Tutkimus Ulvilan surmasta on mennyt vinoon kolmessa vaiheessa

Ulvilan surman tutkinnassa tapahtui kolme käännettä, jotka yksi toisensa perään suuntasivat tutkimuksen entistä kauemmaksi Ulvilan surman ratkaisusta.  Ensimmäinen syntyi heti murhan jälkeen kun kolme kokenutta tutkijaa, päällikkö Juha Joutsenlahti, tutkimuksen johtaja Kare Koskinen ja tekninen tutkija Matti Mäkinen tulivat nopeasti siihen tulokseen, että kysymyksessä ei ollut perhesurma. 

Joutsenlahden itsevarmuus

Vuoden 2013 käsittely Satakunnan käräjäoikeudessa rakentui näiden kolmen tutkijan todistusten varaan. Mutta heitä vastassa olivat 3-4 alemman tason tutkijaa, jotka olivat siinä vakaassa uskossa, että Anneli Auer oli murhannut miehensä. Epäselväksi jäi missä määrin he tiesivät tämän jo tutkimuksen alussa.

Rikospaikan tutkiminen suoritettiin tavanmukaisesti, mutta se ei tässä tilanteessa ei riittänyt. 

- Annelin syyllisyyttä murhaan olisi pitänyt tutkia vielä perusteellisemmin, Annelin osuutta olisi voitu kovistella tuoreeltaan, 

- Amandaa, joka näki murhaajan olisi poliisin pitänyt kuulustella juuri tästä asiasta. Sekä poliisit että myöhemmin psykologit yrittivät saada esiin murhayön tapahtumia, mutta mitään punaista lankaa ei löytynyt Amandan kertomukset ovat hajanaisia kaikessa muussa kuin murhaajan näkemisessä, mutta se ei ollut keskeistä kuulustelussa.

- Annelin jälkiä oli pitänyt etsiä murhahuoneessa, niitä kaipaa tuomari Ilveskoski. Kaikista lattialla olleista verisistä jalanjäljistä olisi pitänyt tehdä perusteellinen selvitys.

Epäilemättä kokeneen tutkimuksen johtajat vaistosivat oikein, mutta syventävät tutkimukset olisivat vahvistaneet Annelin syyttömyyden. Niitä tehtäessä olisi varsinainen murhaaja tosin saanut etumatkaa. Hyvin vakava virhe oli, että väärän DNA:n perusteella torjuttiin mahdollisia syyllisiä. 

Ensimmäinen vaihe, joka vei tutkimuksen harhaan  oli siis Joutsenlahden itsevarmuus.

Mannerin ”tunnustus”

Kahden vuoden tutkimustyön jälkeen keskityttiin tekemään Annelista syyllinen. FBI:ltä tilattiin lausunto, jonka piti osoittaa, että ulkopuolista murhaaja ei ollut talossa. Taloon järjestettiin salakuuntelu ja perheeseen solutettiin poliisi. Hätäpuhelu litterointiin väärin. Mitään Annelin syyllisyyteen viittaavaa ei kuitenkaan saatu esiin vaikka tutkimusjohtajaksi valittiin Tapani Santaoja, joka oli tutkimusjohtajaksi tullessaan vielä vakuuttuneempi Anneli syyllisyydestä - kuin Joutsenlahti oli ollut syyttömyydestä. Näin meni 12 kuukautta syyskuusta 2008 syyskuuhun 2009. Mitään syyllisyyden todistamiseksi tarvittavaa aineistoa ei löytynyt.

Tunnustuksen puristaminen Annelista jäi viimeiseksi keinoksi. Annelin puolustusasianajaja Juha Manner antoi sille tukensa. Santaoja ihmetteli todistaessaan nyt Satakunnan käräjäoikeudessa, että Manner ei seurannut kuulusteluja edes jälkikäteen. Annelille annettiin tieto, että murhapaikalta ei voinut olla ulkopuolista murhaajaa. vaikka murha tapahtui Annelin soittaman hätäpuhelun ollessa auki. Puhelua ei annettu Annelin kuultavaksi vaan poliisin äänikuuntelijan Tuija Niemen väärä litterointi, josta oli jätetty pois osa siitä, että Jukka huusi tavan takaa Annelia avuksi. Manner oli mukana vain muutamassa tunnustuksessa ja esitti niissä tarpeettomia kysymyksiä.
Lehdistö julkaisi laajasti poliisin antaman tiedon Annelin tunnustuksesta, mutta vasta kun se oli saanut Mannerin vahvistuksen. Viikko julkistamisen jälkeen Manner osoitti mikä oli tunnustuksen juriidinen tavoite. Iltalehden otiskko huusi näin 2009-10-05

Anneli Auerin puolustus: Surma oli hätävarjelua

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288336906906.html

Ensimmäisen kerran alkoi Anneli epäillä tunnustustaan kuulustelussa 2009-10-20. Se oli kuitenkin myöhäistä. Mannerin suunnitelma, että hänen asiakkaansa voisi saada lievän tuomion tai jopa vapautua kokonaan hätävarjeluksena tehdystä surmasta, jäi pysyvästi asian oikeuskäsittelyyn. Sekin piti sisällään sen. että Anneli oli surmannut miehensä. Vapauttavat tuomiot ovat perustuneet siihen, että tunnustuksen syyllistävä merkitys kielletään. Käräjäoikeudessa on tunnustus elänyt osana langettavaa tuomiota.

Tunnustus dominoi ensimmäistä langettavaa tuomiota käräjäoikeudessa, sen vaikutus poistui tilapäisesti kun hovioikeus totesi tunnustuksen mitättömäksi, mutta palasi toisella KO kierroksella 2013 joulukuussa näin:

Mainitut seikat huomioon ottaen Auerin syksyllä 2009 esittämää vaihtoehtoista

tapahtumainkulkua ei voida suoraan sulkea pois, joskaan asian ratkaisua ei

voida pelkästään siihen perustaa.
Tähän asiaan tarttui Vaasan HO laajasti, loppupäätelmäksi tuli, että niitä todisteuksia, joita Anneli oli antanut "tunnustuksensa" aikana ei ylipäätään voida käyttää syyllisyden vahvistamiseksi.

Tätä vaihetta  voisi kutsua Mannerin tunnustukseksi.

Sijaisvanhempien kasvatus.

Uusi kausi alkoi kuitenkin jo heti käräjäoikeuden tuomion jälkeen. Auerin neljä lasta oli sijoitettu hänen veljensä ja vaimon lapsettomaan kotiin. Sijaisvanhemmilta puuttui kaikki kokemus lastenkasvatuksesta ja heille työnnettiin neljä traumatisoitunutta lasta. Kaiken lisäksi korvaus vuonna 2011 jäi 5.800 euroon. 

Sijaisvanhemmat hyväksyivät elinkautisen tuomion ja valmistautuivat sen seurauksiin kolmen lapsen 6v. 8v. ja 11v. hoidossa. Amanda 13, joka oli nähnyt murhaajan ja tiesi tuomion olevan väärän, siirrettiin laitoshoitoon. Muiden lasten eristäminen suvusta, ennen kaikkea isovanhemmista alkoi.  Isovanhempia oli tavattu Annelin vankilassa olon aikana kerran kuussa. Sijaisvanhempien ”kasvatus” kohdistui Amandan mustamaalaukseen. Isänpäivänä, lokakuussa eivät pienet lapset eivät enää halunneet tavata Amandaa.

Talven 2010-11 aikana varmistui sijaisperheessä kuva siitä, että äiti oli todella murhaaja. Se törmäsi raskaasti hovioikeuden yksimieliseen vapauttavaan päätökseen toukokuussa 2011. Se perustui paljolti siihen, että Amandan uskottiin nähneen murhaajan hyppäävän ulos rikotusta ikkunasta. Tässä tilanteessa alkoi toimia uusi sekaannus, jota voimme kutsua sijaisvanhempien kasvatukseksi. Hovioikeuden vapauttavaa tuomiota vastaan kehitettiin aivan uusi tarina murhayön tapahtumista. Puhemieheksi tuli Auerin poika, joka oli - jo kun äiti vangittiin 2009 - kertonut sen vähän minkä tiesi murhayön tapahtumista. Se vastasi hovioikeuden tuomiota. 

Anneli ei saanut koota lapsiaan yhteiseen kotiin, vaan pienet lapset vietiin pitkälle merimatkalle, josta palattiin videoidun kertomuksen kanssa. Auerin pojan mielikuvituksessa Amandan pahuus oli saanut valtavat mittasuhteet. Se olikin sisar joka murhasi isän, äiti vaan auttoi lavastuksessa, rikkoi ikkunan ja järjesti ulkopuolisen murhaajan jälkiä asuntoon.

