tisdag 25 juni 2013

Ulvilan Hätäpuhelu vapaaseen tarkastukseen

Suomi on saanut EIT:stä moitteita kun lehdistö on tuomittu RL 24 luku 8§ perusteella kirjoittamisesta koskien yksityisasioita. Yksityisyyden suoja heittää varjonsa myöskin julkisuuteen tuomioistuimessa. Erityisen hankala on määrätä kuinka oikeudenkäynnin aineistoa voidaan antaa yleisölle, lehdistölle ja tutkijoille. Siitä säädetään lain 2007/320 § 13.

Videotallenteesta tai siihen rinnastettavasta
muusta kuva- ja äänitallenteesta tieto voidaan
kuitenkin antaa vain antamalla tallenne tuomioistuimessa
nähtäväksi, jos tiedon antaminen antaminen
muulla tavoin voisi loukata tallenteessa
esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojaa.

Ennen oikeudenkäyntiä tehdyt kuulustelut videoidaan, mutta niistä ei anneta kopiota vaan litterointi, jossa kuulustelija tulkitsee sanomiset. Ulvilan surman oikeuskäsittelyssä litteroinnit ovat ratkaisevissa kohdissa virheellisiä. Tästä muutama esimerkki:
  • Amandaa 9v.,  kuultiin 2006-12-01 Häneltä kysyi poliisi Koskinen: Näitkö sen ulkopuolisen samalla kun isäsi kuoilleena. Litteroinnin mukaan Amanda vastasi epämääräisesti, mutta videolla nähdään, että hän pudistaa päätään ja sanoo EI.
  • Annelia ja Amandaa kuultiin yhdessä 2009-10-06. Amanda väittää vastaan äidilleen: miks te sitten rikositte sen ikkunan. Litteroija on kirjoittanut: miks sä sit rikoit sen ikkunan.

Ulvilan surman uusien todistusten videot ovat kokonaan salaisia. 
Niiden litteroinnista erotellaan osa julkiseksi materiaaliksi. Siis todistus on vain osittain julkinen ja vain litteroituna.

Hallituksen perusteissa sanotaan kuitenkin (HE 2006/139 s.49), että äänitallenteista voidaan antaa kopiot.

Säännös(että kopioita ei saa antaa) koskisi ainoastaan videotallenteita ja
niihin rinnastettavia tallenteita. Sen sijaan se
ei koskisi äänitallenteita tai yksittäisiä valokuvia,
vaan niiden osalta voimassa olisi ehdotetun
1 momentin viittaussäännöksen mukaisesti
julkisuuslain 16 §:ssä säädetyt antamistavat.

Julkisuuslaki 16§
Videotallenteesta tai muusta vastaavasta tallenteesta, jolla on viranomaisen kuvaama kuulustelu tai muu tapahtuma, jossa henkilöä kuullaan, saa kuitenkin antaa kopion vain, jos tallenteessa kuultava henkilö siihen suostuu tai jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on ilmeistä, ettei kopion antaminen johda hänen yksityisyyden suojansa loukkaamiseen

Ongelma on ratkaistavissa yksinkertaisesti tekemällä ääninauha niistä osista videotodistuksia, jotka ovat julkisia. Näin voidaan kuulla todistajan lausuma ja häntä johdattelevan kuulustelijan kysmyset.

Hätäpuhelun luovuttaminen kielletään
Ulvilan surman ainoa suoranainen dokumentti tapahtuneesta on uhrin vaimon poliisille soittama Hätäpuhelu, 4 min 18 sek. Sen tärkein todistus on se, mitä Anneli Auer hänen tyttärensä Amanda sanovat puhelimeen. Sitä ei mitenkään voi kuvata kirjallisesti koska näiden kahden henkilön hätä osoittaa mitä murhapaikalla tapahtui. Laitteisto, jolla hätäpuhelu äänitettiin on juuri tätä tarkoitusta varten tehty.

Käräjäoikeus käsitteli kahdesti tämän nauhoituksen luovuttamista kokeneelle tutkivalle journalistille Susanna Reinbothille. Ensin katsottiin, että äänitallennus on rinnastettava videoon ja siksi sitä ei luovuttettu. Sittemmin on käräjäoikeus tarkastellut asiaa yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 32 §:n valmisteluaineiston perusteella ja todennut että äänitallenne ei rinnastu videotallenteeseen. Käräjäoikeus on sitten antanut uuden perustelun sille, että Hätäpuhelua ei ole annettu tutkivan journalistin analysoitavaksi.

Kerrottu hätäkeskuspuhelu sisältää kaikissa tilanteissa arkaluonteisia tietoja henkilön terveydentilasta ja rikoksen uhrista ja kopion antaminen hätäkeskustallenteesta loukkaa käräjäoikeuden arvion mukaan rikoksen uhria ja hänen läheisiään.

Näin siis täyttyy asiakirjojen julkisudesta oikeudessa annetun lain 9§ mom 1 kohta 2 vaatimus, että asiakirja on arkaluontoinen. Mutta käräjäoikeus ei ole ottanut huomioon saman pykälän mom. 3

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut tiedot eivät kuitenkaan rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin…

Hätäpuhelun ei vain liity olennaisesti Jukka Lahden murhaan ja sen rikosoikeudelliseen arviointiin, vaan se on koko käsittelyn perusta. Tästä ovat sekä syyttäjä että syytetty samaa mieltä. Käräjäoikeus tarjoa kopiota syyttäjän esittämästä litteroinnista. Joka on syyttäjän näkemys asiasta. Muitakin litterointeja on tehty, mutta niille ei ole annettu samaa merkitystä. Fakta on kuitenkin se, että äänitys kertoo kahden henkilön hädän hyvin vakuuttavasti. Se mikä taustalta kuuluu joudutaan tulkitsemaan. Tämä hätä ei näy litteroinnissa vaikka se kirjoitettaisiin suurilla punaisilla kirjasimilla.

Tämän lisäksi on otettava huomioon, että äänitystä ei ole kukaan halunnut julkistaa internetissä. Se ei missään tapauksessa ollut Susanna Reinholdh'tin tarkoitus kun hän pyysi kopiota hätäpuhelusta. Se olisi tietenkin litteroitu aivan uudelleen kaikkien niiden teknisten mentelmien avulla, jotka hänen työantajallaan Nelosmedialla on käytettävissä.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar