Uudet tiedot Ulvilan
surmasta.
Ulvilan surmaa on jo yli viiden vuoden
ajan käsitelty Suomen mediassa päivittäin. Valitettavasti
ulkomainen kiinnostus on päättynyt. Viimeinen tieto Ruotsista on keväältä
2010 ”Vaimo löi kuoliaaksi miehensä lasten nukkuessa”
Suomessa on asiaa käsitelty kolmen
kolmen kannanoton pohjalta, käräjäoikeuden kahden tuomarin
langettava päätös, käräjäoikeuden vapauttavan tuomarin päätös,
hovioikeuden vapauttava päätös. Sen sijaan alkuperäistä
aineistoa kokonaisuutena ei ole kukaan ulkopuolinen tutkinut. Aloitin tämän työ
joulukuussa 2011 kun Anneli Auerille annettiin puhekielto, joka
kumottiin 2012-04-03. Häntä saa siis vapaasti haastatella ja
hänellä on oikeus kertoa kaiken minkä tietää Ulvilan surmasta.
Auer on myös käyttänyt hyväkseen oikeuttaan kuulla hänen kolmen
nuorimman lapsensa videoituja lausuntoja elokuussa 2011. Tietoa on
siis vaikka millä mitalla.
Minulle annettiin KKO:n arkistossa,
missä kaikki Ulvilan surman asiakirjat juuri nyt sälytetään,
katsottavaksi kaikki videot. Niistä tehdyt litteroinnit ovat harhauttavia
keskeisissä kohdissa, joten videoiden katsominen on välttämätöntä.
Sen voi tehdä vain paikan päällä. Kopioita saa vain videoista,
joilla ei ole todistusvoimaa, kuten siitä kun Anneli lukee paperista
poliisin kirjoittaman ”tunnustuksensa”
Tuloksena videoiden katsomisesta on,
että Anneli Auer ei ole murhannut miestään. Tähän en kaipaa
mitään lisäaineistoa. Mutta syyttäjä Jorma Valkama jätti
KKO:lle 2012-04-24 suuren määrän uutta aineistoa. Anoin KKO:ta
oikeutta tutustua tähän aineiston tutkijan ominaisuudessa ja siihen
kuuluvin vaikenemisvelvoittein. Arvelin, että materiaalin
salaamisesta tehtävään päätökseen KKO tarvitsee kuukausia.
Toisin kävi. KKO julisti ratkaisevan osan aineistosta salassa pidettäväksi. Se vähä mikä julkaistiin antaa
aivan väärän kuvan uudesta aineistosta. Julkaistiin väitteet Anneli Auerin uskonnollisesta/ mielenvikaisesta taustasta,
jota ilmentää käsite ”Saatananpalvoja”. Tällaisten tietojen
levittäminen on rikoslain vastaista, se rikkoo yksityisyyden suojaa
ja on parjaamista, kun se ei ole totta.
Ulvilan surman tutkimisen kannalta uusi
aineisto ei ollut tarpeellista, mutta sieltä löytyy kuitenkin
muutama uusi tieto:
Sairaanhoitaja Päivi Vetteenranta
todistaa, että ”…kun ensi kerran näin lööpit, että hänet
oli pidätetty miehensä murhasta, en ollenkaan hämmästynyt…”
Juuri näin ihmiset reagoivat jälkeenpäin. He uskovat virkavallan
oikeudenmukaisuuteen ja alkavat muistella, että Anneli olikin
varmaan syyllinen kun… Tällaisia jälkeenpäin tehtyjä
todistajalausuntoja on lukuisia syyttäjän uudessa aineistossa.
Päivi on mielenkiintoinen, hän huolehti Annelista kl 03.00–07.00
sairaalassa. Silloin ”…sympatiat olivat hänen puolellaan…” Nyt Päivi vasta huomaa, että hänen olisi tietenkin pitänyt kertoa asia poliisille heti. Kyseessä on reaktio väärään vangitsemiseen, ei todistus siitä, mitä tapahtui Ulvilassa 2006.
Uudessa aineistossa on kaksi
todistajalausuntoa, jotka yksiselitteisesti kertovat mitä tapahtui
murhayönä.
- Marko Mattila oli sairaanhoitajana
ambulanssissa, joka tuli Annelin kotiin. Hänen mukaansa Anneli
sisällä ollessaan vaikutti sekavalta ja touhusi koko ajan. Autossa
hän oli itkuinen ja kyseli lastensa perään.
- Sairaanhoitaja Maarit Merivaara otti
vastaan Annelin sairaalassa ja avusti putken panemisessa hänen
rintaansa. Se oli hyvin vaikeaa kun Annelin iho oli kova niin kuin se
voi olla shokissa. Maarit arveli, että Anneli oli mahdollisesti
shokissa, ja hän oli koko ajan hyvin vaisu. Maarit sai tietää
sosiaalihoitajalta, että lapset olivat viranomaisten hoidossa
ilmoitti tiedon Annelille ja kirjasi sen.