Pojan tarinat eivät sellaisenaan riittäneet muuhun kuin, että korkein oikeus palautti murhajutun uudelle kierrokselle Siksi poika joka ei halunnut muuttaa äidin luo keksi vielä lisää pahuutta, jossa Amanda oli keskeinen, Mukaan tuli myös Annelin poikaystävä Jens Kukka (aika 2007/03-2008/08). Tarinan mukaan Amanda, Jens ja Anneli olivat harrastaneet ryhmäseksiä, johon myös pienemmät lapset ja naapurin lapset oli pakotettu.

Pojan tarinat käynnistivät laajan oikeusmyllyn, joista korkein oikeus valitsi tärkeimmäksi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan jutun. Juttu vedettiin rivakasti kahdessa vuodessa läpi Turun käräjä- että hovioikeudessa, mutta samalla tutkijajoukolla, joka oli toteuttanut Porissa murhan uuden tutkimuslinjan. Nyt se odottaa päätöstä korkeimmassa oikeudessa.

Syksyllä 2013 pääsi oikeudenkäynti Ulvilan murhasta jatkumaan samassa Satakunnan käräjäoikeudessa, jossa oli ensimmäinen elinkautistuomio annettu tuomariäänin 2-1.

Prosessi oli kuitenkin jo rikkoutunut. Käräjäoikeus ei voinut esittää keskeisiä todistuksia julkisesti kun katsottiin, että se mistä oli puhuttu salaisessa lsh-jutussa oli salaista myös murhajutussa. Myös osapuolten kommentointi keskeisiin todistuksiin jouduttiin tekemään suljetuin ovin, syyttäjän tahdon mukaisesti.

Tuomio oli kaikin tavoin yllättävä. Ne uudet todistukset, jotka KKO oli nähnyt syynä uuteen oikeudenkäyntiin jätettiin  huomiotta ja vanhoja aineistoja tulkittiin kolmella eri tavalla. Juntikka ja Ilveskoski katsoivat, että murha oli tapahtunut Hätäpuhelun aikana, mutta Santamaa katsoi, että Jukka Lahti oli kuollut jo kun Anneli soitti hätäpuhelun. Tämä perustuu Auerin pojan tarinaan, jota sitä tukee poliisin äänikuuntelija Tuija Niemi. Hän on sovittanut kuuntelunsa tilanteen vaatimalla tavalla.

Tuomiota annettaessa Juntikka ja Santamaa - erilaisesta tapahtumien kuvauksesta huolimatta - sopivat elinkautisessa kun taas Ilveskoski katsoi, että murhasta jäi riittävä epäily. Yhteistä Satakunnan tuomareille on kuitenkin se, että he katsovat, että Amanda ei nähnyt murhaajaa. Hovioikeuden tuomiolta putosi siis pohja. Tämä oli mahdollista kun Amanda todistajana ei sanonut muistavansa mitään murhayön tapahtumista.

Käräjäoikeus vaatii Anneilia osoittamaan syyttömyytensä

Satakunnan käräjäoikeus teki siinä suhteessa erikoisen päätöksen, että kirjoitettiin kolme erillistä perustelua, joista kaksi tuomitsi Anneli Auerin elinkautiseen vankeuteen ja kolmas vapautti hänet kokonaan. Tämä tapahtui jo toisen kerran samassa paikassa. Tuomarit olivat Martti Juntikka, pj, Anette Santamaa, Väinö Ilveskoski

https://www.dropbox.com/s/vhu7fyq3d9abwfa/Auer-tuomio.pdf

Juntikka: Kysymyksen asettelu
…että Auer on menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla TAI että kukaan muu kuin Auer ei ole voinut Lahtea syytteessä tarkoitetussa tilanteessa surmata.
s49

Ilveskoski: Kysymyksen asettelu
…onko Auer keskinäisen riidan jälkeen tappanut Lahden teonkuvauksessa
kerrotulla tavalla. LISÄKSI on arvioitava sitä, onko tekijä voinut olla joku
muu kuin Auer.
s.82

Ero todella suuri. Juntikalle riittää näyttö siitä, että ulkopuolista murhaajaa ei ollut paikalla. Sitä varten tarvittaisiin kuitenkin koko talon kattava tilakatselulaite. Käytännön tilanne oli kaukana siitä. Lapsista vain vanhin oli huoneensa ulkopuolella ja saattoi tehdä havaintoja, mutta ei tietenkään sellaista havaintoa, että murhaajaa EI ollut talossa. Äiti on tietenkin myös parhaansa mukaan suojannut lapsiaan joutumasta näköetäisyydelle vaaralliseen murhaajaan.

Siis voidaan hylätä se mahdollisuus, että syyttäjä voisi osoittaa, että murhaajaa ei ollut. Näin näyttövastuu siirtyy Auerille. Hänen pitää osoittaa, että murhaaja oli paikalla ja teki tehtävänsä. Pahimmillaan voi Juntikka mennä niin pitkälle, että hän vaatii Aueria osoittamaan murhaajan paikalla olon niin, että siitä ei ole järkevää epäilyä.

Syyttömyysolettamus poistuu ja Auer voidaan tuomita, jos kolme tuomaria on sitä mieltä, että asunnossa ei ollut ketään ulkopuolista. Tämä siirtää vastuun näytöstä Auerille, jonka siis pitää osoittaa, että murhaaja oli paikalla. Juntikalle ei tämä ole ongelma, mutta Anette Santamaa perustelee syyttömyysoletuksen poistumisen tässä asiassa.

Aluksi hän väittää, että murhaa ei voitu suorittaa kymmenessä minuutissa joka kertyy näin

Ikkunan rikkominen - 01.30 Hätäpuhelun alusta

Hätäpuhelu 04.18

Polisin tulo 03.30

Santamaan käsityksen mukaan tämä on;

Käytännössä on mahdotonta, että runsaat valokuvista näkyvät verijäljet sängyllä, lähes 70 pistohaavaa puolustautunutta Lahtea vastaan ja kuolettavat iskut päähän ovat voineet kaikki tapahtua niin lyhyessä ajassa, että Anneli Auer on soittanut apua paikalle kertomallaan tavalla kiirehtien ja/tai sellaisessa ajassa kuin kuka tahansa järkevä ihminen menettelisi. Olipa ihminen rauhallinen tai ei, niin normaalin ihmisen itsesuojeluvaisto "ajaa" hänet pakenemaan ja soittamaan apua. Anneli Auerin selitysvelvollisuus alkaa tästä.

80/106

Ajatus ei sinällään ole mahdoton. Olisihan Anneli voinut epäröidä pitkäänkin ennekuin hän uskalsi soitta. Soittamisen murhaaja voisi huomata ja tulla tappamaan hänet kun Jukka oli tehty puolustuskyvyttömäksi. Anneli olisi voinut miettiä väliin menoa, mahdollisesti jokin ase kädessä.

Ongelmana on, että Santamaa tuomitsee Auerin elinkaudeksi vankilaan siitä, että hän on itse murhannut miehensä. Ei siitä, että hän on viivytellyt avun soittamisessa. Santamaan arvio ajasta, ei perustu oikeudessa kuullun  oikeuslääkäri Laaksonsen todistukseen, joka on kertonut, ettei hän mielellään arvioisi ajankulua.(s 71)

Todistajat Turun hovioikeudessa

Arvoisat lukijat. Autatteko tunnistamaan asiantuntijat seuraavasta listasta.

- Heli Maija Helena Heistman .

- Jarmo Sakari Myllymäki

- Marko Tauno Sakari Levonen, Vuoden poliisi 2007, IT teknikko

- Pekka Pentti Sorjonen

- Taru Tuulikki Kujanpää

- Mirka Tuulikki Peitsiö

- Ari Kalevi Auer

- Minna Helena Auer

- Anu Susanna Aromäki-Stratos

- Sanna-Kaija Tuulikki Nuotio

- Anja Elisabet Seppälä

- Julia Charlotta Korkman, PsT, psykologi; Åbo Akademi ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen osaamiskeskus

- Jorma Kalevi Piha,professori, ylilääkäri; Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

- Markus Lauri Antero Heinimaa

- Minna Marja Joki-Erkkilä, LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri; Pirkanmaan sairaanhoitopiiri , Lasten oikeuspsykiatrian työryhmä

- Timo Pekka Hurme .

- Kaarina Hannele Salmi .

- Riina Annika Marjaana Airo .

- Satu Sinikka Konttinen .

- Sari Maarit Lintula .

- Nicholas Rurik Kukka 

- Sebastian Ruben Kukka .

- Katarina Elisabeth Finnilä .

- Pekka Olavi Santtila,

- Anne Kaarina Poromaa .

- Manit Irina Kosunen .

- Petri Juhani Kosunen .

- Saara Maria Laitinen-Krispijn .

- Agneta Viola Auer .

- Reijo Kalevi Auer .

- Mikko Petteri Niemelä .

- Ritva Tammelin .

- Jyrki Tuure Kalervo Heinonen .

- Anna-Maria Katariina Pokela .

- Sini Johanna Vehkaoja .

- Vasilisa Järvilehto Pvm: 04.02.2013

- Tiina Meeri Sinikka Väkiparta .

- Aija-Mari Maunula

- Teija-Leena Hyytiäinen .

- Merja Hannele Oksanen .

- Anu Marjatta Suomela .

- Anna Katja Benyamina .

- Börje Jarl Kukka .

- Harry Juhani Salmimaa

- Kirsi Päivikki Savikurki .

- Esa Kalevi Korkia-aho .

- Pasi Petteri Kujala .

- Ilkka Sakari Jatkola .

- Kari Risto Kalevi Toivanen .

- Pirjo Annikki Lehtonen .

- Anu Susanna Laune, Kukan sisko .

- Arne Myhre . 

Kuinka murhaaja tehdään, malli Ruotsista

Äiti vangittiin syyskuussa 2009. Lapset halusivat olla yhdessä ja sukulaisten luona, mutta tätä eivät säännöt sallineet, vaan heidät sijoitettiin samaan lastenkotiin. Oikeudenkäynti alkoi tammikuussa 2010 ja pian lapset siirrettiin yhdessä enonsa Ari Auerin huostaan.

Ensimmäisen talven aikana ehkä itse kunkinlapsista annettiin pitää omat käsityksensä murhayön tapahtumista, joka tapauksessa ristiriitaa heidän välillään ei syntynyt. Toiseksi muuttui asia kun toukokuussa äiti tuomittiin elinkaudeksi vankilaan - isän surmasta. Nyt nousi kasvattivanhempien tehtäväksi kouluttaa lapset siihen, että he eläisivät monet vuodet niin, että äitiä tavattaisiin vain vankilassa. Tämä ei kuitenkaankaan mahtunut Amandan ajatusmaailmaan. Hän oli itse nähnyt murhaajan ja muutenkin ollut mukana tapahtumassa. Äiti juoksi kerta toisensa jälkeen murhaajaa pakoon ja hän itse anoi puhelimassa poliisin apua. Amanda oli myös joutunut useita kertoja johdatteleviin kuulusteluihin, joissa hänen näkemänsä tehtiin kyseen alaiseksi.

Kasvattivanhemmat olivat heti murhan jälkeisestä aamusta lähtien sairaalassa äitiä tukemassa. Myöskin uhrit sisaret olivat paikalla, mutta sieltä he lähtivät nopeasti poliisin luo. Myöhemmin syyskuussa 2009 uhrin sisar Pirjo esitti, että sairaalassa olisi Anneli itse kertonut Amandalle, että tämä oli nähnyt murhaajan. Minna ja Ari Auer muistivat aivan toisin 2010-03-09. Amanda oli kertonut että hän oli useita kertoja käynyt olohuoneessa, mutta ei murhahuoneessa kun siellä oli lasinsiruja ja nähnyt isänsä useampaan kertaan ja myös murhaajan.

Siis sukulaisten keskuudessa oli eriäviä mielipiteitä siitä kuinka murha oli tapahtunut. Annelin sukulaiset puolustivat häntä, mutta Jukan sukulaiset vaativat hänen vaimoltaant korvauksia veljensä murhasta.

Kun sitten elinkautinen tuomio julistettiin kärjistyi uusien vanhempien tehtävä. Vaikka he olivatkin todistaneet Annelin syyttömyytä piti heidän sopeutua siihen, että lapset jäivät heille ja että lapset pitää valmentaa siihen totuuteen, että äiti on murhannut isän ja istuu nyt vankilassa elinkautensa.

Amandalle tämä ei mitenkään sopinut kun hän oli hyvin tietoinen siitä, että ulkopuolinen murhaaja oli surmannut isän ja jahdannut äitiä. Hän oli vaatinut poliisia tulemaan apuun ollessaan puhelimessa. Hän joutuikin muuttamaan takaisin lastenkotiin. Lasten välit kiristyivät koska heidän käsityksensä murhasta olivat vastakkaiset. Anneli sai tavata kaikkia lapsiaan kerran kuussa, mutta kuten hän asian ilmaisi, välit viilenivät, syliin ei saanut ottaa.

Tammikuussa 2011 kun hovioikeuden istunto alkoi vietiin lapset terapiaan, jonka tehtävänä oli valmistaa heitä elämään siitä huolimatta, että äiti on murhannut isän. Tästäkin Amanda jouduttiin sulkemaan pois kun hän väitti vastaan. Mutta muihin terapia puri. Se osoittautui vahingolliseksi kun äiti vapautettiin toukokuussa ja halusi saada lapset hoitonsa. Nyt muuttui uusien vanhempien tilanne täydellisesti. He ratkaisivat sen pitämällä lapset erillään äidistä ja muistakin sukulaiissta viemällä heidät pitkälle merimatkalle. Sillä purettiin kevään terapian tulokset videolle. Oikeastan aivan oikeaoppisesti. Käsitystä siitä, että äiti oli murhannut isän ei ollut mitään syytä äkkirynnäköllä muuttaa, vaan tilanne otettiin videolle. Auerin poika oli käyttänyt mielikuvitustaan ja sepitti tarinan kunka äiti ja Amanda olivat yhdessä surmanneet isän. Amandan mukana olo oli tietenkin välttämätöntä koska hän oli toiminnassa murhan aikana ja puhui kuten äiti ja kuten poika oli ennen äidin vangitsemista puhunut.

Asia ratkesi kun Ari Auer harkitsi mikä olisi hänelle edullista. Veisikö hän videon terapeutille hoidon jatkamiseen ja sisarelleen joka nyt oli vapaana? Siinä olisi hyvä pohja jatkaa pojan sopeutumista todellisuuteen, eikä siihen johon hän oli uskonut tammikuuhun saakka. Ari katsoi, että hänelle olis edullisempaa viedä videot syytäjälle, joka alkoi toimia tavalla, jota voisi kutsua ”lapsen hyväksikäytöksi”. Syyttäjä oli kärsinyt kirvelevän tappion hovioikeudessa ja tarvitsi nyt aineistoa, jonka avulla hän voisi saada valitusluvan korkeimmalta oikeudelta ja yrittää vie kerran ratkaist Ulvilan murha.

Tässä on pakko verrata aivan samaan tilanteeseen, johon syyttäjä Ruotsin Falunissa joutui v 1993 kun terapeutti toi hänelle tietoa murhatunnustuksista, joita hänen potilaansa Thomas Qvick oli tehnyt. Terapeutti oli jo ehtinyt käydä murhapaikalla varmistamassa, että tiedot ovat realistisia. Terapeutin ja syyttäjän yhteistyön avulla selvitettiin kahdeksan murhaa, jotka Thomas Qvick oli muka tehnyt, vaikka itse asiassa hän ei tiennyt näistä tapauksista muuta kuin mitä oli lehdistä lukenut. Viisitoista vuotta myöhemmin alkoi TV-jouranlisti Hannes Råstam lukea polisitutkimuksia ja totesi, että murhasyytöksissä ei ollut mitään muuta pohjaa kuin Thoma Qvickin ”tunnustukset”, joista hän oli saanut terapeutilta palkkioksi rajattomasti vahvoja huumeita. Qvick on nyt vapautettu murhatuomioista ja Råstamin kirja on juuri käänetty suomeksi Kuinka tehtiin sarja murhaaja (WSOY 2013)

Ulvilan surman ratkaisussa syyttäjä yrittää samaa temppua. Tosin tässä terapeutti on täysin syytön. Hän on tehnyt sen mitä traumahoidossa tarvitaan. Traumaattista tilannetta lähestytään potilaan ehdoilla. Nyt isän murha ja äidin joutuminen vankilaan ratkaistaisiin lasten mielikuvituksen avulla, mutta ei oikeudessa, kotona ja terapiassa. Syylliset ovat tässä asiassa Ari Auer ja syyttäjä, jotka vievät asian vuosikausia kestävään oikeuskäsittelyyn.

Tilanne ei kuitenkaan ole Suomessa mennyt läheskään niin pitkälle kuin Ruotsissa. Murha-oikeudenkäynti on vasta alussa ja potilaan kehittämiä syytöksiä vastustaa sekä Anneli Auer että hänen asianajajansa. Syyttäjän puolella on maksimaalinen salailu ja median varukseton tuki. Ruotsissa käsittely oli avoin ja mediassa esitettiin koko ajan käsityksiä puolesta ja vastaan.

Tässä on hyvä malli siitä objektiivisuudesta joka on dominoinut Suomen mediaa kun on ollut kysmys Anneli Auerista. Pyydän lukijoita liittämään kommenteihinsa otsikoita Suomen lehdistä

Ulvilan Hätäpuhelu vapaaseen tarkastukseen

Suomi on saanut EIT:stä moitteita kun lehdistö on tuomittu RL 24 luku 8§ perusteella kirjoittamisesta koskien yksityisasioita. Yksityisyyden suoja heittää varjonsa myöskin julkisuuteen tuomioistuimessa. Erityisen hankala on määrätä kuinka oikeudenkäynnin aineistoa voidaan antaa yleisölle, lehdistölle ja tutkijoille. Siitä säädetään lain 2007/320 § 13.