Oikeudenkäynnissä kuultiin todistajana terapeutti Pirkko Lahti, joka piti Annelin rauhallisuutta
osoituksena siitä, että hän oli syyllinen miehensä murhaan. Uudet
tiedot antavat toisenlaisen kuvan Annelista. Niitä antavat henkilöt,
jotka olivat Anelin kanssa tekemisissä murhan jälkeen. Anneli oli
hyvin järkyttynyt, mutta rauhoittui kun sai tietää, että lapset
olivat hoidossa. Se, että hänellä on todella rautaiset hermot on
nähty kun häntä on tosissaan alettu rieputela.
Poliisin tutkija Tuija Niemi on ollut
ainoa henkilö, jonka on eritellyt hätäpuhelun taustalla kuuluvaa
tietoa. Hänen antamansa tiedot ovat aina johtaneet samaan
johtopäätökset, Anneli murhasi miehensä. Nyt on annettu
puheenvuoro teknikolle Pertti Virtanen, joka todistaa että nauhoituslaitte ei soveltunut taustaäänien erittelyyn.
”Näitä tallenteita
pyydetään yleensä siitä syystä, että pystytään selvittämän
mitä puhelimessa on kerrottu. Tarkempaan analysointiin tämä
hätäkeskustallenne on erittäin huono koska siinä taajuusvaste on
erittäin heikko.”(Taajuusvaste kuvaa,
kuinka järjestelmän antama vaste riippuu siihen syötetyn
herätesignaalin taajuudesta.). Se joka todella kuuntelee arkistossa
hätäpuhelun nauhoituksen ei voi tulla muuhun tulokseen, että se
kertoo Annelin ja hänen tyttärensä suuresta hädästä, kun
murhaaja puukottaa ja lopuksi surmaa kirvellä isän.
Keväällä
2007 kun murhaajan etsintä oli vielä käynnissä todisti naapuri
Antti Ruoho
hänen kuistillaan käyneestä
henkilöstä ja alueella pyörineestä Volvosta. Hän kertoi myös,
että paikkakunnalla oltiin sitä mieltä, että asialla oli
palkkamurhaaja. Antti Ruoto kuulusteltiin uudelleen syksyllä 2011 ja
hän tarkistaa aikaisemman todistuksensa, että Auerin talossa valot
olivat päällä 00.30 siten, että ne olivat päällä 01.00.
Myöskin Antti Ruohon todistuksessa ilmenee, että ylenen mielipide
on kääntynyt Annelin syyllisyyden puolelle. Hovioikeudessa tiedettiin Ruohon väitteet, mutta Anneli vapautettiin.
Uusi todistelu on myös, että poliisi
on antanut kymmen miehen kiivetä rikotusta ovesta. Yhdeksältä tämä
onnistui vaikka käräjäoikeudessa ei kukaan onnistunut menemään
oikeussaliin tuodusta ovesta.
Oikeudelliset
seuraamukset
Tarkoitukseni on selvittää
mitä Ulvilassa todella tapahtui murhayönä. Oikeastaan aivan toinen
asia on se mitä tuomioistuimet päättävät. Syyttäjän KKO:lle
toimittama uusi aineisto aloittaa uuden oikeudenkäynnin, jossa on
kaksi syyllistä; vanhin tytär ja Anneli Auer. Syytös perustuu salattuun
aineistoon. Syynä salaamiseen pidetään keskeisten todistajien
ikää. Näiden samojen lasten todistus 2009-09-16 vahvistaa ne
tapahtumat, jotka selviävät hätäpuhelusta, Annelin kertomuksesta
ja tyttären todistuksesta, jotka johtivat vapauttavaan päätökseen
hovissa.
Uudesta lasten
todistuksesta seuraa, että poliisi on tutkinut millä laiteella
Jukka Lahden kuolinhuudot on nauhoitettu ja kuinka nauhuri on
käynnistetty hätäpuhelun aikana. Nauhuri olisi pitänyt löytyä
murhapaikalta v 2006. Tämä ei tietenkään onnistu. Myöskään
muuten todistus, jonka mukaan tytär on nauhoittanut huudot ja
hoidellut nauhuria hätäpuhelun aikana, ei sovi siihen
tapahtumasarjaan joka on tiedossa.
Aivan uusi oikeudenkäynti
voi alkaa juhannuksena kun tytär täyttää 15 vuotta ja häntä
voidaan siis syyttää rikoksesta. Nyt syyttäjä kutsuu häntä
kuitenkin jo syylliseksi siinä kuin Anneliakin. KKO on kuitenkin
päättänyt pitää salaisena mistä tytärtä syytetään ja mitä
hän on puolustuksekseen sanonut.
Uudesta aineistosta
ilmenee, että tytärtä kuulusteltiin jo elokuussa 2011 ennen kuin
valitusanomus oli jätetty KKO:lle. Anomukseen ei kuitenkaan liitetty
tyttären videoita 20011-08-11 ja 08- 24. Pienten lasten videot oli
tehty 2011-08-15-18 ja ne jätettiin valitusanomuksen yhteydessä
KKO:lle.