Videotallenteesta tai siihen rinnastettavasta

muusta kuva- ja äänitallenteesta tieto voidaan

kuitenkin antaa vain antamalla tallenne tuomioistuimessa

nähtäväksi, jos tiedon antaminen antaminen

muulla tavoin voisi loukata tallenteessa

esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojaa.

Ennen oikeudenkäyntiä tehdyt kuulustelut videoidaan, mutta niistä ei anneta kopiota vaan litterointi, jossa kuulustelija tulkitsee sanomiset. Ulvilan surman oikeuskäsittelyssä litteroinnit ovat ratkaisevissa kohdissa virheellisiä. Tästä muutama esimerkki:

• Amandaa 9v.,  kuultiin 2006-12-01 Häneltä kysyi poliisi Koskinen: Näitkö sen ulkopuolisen samalla kun isäsi kuoilleena. Litteroinnin mukaan Amanda vastasi epämääräisesti, mutta videolla nähdään, että hän pudistaa päätään ja sanoo EI.
• Annelia ja Amandaa kuultiin yhdessä 2009-10-06. Amanda väittää vastaan äidilleen: miks te sitten rikositte sen ikkunan. Litteroija on kirjoittanut: miks sä sit rikoit sen ikkunan.

Ulvilan surman uusien todistusten videot ovat kokonaan salaisia. 
Niiden litteroinnista erotellaan osa julkiseksi materiaaliksi. Siis todistus on vain osittain julkinen ja vain litteroituna.

Hallituksen perusteissa sanotaan kuitenkin (HE 2006/139 s.49), että äänitallenteista voidaan antaa kopiot.

Säännös(että kopioita ei saa antaa) koskisi ainoastaan videotallenteita ja

niihin rinnastettavia tallenteita. Sen sijaan se

ei koskisi äänitallenteita tai yksittäisiä valokuvia,

vaan niiden osalta voimassa olisi ehdotetun

1 momentin viittaussäännöksen mukaisesti

julkisuuslain 16 §:ssä säädetyt antamistavat.

Julkisuuslaki 16§

Videotallenteesta tai muusta vastaavasta tallenteesta, jolla on viranomaisen kuvaama kuulustelu tai muu tapahtuma, jossa henkilöä kuullaan, saa kuitenkin antaa kopion vain, jos tallenteessa kuultava henkilö siihen suostuu tai jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on ilmeistä, ettei kopion antaminen johda hänen yksityisyyden suojansa loukkaamiseen

Ongelma on ratkaistavissa yksinkertaisesti tekemällä ääninauha niistä osista videotodistuksia, jotka ovat julkisia. Näin voidaan kuulla todistajan lausuma ja häntä johdattelevan kuulustelijan kysmyset.

Hätäpuhelun luovuttaminen kielletään

Ulvilan surman ainoa suoranainen dokumentti tapahtuneesta on uhrin vaimon poliisille soittama Hätäpuhelu, 4 min 18 sek. Sen tärkein todistus on se, mitä Anneli Auer hänen tyttärensä Amanda sanovat puhelimeen. Sitä ei mitenkään voi kuvata kirjallisesti koska näiden kahden henkilön hätä osoittaa mitä murhapaikalla tapahtui. Laitteisto, jolla hätäpuhelu äänitettiin on juuri tätä tarkoitusta varten tehty.

Käräjäoikeus käsitteli kahdesti tämän nauhoituksen luovuttamista kokeneelle tutkivalle journalistille Susanna Reinbothille. Ensin katsottiin, että äänitallennus on rinnastettava videoon ja siksi sitä ei luovuttettu. Sittemmin on käräjäoikeus tarkastellut asiaa yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 32 §:n valmisteluaineiston perusteella ja todennut että äänitallenne ei rinnastu videotallenteeseen. Käräjäoikeus on sitten antanut uuden perustelun sille, että Hätäpuhelua ei ole annettu tutkivan journalistin analysoitavaksi.

Kerrottu hätäkeskuspuhelu sisältää kaikissa tilanteissa arkaluonteisia tietoja henkilön terveydentilasta ja rikoksen uhrista ja kopion antaminen hätäkeskustallenteesta loukkaa käräjäoikeuden arvion mukaan rikoksen uhria ja hänen läheisiään.

Näin siis täyttyy asiakirjojen julkisudesta oikeudessa annetun lain 9§ mom 1 kohta 2 vaatimus, että asiakirja on arkaluontoinen. Mutta käräjäoikeus ei ole ottanut huomioon saman pykälän mom. 3

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut tiedot eivät kuitenkaan rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin…

Hätäpuhelun ei vain liity olennaisesti Jukka Lahden murhaan ja sen rikosoikeudelliseen arviointiin, vaan se on koko käsittelyn perusta. Tästä ovat sekä syyttäjä että syytetty samaa mieltä. Käräjäoikeus tarjoa kopiota syyttäjän esittämästä litteroinnista. Joka on syyttäjän näkemys asiasta. Muitakin litterointeja on tehty, mutta niille ei ole annettu samaa merkitystä. Fakta on kuitenkin se, että äänitys kertoo kahden henkilön hädän hyvin vakuuttavasti. Se mikä taustalta kuuluu joudutaan tulkitsemaan. Tämä hätä ei näy litteroinnissa vaikka se kirjoitettaisiin suurilla punaisilla kirjasimilla.

Tämän lisäksi on otettava huomioon, että äänitystä ei ole kukaan halunnut julkistaa internetissä. Se ei missään tapauksessa ollut Susanna Reinholdh'tin tarkoitus kun hän pyysi kopiota hätäpuhelusta. Se olisi tietenkin litteroitu aivan uudelleen kaikkien niiden teknisten mentelmien avulla, jotka hänen työantajallaan Nelosmedialla on käytettävissä.

Murhajutut ovat julkisia, paitsi Ulvilan murha.

Julkisuutta oikeudenkäynneissä pohdittiin Suomessa aktiivisti vuosina 2000-2007. Tuloksena syntyi laki 2007/370. Ennen eduskunnan hyväksymistä se koki kovan käsittelyn. Aluksi tehtiin yhteistä lakia yleisiä- ja hallinto-oikeuksia varten, sitten ne erotettiin kahdeksi laiksi. Vielä eduskunta käsittelyssäkin tehtiin ratkaiseva muutos kun hallitus piti mahdollisena salata vain ”erityisen arkaluontoiset tiedot” mutta eduskunta katsoi, että riittää, että tiedot ovat vain ”arkaluontoisia”.

Lopullinen laki on hyvin monimutkainen koska jokaiseen tietoon pitää kohdistaa kolme arvosidonnaista harkinnan

1. Arvioidaan onko jokin tieto arkaluontoinen vai ei.
2. Arvioidaan vaikuttaako se olennaisesti rikosoikeudelliseen käsittelyyn.
3. Jos näiden kahden arvion jälkeen tieto on julkinen ja mutt joku osapuoli vaatii sitä salattavaksi on arvioitava aiheuttaisiko sen julkistaminen huomattavaa haittaa hänelle.

Lain merkitystä on siis tarkasteltava sen perusteella kuinka eri tuomioistuimet näitä arvoja painottavat. Oikeusministeriö kiirehti ottamaan selvää kuinka lakia on käytännössä sovelletaan. Jo lain toisen voimassaolovuoden 2009, lopussa annetut tuomiot otettiin tutkimuksen kohteeksi. Kaikkiaan oli tänä aikana anettu 6.000 päätöstä, joista 303 oli käräjäoikeudessa katsottu olevan joltakin osalta salaisia ja hovioikeudessa 153. Rikosjutuista oli noin yksi prosentti sisältänyt jonkinlaista salaamista. Näistä lähes 90 prosenttia oli seksuaalirikoksia. Murhat tai tapot oli käsitelty julkisten tietojen pohjalta, salaamista esiintyi vain muutamassa asiassa.

http://www.optula.om.fi/1330603083093

Tutkimuksen alussa todetaan että laki 2007/370 pyrki takaamaan rikosoikeuden julkisuuden ennenkaikkea yleisölle, lehdistölle, tutkijoille:

Uudistunut laki koskee pääosin oikeudenkäyntien julkisuutta suhteessa niihin henkilöihin, jotka eivät ole asianosaisia. Myös käsillä oleva raportti painottuu tähän niin sanottuun oikeudenkäynnin yleisöjulkisuuteen, jolla on tärkeä merkitys yhteiskunnassa muun muassa lainkäytön kontrolloitavuuden ja hyväksyttävyyden kannalta. Käytännön toivottiin muodostuvan sellaiseksi, että oikeudenkäynneistä salattaisiin vain se osa, jonka salassapito olisi välttämätöntä

Tutkimuksen tulos on, että päätavoitteessa onnistuttiin eriomaisesti, seksuaalirikoksia lukuun ottamatta. Lähes kaikki salailu perustuu seksuaaliasioiden arkaluontoisuuteen. Salailua esiintyy usein niin lapsiin kuin aikuisiinkin kohdistetuissa seksuaalirikoksissa (lasten 50% - aikuisten 35%).

Salailu Ulvilan murhassa

Ulvilan surmassa on käräjäoikeus pohtii juuri nyt kuinka murhajutun uusi todistusaineisto voitaisiin syyttäjän ja kolmen lapsi-todistajan vaatimuksesta salata lähes kokonaan. Perusteluksi on kuitenkin otettu 9§ eikä siis saman lain §10, joka antaa oikeudelle mahdollisuuden salata tietoja asianosaisen pyynnöstä. Ajatuksena on, että se minkä käräjäoikeus haluaa salata olisi salaista suoraan lain perusteella eikä oikeuden tarvitsisi määrätä salaamisen kohteita.

Satakunnan käräjäoikeus harkitsi murhan keskeisen todistuksen, Hätäpuhelun salaamista jo ensimmäisen oikeudenkäynnin aikana v 2010. Se tapahtui toimittaja Susanna Reinbothin pyynnöstä. Käräjäoikeus toteaa, että Hätäpuhelu sisältää uhrin vaikerrusta ja Amandan huudon

joka voisi johtaa näiden henkilöiden yksityisyyden loukkaamiseen.

Näin siis salassa pitäminen olisi mahdollista 9§ mom 2 perusteella. Käräjäoikeus jätti kuitenkin pohtimatta 9§ mom 3 vaikutusta

”…tiedot eivät kuitenkaan rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin.”

Ulvilan surman oikeudenkäynneissä ei ollut mitään muuta todistusta, jota voitaisiin verrata Hätäpuhelun tärkeyteen rikosoikeudellisessa arvioinnissa. Tuomiota ei yksinkertaisesti voitu antaa ilman Hätäpuhelun kuuntelua. Käräjäoikeus on kuitenkin arvioinut, että puhelusta tehty litterointi ei sisällä uhrin valittelua eikä Amandan huutoa, joten se on julkinen. Tämä en tietenkään pidä paikkaansa, ei mikään lukuisista litteroinneista jätä pois näitä kahta merimerkkiä.

Käräjäoikeuden langettava päätös tukeutui juuri siihen, että poliisin Tiina Niemi todisti, että hän ei kuullut nauhalta ulkopuolisen murhaajan paikalla oloa. Hovioikeuden vapauttavassa tuomiosakin Hätäpuhelulle annettiin Aueria syyttävä merkitys. Tämä päättely rakentuu erilaisten äänien ja litterointien tarkasteluun. Niistä nousee loppupäätelmäksi, että Auer ei ollut puhelimessa ajankohtana jolloin surmanisku annettiin. Siihen mitä Auer puuhasi tämän minuutin aikana ei hovioikeus ota kantaa.

Kun Susanna Reinboth ei saanut kuunnella nauhaa, on mediassa on toisteltu poliisin asiantuntijan tekemiä litterointeja, jotka ovat muuttuneet ajan mukana. Pitkään oli yleisöllä käytettävissä vain vain nämä litteroinnit

Tilanne muuttui maaliskuussa 2012 kun KKO;n arkistossa sain kuultavakseni alkuperäisen Hätäpuhelun ja siitä tehdyn lyhennelmän, jossa olivat vain ne kohdat joissa uhrin ääni kuuluu. Saatoin omin korvin kuulla, että murhapaikalla kamppailtiin ilman, että Auer saattoi olla osapuolena. Sen minuutin aikana, jona Lahti lyötiin hengiltä Auer juoksi kaksi kertaa murhaajaa pakoon aina pihalle saakka. Hän ei mitenkään voinut murhaajaa paetessaan lyödä miestään hengiltä.

Pyysin äänitysalan asiantuntijaa, joka ei halua nimeään julkisuteen, erityisesti kuuntelemaan mitä uhrin äänistä voidaan päätellä. Hän lähetti asiasta lausunnon KKO:lle, jossa todettiin, että poliisin tekemästä litteroinnista oli ainakin kaksi kerta jätetty pois, että Lahti kutsui vaimoaan apuun, taistellessaan murhaajan kanssa. Tämä kirje kuitenkin hävitettiin KKO:ssa.

KKO on tehnyt sittemmin päätöksen, joka estää yleisöä kuulemasta hätäpuhelua muualla kuin oikeussalissa. Satakunnan käräjäoikeus on ilmoittanut, että tämä päätös on voimassa nyt kun aletaan uudelleen käsitellä murhaa. Tämä on kuitenkin mahdotonta koska Hätäpuhelua ovat monet kuulleet arkistossa ja vielä useammat ovat kirjoittaneet omia litterointeja. Tärkein näistä on blogisti ZEM työ, joka poikkeaa kokonaan siitä, mitä syyttäjä esittää litteroinnissaan.

http://www.nbl.fi/~nbl3145/ulvilatallenne.htm

Uusien todistusten salaamisesta on turha nyt keskustella kun syyttäjä on ilmoittanut tyytymättömyytensä käräjäoikeuden päätökseen. Auer suostuisi kaikkeen muuhun julkisuuteen paitsi lastensa terveyttä koskeviin lääkärin lausuntoihin. Käräjäoikeus joutuu kuitenkin harkitsemaan myöskin näiden julkistamista, koska niillä ilmeisesti on vaikutusta murhajutun käsittelyssä.

Valitusaika Vaasan hovioikeuteen päättyy 2013-07-15 ja vastavalituksen kaksi viikkoa myöhemmin. Elokuussa hovioikeus voi lähteä pohtimaan todistusten julkisuutta. Ensin sen on ilmoitettava käräjäoikeudelle voidaanko oikeudenkäynti aloittaa julkistamalla ne kohdat, joista on valitettu.

Pekka Lehtinen syyttää Järvilehtoa.

JIMtv.fi näytti 2013-02-18 "Rekonstruktio" nimisen ohjelman venesurmasta, joka oli asenteellinen. Järvilehtosta tehtiin syyllinen ilman mitään perusteluja. Hovioikeus vapautti hänet. Toimittajana oli Pekka Lehtinen. Ainostana poliisin tutkintamateriaalia oli käytetty.

Ohjelman asiatietodot ovat kauttaaltaan vanhentuneita ja jopa aivan vääriäkin. Kuinka voidaan tehdä rekonstruktio ilman, että otetaan huomioon käräjäoikeudessa ja erityisesti hovioikeudessa esiin tullut aineisto? Juuri ennen ohjelman lähettämistä ilmoitettiin, että venesurmasta on valitettu korkeimpaan oikeuteen. Ohjelman julkistamisella juuri nyt on pyrkimys vaikuttaa asian käsittelyyn KKO:ssa. Aikaisemmin on Pekka Lehtisen "Rekonstruktio" Ulvilan surmasta hyllytetty kun ei haluttu tätä vaikutusta.

Hovioikeus toteaa johtopäätöksissä:
Syytteen toteennäyttäminen voi tällaisessa tilanteessa jäädä ratkaisevasti
riippumaan siitä, onko esitutkinnassa varmistettu, että käytettävissä on
kaikki mahdollinen aineisto niin Järvilehto on kohdistetun rikosepäilyn puolesta
kuin sitä vastaan. Tutkinnassa on jäänyt esimerkiksi tarkemmin selvittämättä,
mitä syytettä vastaan tai sen puolesta puhuvaa tietoa veneen rakenteista, niiden
mitoista, korkeusasemista ja lujuuksista olisi ollut saatavissa. Veneen ja
sen rakenteiden sekä henkilöiden liikeratojen merkitys asiassa on tuotu laajemmalti esille vasta hovioikeudessa. Esitutkinnassa on pitäydytty merkityksellisiltä osin vatsan kaarevan vamman selvittelyssä. Esitutkinnan suppeus on siten toisaalta kaventanut todistelumateriaalia ja toisaalta johtanut siihen, että todistusaineisto on laajentunut huomattavasti hovioikeudessa. 

Ohjelmassa annetaan kauttaaltaan vääriä asiatietoja, että alkoholia olisi 0,17%, Hovioikeuden mukaan Järvilehdolla mitattiin 0,253% ja ystävällä 0.20% Siis Järvilehto oli vahvemmassa humalassa. Veneen nopeusmittarissa oli 58 solmua ei 40 kuten ohjelmasssa sanotaan

Käsittely käräjä- ja hovioikeudessa

Rekonstrution laadinnassa on keskeisenä julkkisjuristi jolla on vankilameriittejä. Toimittaja on tunnettu siitä, että Krp julkistaa hänen kauttaan materiaaliaan. Esimerkiksi tieto, että presidentti Putin on Krp:n salaisella rikoksesta epäiltyjen listalla tuli juuri Pekka Lehtisen kautta. Oikeudenkäyntiin liittyy mielenkiintoinen psykologien todistelu, joka ratkaisi päätöksen niin käräjä- kuin hovioikeudessakin. Julkkislääkäri Hannu Lauermaa vakuutti kärärjäoikeudessa, että Järvilehto ei voinut olla muistamatta, että hän itse ajoi venettään. Käräjäoikeudessa salattiin Krp:n asiantuntijan, juristi, psykologian tohtori Helina Häkkänen-Nyholmin päinvastainen lausunto. Hovioikeudessa hän sitten todisti, että trauma, johon joudutaan umpihumalassa vie muistin. Lauermaa muutti hovissa kantaansa ja Järvilehto vapautettiin.

Tekniset lausunnot onnettomuudesta olivat ristiriitaisia eivät antaneet lähellekään sellaista tukea syyttäjän väitteille, että Järvilehto olisi tuomittu. Luin ne huolellisesti ja vaikutelmani on, että Järvilehto ei ajanut venettä. Toisaalta se oli kuitenkin hänen veneensä.

Päätös, että ei jäädä Kaupunginhotelliin yöksi oli Järvilehdon. Tästä asiasta oli Rekonstrutiolla tärkeä pointti. Syyttäjän virhe oli, että hän yritti tehdä Järvilahdesta veneen ohjaajan. Hänen olisi pitänyt ajaa asiaa sillä pohjalla, että kenen syy oli humalaisten veneretki.

Trauma vie muistin

Hovioikeuden perusteluissa sanotaan suunnilleen seuraavaa:

Järvilehto ei muista mitään tapahtumasta. Veneen ajamisen hän kiistää. Tässä on asian ydin, tekniset lausunnot eivät sulje pois mitään vaihtoehtoa, niin varmasti, että viiden vuoden vankeustuomi voitaisiin antaa. Se puhuuko Järvilehto totta jää aivan liian kapean todistelun varaan. Kahta psykologia kuullaan. Oikeuspsykiatri Hannu Lauermaa oli käräjäoikeudessa selkeästi sitä mieltä, että Järvilehto näytteli muistamatonta, mutta hovissa hän vaan huomautti, että on ristiriita sen välillä, että Järvenpää ei muista mitään, mutta kieltää ajaneensa. Mutta kyllä Järvilehto sanoo unohtaneensa koko asian. Hän ei muista millä penkillä oli onnettomuushetkellä

Hovioikeudessa todisti siis Häkkänen. Hän on selväsanainen ja tuntee ihmisen käyttämisen trauman jälkeen. Trauman kuvaan kuuluu, että sen kohdannut ihminen hukkaa käsityksen siitä, mitä tapahtui. Järvenlehto ei siis todellakaan muista.

Hovioikeuden tuomiossa ei riittävästi turvauduta näihin todistajiin. Päätös syntyy siis itsestään, kun ei ole olemassa sellaista fyysistä näyttöä, joka poistaisi kaikki epäilyt siitä kumpi umpihumalaisista miehistä ohjasi venettä.

Eriävän mielipiteen esittänyt tuomari Lauri Vihervaara ei mainitse lainkaan Helina Häkkäsen todistusta. Hän pohtii itsekseen Järvilehdon sanomisia heti trauman jälkeen ja muotoilee uudelleen Lauerman varauksellisen johtopäätöksen näin ”että kysymys on tarkoituksenmukaisesta unohtamisesta”. Siis, että todistaja olisi itse asiassa sanonut, että Järvilehto ei halua muistaa, että hän ohjasi venettä onnettomuushetkellä. Tässä Vihervaara seuraa käräjäoikeuden linjaa. Siellä ei päätodistajaa Helina Häkkästä ei kuultu.

Yleistystä Suomen oikeuskäytäntöön

Ulvilan surmassa toimitaan tavalla, joka ei missään muussa maassa olisi mahdollista. Ehkä se johtuu hyväuskoisuudesta, josta kertoo Helinä Häkkänen-Nyholm blogissaaan.

Hän on psykologina tohtori ja juristi, joka oli Järvilehdon asiatuntijana hovioikeudessa. Siinä hänen lausunto ratkaisi asian kun syyttäjän todistaja Hannu Lauermaa väitti käräjäoikeudessa, että Järvilehto teeskenteli muistinsa menettänyttä. HHK totesi tutkimuksen osoittavan, että trauma estää sen muistamisen. Hovissa Lauermaa muutti kantansa pehmeämmäksi ja hävisi jutun

Blogissaan HHK kertoo, että Suomessa ovat syyttäjät ryhtyneet hankkimaan yksipuolisesti syyttävää aineistoa. Ulvilan surmassa syyttäjä menee vielä paljon pitemmälle. Hän yrttää syyttää yhdellä tavalla ja kun se ei onnistu sitten toisella tvalla. Keksitään jopa aivan uusi rikos, jotta voitaisiin pitää Anneli Auer telkien takana.

”Murha.info tietää kuitenkin kertoa kaiken”

Ulvilan surman käännepiste on jo muutaman päivän päässä. Kun Anneli Auer vapautetaan todistusten puutteessa lastensa seksuaalista häirintää koskevasta syytteestä, on syyttäjän löydettävä peruste sille, että hänet voidaan edelleen pitää vangittuna. Vapaalla jalalla olevan Anneli Auerin haastattalemista ei media voi välttää. Näin kaikki syyttäjän salaamat todistetiin todettaisiin traumautuneiden lasten valemuistoiksi.

Media reagoi tähän julkistamalla osia Pekka Lehtisen toimittaman hyllytetyn rekonstruktion tapahtumista Ulvilan murhapaikalla. Hyllytyksen syynä ei suinkaan ollut oikeusprosessin käynnissä olo. Pekka Lehtisen toimittamassa edellisessä rekossa käsiteltiin Järvilehdon asiaa, joka on vireillä vasta korkeimmassa oikeudessa, siis vielä keskeneräisempänä kuin Ulvilan surma. Molemmissa rekoissa on sama tavoite, torjua hovioikeuden vapauttava päätös. Todistusaineisto vääristellään rekossa syyllisyyden todistamiseksi. Molemmat rekon nimenomaan vahvistavat syytöksiä ja ohjaavat siis oikeudelista prosessia tavalla, jota oikeusvaltiossa ei sallita.

Ulvilan surma on passitettu käräjäoikeuteen "uusien todistusten" takia. Näihin ei media kuitenkaan enään usko, vaan nostaa esiin uudelleen hovioikeudessa vääriksi katsotut todistelut. Keskeisin väite on taas, että murhaajaa ei ollut paikalla joten syyllisen täytyy olla uhrin vaimo. Siitä, että poliisi onnistui nauhoittamaan murhan kulun - vaietaan koska alkuperäinen nauhoitus on tullut julkiseksi. Sitä kuuntelemalla löytyvät riittävät  merkkit murhaajan toimista.(ZEM)

Reko Ulvilan surmasta julkaistiin JIMtv:ssä ja Iltasanomissa, ei muualla. Kummassakaan ei anneta mahdollisuutta oikoa rekossa väärennettyä todistusaineistoa. Pekka Lehtinen kommnetoi Rockradiossa 12/04 pettyneenä: ”Murha.info tietää kuitenkin kertoa kaiken”

Murha.info kertoo yleensä kaiken, mutta osallistuu nyt tietojen vääristelyyn omalla tavallaan. Keskustelusta poistettiin kuusi nimimerkkiä, jotka tukeutuvat Vaasan hovioikeuden vapauttavaan aineistoon. He eivät saa kirjoittaa murha.infossa ennen kuin Turun hovioikeuden kanta Auerin lhs-syyteistä on kommentoitu mediassa. Näin kirjoittaa yksi jälellä oleva hovioikeuden puolustajaj:

Annaanna:

Tänään 7/4 on palstaa näköjään täsmäiskulla tyhjennetty Anneli Auerin syyttömyydestä vakuuttuneista. Mahdollisuuksien mukaan bannailtu. Minut, turre ja naakka sekä muutama muu vielä täytyisi jotenkin hätitistellä palstalta. Ylläpito varautunee viikolla annettavaan hovioikeuden päätökseen annetun ohjeistuksen mukaan? Miltähän taholta ohjaillaan. Samankaltainen ilmiö tapahtui syksyllä 2011 kun juuri ennen taksikuskin ja Auerin pidätyksiä palstalla poistettiin kaikki, joilla oletettiin mahdollisesti olevan jonkinlainen yhteys jompaan kumpaan pidätettyyn.

Pekka Lehtinen on rekojen lisäksi osallisena toiseen julkistukseen, jossa ei ole mitään uutta asiaa, vaan julkistaminen sinänsä johtaa toimeksiantajan toivomaan tulokseen. Se ei ehkä tässä tapuksessa ole Krp, vaan luultavasti jokin kansainvälinen toimija.

Suomessa epäiltyjen rikollisten äärimmäisen salaiseen luetteloon on kirjoitettu presidentti Vladimir Putinin nimi – rikoksesta ei ole tietoa. Tästä rekisteristä ei koskaan saada tietoa julkisuuteen koska on juuri kysymys rikosepäilyistä. Epäilyksen kohteeksi voidaan nostaa kuka tahansa. Sellaisia tietoja ei koskaan näy mediassa, sillä lehti, joka julkaisee tällaisen epäilyn syyllistyy panetteluun, jonka lähdettä ei voi kertoa. Kun lehti leimaa tunnetun henkilön rikolliseksi on vähimmäisvaatimus, että lähde kerrotaan. Lähde ei voi olla Krp:n salainen luettelo. Putin ei nosta syytettä panettelusta Suomessa.

Ulvilan surmassa syyttäjä ja poliisi ovat kerta toisensa jälkeen tuoneet julkisuuteen vääriä väitteitä, joilla pohjustetaan yleistä mielipidettä uuteen käänteeseen. Syyskuussa 2009 kun poliisi antoi tiedon, että Ulvilan surmaaja olikin uhrin oma vaimo. Näin ei suinkaan ollut, mutta yleisen mielipiteen paineen turvin saatiin Auer vangittua ja langettava tuomio oikeudessa yhdeksän kuukautta myöhemmin.

Samaa menettelyä käytettiin tasan kaksi vuotta myöhemmin. Poliisi pidätti syyskussa 2011 Anneli Auerin epäiltynä omien lastensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhdessä poikaystävänsä kanssa. Väärä tieto julkisuudessa piti samanverran - yhdeksän kuukautta. Erimielinen langettava tuomio saatiin aikaiseksi, siis juuri niin kuin Ulvilan surmaa selvittäneessä käräjäoikeudessa. Tämän tuomion Turun hovioikeus purkaa 17/04

:

KKO panettelee Anneli ja Amanda Aueria

KKO valitsi laiskan miehen tien. Parasta olisi, että Ulvilan surmalle lyötäisiin piste niin, että KKO vahvistaisi hovioikeuden vapauttavan päätöksen. KKO julkistama aineisto ei mitenkään aseta tätä kyseen alaiseksi. Jos syyttäjällä on jotain uutta aineistoa jää se kokonaan arvioinnin ulkopuolelle kun se on salaista.

Annelin pienet lapset, tytöt 2 ja 4 vuotta ovat seitsemän vuotiaan veljensä Allun johdatuksella lähes viisi vuotta murhan jälkeen keksineet selityksen sille miksi heidän äitinsä vangittiin ja perhe hajotettiin. KKO käyttää heidän nykyistä ikäänsä vahvistaakseen todistusten arvoa. Se on tietenkin suoranainen väärennys. Lapset voivat kertoa vain siitä mitä ovat kokeneet. Syyttäjien mukaan on ollut oletettavaa, etteivät pienet tytöt 2, ja 4 vuotta tiedä asiasta mitään, näin KKO:n paperissa todetaan. Allu antoi todistuksensa 2009-09-14, kun äiti vangittiin siis kymmenvuotisena. Se vastasi murhayön tapahtumien kulkua niin kuin sen ilmenee hovioikeuden päätöksestä.

Amandan todistusta on yritetty turhaa murtaa lukemattomissa johdattelevissa poliisikuulusteluissa. Se ei ole onnistunut uudessakaan aineistossa. Sensijaan KKO väittää tällaista:

Amanda Auerin kertomaa, jolle hovioikeus on antanut

merkittävän näyttöarvon, on syyttäjien mukaan arvioitava

uudelleen uuden näytön perusteella. Uuden todistelun

perusteella Amanda Auer ei ole kertonut kaikkia yksityiskohtia

1.12.2006 tapahtuneessa kuulemisessa eikä myöhemminkään.

Yllätys, yllätys Allu on kertonut syyttäjälle Amandan "unohtamat" yksityiskohdat, mutta hänen sanomisensa KKO salaa! Amanda sanoo vastaan, mutta se vielä salaisempaa. Kumpaan men nyt luotamme; Amandaan, joka näki murhaajan vai Alun uuteen salattuun todistukseen. Allu pelkäsi murhan aikana lastenhuoneessa.

KKO keinottelee oikeudenkäynnin säännöllä. Oikea oikeudenkäynti olisi tienkin ollut, että pidetään suullinen käsittely, johon osapuolet tuovat todistajansa. Sen jälkeen KKO:n jäsenet puntaroivat asiaa jonkin aikaa ja antavat päätöksensä. Esimerkiksi Matti Vanhasen morsiamen kirjasta tehtiin päätös juuri niin. KKO täsmensi siinä kuinka Suomen rikoslakia on sovellettava erikoisessa tapauksessa.

Nyt mennään raskaimman kaavan mukaan. Asian käsittely aloitetaan alusta. Yksinkertaisempaa olisi tietenkin ollut antaa asia Vaasan hovioikeudelle vielä kerran pohdittavaksi. KKO torjuu sen koska ei olla varmoja, että hovioikeuden tuomion jälkeen ei valiteta ja jos valitetaan KKO itse ei ehkä antaisikaan valitusoikeutta.

Kaikki ”uusi” todistusaineisto salataan. Kun syyttäjä jätti valitusanomuksen elokuussa 2011 salasi KKO valituksen haun syyn. Hajanaisia tietoja annettiin, mutta mitään selvitystä siitä kuinka Allun todistus mahtuu todellisten tapahtumien puitteisiin. Jostakin syystä salattiin Allun ja pienten tyttöjen videoidut kertomukset, vaikka Ulvilan surmassa kaikki lasten kertomukset ovat julkisia. Amandan kuulusteluista ei aluksi kerrottu edes KKO:lle. Myöskin niiden sisällön KKO salaa vaikka heittääkin yllä kerrotun väitteen, johon sisältyy kuitenkin tärkeä paljastus. Amanda ei ole muuttanut kertomustaan.

KKO:n päätös avaa kuitenkin asian etenemisen käytännössä. Porin käräjäoikeuden laamanni Martti Juntikka (kuvassa) on jo ilmoittanut, että todistelu tehdään julkiseksi jo ennen oikeusistunnon alkua. Silloin voi media katua ilkeämielisyyttään kun ovat syytelleet Annelia ja Amandaa ilman perusteita.

Anneli jää edelleen vankilaan, mutta vaikka KKO olisi pitänyt hovioikeuden päätöksen voimassa, olisi Anneli joutunut odottamaan vapauttaan kunnes hovioikeus vapauttaa hänet seksijutussa. Tässä KKO pani pahan lukon kun se 21/09 päätti, että seksijutun takia Anneli on pidettävä vangittuna vaikka häntä ei omista toimistaan tässä asiassa tuomittu. Kysymys on Jens Kukan tekemiksi väitetyistä asioista ja että Anneli olisi muka auttanut omien lastensa raiskaamisessa.

KKO saa paljon pahaa aikaan julkistamalla syyttäjän väitteitä Annelin pahuudesta – ilman mitään todistelua – esimerkiksi väitteitä Auerin perheen riitaisuudesta. Jos tässä jotain pitäisi salata olisi se kaikki se pahuus, jonka syyttäjät yrittävät vierittää Annelin niskaan. Kun KKO kuitenkin jankuttaa Annelin pahuudesta pitäsi todsiteet tehdä julkisiksi kuten hän itse haluaa

KKO selvästi panettelee Annelia ja Amandaa. Tytön panettelua olen yllä toistanut, mutta jääköön Annelin panettelu KKO:n omaksi häpeäksi, jonka häpeän päivälehdet ja Yleisradiokin kirkkain otsin jakavat. Suomessa ei ole koskaan paneteltu ketään julkisesti niin kuin Annelia. Tarkoitan panettelulla sellaista syyttelyä, jonka todisteita ei esitetä.

Jukka Lahti kutsui Annelia apuun

Tämän kirjeen kirjoitti KKO:n arkistoon lähettämäni henkilö, joka ei halua nimeään julkisuuteen. Hän on filmialan asiantuntija. KKO hävitti kirjeen.
SI
------------------

KKO:n esittelijä Jukka-Pekka Salonen,

Hei,

Olen käynyt KKO:n kirjaamossa tutustumassa Ulvilan surmaan liittyvään lisätutkintamateriaalin mukaanlukien hätäpuhelusta tehtyihin nauhoitteisiin (liitteet 32 ja 33). Pyydän toimittamaan tämän kirjeeni kaikille Ulvilan surmaa käsitteleville KKO:n tuomareille.

Tein ko. ääninauhoitteista seuraavia huomioita:

Anneli Auer aloittaa hätäpuhelun melkeinpä huutaen (liite 32). Hän ei puhu rauhallisesti ennenkuin hätäkeskuksen henkilö pyytää häntä rauhoittumaan. (Hätäkeskus: Rauhotu, mikä paikkakunta?). Annelin sydän jyskyttää edelleen ja se kuuluu hänen puheestaan hengästyneenä läähätyksenä. Annelin raskas hengitys kuuluu myös toisella nauhalla (liite 33), josta on poistettu Annelin, Amandan ja häke-äänet kokonaan. Annelin tytär Amanda Auer puhuu hätäkeskusnauhalla hätääntyneesti kimakan korkealla äänellä. Se on sydäntä raastavaa kuunneltavaa. Molemmille kuuluisi Oscarit, jos tämä olisi muka ollut näyteltyä.

Liite 33: Jukka S. Lahti huutaa tuskissaan (kohta 01:30) "Annu, tule tänne apuun!" ja (01:49) "Tule Annu auttamaan" ja (01:52) "Annu, tule auttaan!"

Miksi hän olisi niin huutanut, jos Annu olisi häntä puukottanut? Eikö hän olisi paremminkin sanonut “Annu lopeta!” tms.?

Nämä nauhalla kuuluvat Jukka S. Lahden avunhuudot puuttuvat kaikista näkemistäni litteroinneista. Miksi? Ne ovat todella selvästi kuultavissa liitteessä 33. Onko asiassa syyllistytty tarkoitukselliseen vääristelyyn ja rikokseen? Jukan tuskaiset avunhuudot Annulle todistavat, että paikalla oli joku ulkopuolinen. Nauhalta kuului myös Amandan kammottava kirkaisu, ja juoksuaskelia. Juoksiko Anneli murhaajaa pakoon?

Mielestäni olisi vaikea suorittaa tuollainen näytelmä lapsen kanssa taustanauhaa soittaen niin, että saisi nauhalta äänet synkkaamaan oikeisiin kohtiin hätäpuhelun kanssa. Ottaen huomioon Amandan olleen vain yhdeksän-vuotias tapahtumien aikaan, olisi hän varmasti murtunut poliisikuulusteluissa, tai osoittanut muutoin käytöksellään suurta häiriintyneisyyttä. Pidän myös erityisen epätodellisena sitä ajatusta, että Anneli olisi edes muistanut painaa nauhurin äänitys-nappia murhatessaan miehensä. Se todistaisi kylmäveristä etukäteissuunnittelua, eikä riidan päätteeksi tapahtunutta impulsiivista tekoa.

Edelleenkään en usko Annelin murhanneen Jukkaa, vaan sen teki joku ulkopuolinen. Se, että ulkopuolisen ääntää ei nauhalla kuulu, ei todista, etteikö hän ollut siellä hiiskumatta sanaakaan. Ehkäpä murhaaja ei halunnut ääntänsä tai aksenttiansa tunnistettavan?

Haluan lopuksi vielä sanoa, että Annelin entinen miesystävä Jens Kukka ei ole pedofiili. Seri-syytökset ovat tekaistuja lasten kertomuksiin perustuvia epätoivoisia yrityksiä saada Anneli Auer tuomituksi miehensä murhasta.

Minua kiinnostaa edelleen se miten syyttäjä Valkama ohjeisti Ari Aueria 01.08.2011 tapaamisen yhteydessä? Noudattiko Valkama Stakesin ohjeita kieltäen Ari Aueria maallikkona haastattelemasta lapsia (videolle)? Vai rikkoiko Valkama näitä ohjeita syyllistyen rikokseen?

Pyydän Korkeinta oikeutta ottamaan huomioon edellä mainitut seikat ja vapauttamaan Anneli Auerin vuosia jatkuneesta sairaalloisesta ihmisjahdista.

Ystävällisin terveisin,

S L

Media syyttäjän asialla

Ulvilan surmajutussa ei ole päästy lainkaan eteenpäin. KKO kielsi 2012-09-21 Anneli Auerilta mahdollisuuden puolustautua syytteitä vastaan vapaana ollen. Aikaisemmassa blogissani kerroin että yksin hänen syykseen ovat käräjäoikeuden kaksi naistuomaria laskeneet mitättömän osan siitä rikollisuudesta minkä he uskovat löytäneensä. He käsittävät asian niin, että Jens Kukka on syyllistynyt pahoihin asioihin valtaosalta yksinään. Mutta jossakin olisi Anneli muka ollut auttamassa. Kun nyt jätetään Jens miettimään puolustustaan vankilassa - voitaisiin Anneli vapauttaa tutkimuksen ajaksi. Yksinään hän ei ole tehnyt juuri mitään, mutta istunut vankilassa syyskuusta 2009 lähtien.

KKO ei kuitenkaan yhdistänyt meneillään olevaa suurta tutkimusta Ulvilan surmasta ja Annelin pyyntöä päästä vapaalle jalalle. Uusi esittelijä huolehti Annelin anomuksesta - ei Ulvilan surman esittelijä. Tämä viivyttää ratkaisun antamista koska Auerin vastaukset tuhatsivuisiin syyttäjän kirjelmiin laatia tehdä vankilassa. Syyttämässä on neljä ihmistä ja puoustamassa vain Anneli itse ja asianajaja

Iltalehti ja MTV ovat markkinoineet aivan toista juttua, jolla on etäinen yhteys Ulvilan surman tämän hetkiseen tutkimukseen. Tutkimusjohtaja Juha Joutsenlahti lähetti Auerille huppupäisen kuvan miehestä, joka mahdollisesti oli porilainen näyttelijä Kaj Tanner, jonka naapuri arvellut murhanneen vahngossa Jukka Lahden, ja joka sittemmin pidätettiin. Kuvassa oli siis huppumies. Siitä eivät MTV eikä Iltalehti kerro, mutta Iltasanomat 19.09 on löytänyt Joutsenlahden, joka selvittää asian. Annelille lähetettiin huppumies - ei näytelijä Tannerin valokuva. Tätä asiaa käräjäoikeus on pitänyt niin merkittävänä, että jo vanhentunutta tapausta pitäsi ryhtyä käsittelemään oikeudessa.

Lehtijutut perustuvat osapuolten Vaasan hovioikeuden  jättämiin kirjelmiin (65s.). Sen sijaan Porin käräjäoikeuden päätös on edelleen salainen. Salaista päätöstä kuitenkin osapuolet kommentoivat. Näin on myös jäänyt salaiseksi Joutsenlahden Annelille lähettämä huppumiehen valokuva. Olennaista on kuitenkin, että huppumiehen kuva ei mitenkään antanut perusteita osoittaa Tanneria kun Anneli kutsuttiin tunnistamaan. Anneli perusteli valintansa näin

”Kolmonen muistutti murhaajaa. Siitä on jo kauan aikaa ja en voi täydellä varmuudella sanoa, että on se, mutta samaa näköä on. Kasvonpiirteet täsmäävät muistikuviini. Silmien muoto ja koko vastaavat, silmien etäisyys toistaan vastaa. Silmäkulmien alue on samanmuotoinen. Nenästä muistan, että tällä oli samankokoinen ja samanmuotoinen nenä kun sillä murhaajalla. Posket muistuttivat ja sopivat tähän kuvaan. Vartalosta tämä näytti tasapaksulta. Muistaisin että tekijä oli isompi kun tämä kolmonen."

Hovioikeus pysäytti Joutsenlahden syyttämisen.

Syytettä Joutsenlahtea vastaan ei nostettu lain määräämässä ajassa. Laki antaa mahdollisuuden syytteen nostamiseen myöhemminkin, mutta edellytyksenä on että”…erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista.”
Olennaista on siis onko Anneli Auerille lähetetty kuva sellainen, että se saattoi johtaa väärän miehen tuomitsemiseen Ulvilan surmasta. Kaukana siitä. Porilainen näyttelijä Kai Tanner oli pidätettynä muutaman päivän jo ennen tunnistusta. Pian tunnistuksen jälkeen hänet vapautettiin. Tunnistuksella ei ollut olennaista merkitystä - ei pidätyksessä eikä vapauttamisessaNyt on jouduttu merkilliseen tilanteeseen kun Iltalehti julkaisi ensimmäiset syytökset Joutsenlahden ”virkavirheestä” ennen kuin ne saavuttivat edes syytetyn. Hovioikeus yllätti julkaisemalla osapuolten kirjelmät asiasta ja vielä päättämällä, että käräjäoikeuden päätös perutaan. Tämä peruttu päätös on kuitenkin vieläkin salainen. Sen keskeinen asia on se valokuva, joka on lähetetty etukäteen Auerille ja kuvat joiden perusteella tunnistamista on valmisteltu.

A-studio jatkaa siitä mihin hovioikeus  lopetti "virkarikoksen" paljastamisen. Kai Tanner esittää vain omat syytöksensä Joutsenlahtea vastaan. Kaikki asiatiedot ovat vielä salaisia. A-studio otsikoi ”Tanner saa vihdoin puhua”. Asianosaisena meneillään olevassa virkarikosasiassa hän voi puhua omista asioistaan, käräjäoikeuden päätös on salainen. A-studiolla on tarpeeton kiire puutua asiaan juuri kunnallisvaalien aattona. Juha Joutsenlahti on kokoomuksen ehdokkaana.