Ulvilan Hätäpuhelu vapaaseen tarkastukseen

Suomi on saanut EIT:stä moitteita kun lehdistö on tuomittu RL 24 luku 8§ perusteella kirjoittamisesta koskien yksityisasioita. Yksityisyyden suoja heittää varjonsa myöskin julkisuuteen tuomioistuimessa. Erityisen hankala on määrätä kuinka oikeudenkäynnin aineistoa voidaan antaa yleisölle, lehdistölle ja tutkijoille. Siitä säädetään lain 2007/320 § 13.

Videotallenteesta tai siihen rinnastettavasta

muusta kuva- ja äänitallenteesta tieto voidaan

kuitenkin antaa vain antamalla tallenne tuomioistuimessa

nähtäväksi, jos tiedon antaminen antaminen

muulla tavoin voisi loukata tallenteessa

esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojaa.

Ennen oikeudenkäyntiä tehdyt kuulustelut videoidaan, mutta niistä ei anneta kopiota vaan litterointi, jossa kuulustelija tulkitsee sanomiset. Ulvilan surman oikeuskäsittelyssä litteroinnit ovat ratkaisevissa kohdissa virheellisiä. Tästä muutama esimerkki:

• Amandaa 9v.,  kuultiin 2006-12-01 Häneltä kysyi poliisi Koskinen: Näitkö sen ulkopuolisen samalla kun isäsi kuoilleena. Litteroinnin mukaan Amanda vastasi epämääräisesti, mutta videolla nähdään, että hän pudistaa päätään ja sanoo EI.
• Annelia ja Amandaa kuultiin yhdessä 2009-10-06. Amanda väittää vastaan äidilleen: miks te sitten rikositte sen ikkunan. Litteroija on kirjoittanut: miks sä sit rikoit sen ikkunan.

Ulvilan surman uusien todistusten videot ovat kokonaan salaisia. 
Niiden litteroinnista erotellaan osa julkiseksi materiaaliksi. Siis todistus on vain osittain julkinen ja vain litteroituna.

Hallituksen perusteissa sanotaan kuitenkin (HE 2006/139 s.49), että äänitallenteista voidaan antaa kopiot.

Säännös(että kopioita ei saa antaa) koskisi ainoastaan videotallenteita ja

niihin rinnastettavia tallenteita. Sen sijaan se

ei koskisi äänitallenteita tai yksittäisiä valokuvia,

vaan niiden osalta voimassa olisi ehdotetun

1 momentin viittaussäännöksen mukaisesti

julkisuuslain 16 §:ssä säädetyt antamistavat.

Julkisuuslaki 16§

Videotallenteesta tai muusta vastaavasta tallenteesta, jolla on viranomaisen kuvaama kuulustelu tai muu tapahtuma, jossa henkilöä kuullaan, saa kuitenkin antaa kopion vain, jos tallenteessa kuultava henkilö siihen suostuu tai jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on ilmeistä, ettei kopion antaminen johda hänen yksityisyyden suojansa loukkaamiseen

Ongelma on ratkaistavissa yksinkertaisesti tekemällä ääninauha niistä osista videotodistuksia, jotka ovat julkisia. Näin voidaan kuulla todistajan lausuma ja häntä johdattelevan kuulustelijan kysmyset.

Hätäpuhelun luovuttaminen kielletään

Ulvilan surman ainoa suoranainen dokumentti tapahtuneesta on uhrin vaimon poliisille soittama Hätäpuhelu, 4 min 18 sek. Sen tärkein todistus on se, mitä Anneli Auer hänen tyttärensä Amanda sanovat puhelimeen. Sitä ei mitenkään voi kuvata kirjallisesti koska näiden kahden henkilön hätä osoittaa mitä murhapaikalla tapahtui. Laitteisto, jolla hätäpuhelu äänitettiin on juuri tätä tarkoitusta varten tehty.

Käräjäoikeus käsitteli kahdesti tämän nauhoituksen luovuttamista kokeneelle tutkivalle journalistille Susanna Reinbothille. Ensin katsottiin, että äänitallennus on rinnastettava videoon ja siksi sitä ei luovuttettu. Sittemmin on käräjäoikeus tarkastellut asiaa yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 32 §:n valmisteluaineiston perusteella ja todennut että äänitallenne ei rinnastu videotallenteeseen. Käräjäoikeus on sitten antanut uuden perustelun sille, että Hätäpuhelua ei ole annettu tutkivan journalistin analysoitavaksi.

Kerrottu hätäkeskuspuhelu sisältää kaikissa tilanteissa arkaluonteisia tietoja henkilön terveydentilasta ja rikoksen uhrista ja kopion antaminen hätäkeskustallenteesta loukkaa käräjäoikeuden arvion mukaan rikoksen uhria ja hänen läheisiään.

Näin siis täyttyy asiakirjojen julkisudesta oikeudessa annetun lain 9§ mom 1 kohta 2 vaatimus, että asiakirja on arkaluontoinen. Mutta käräjäoikeus ei ole ottanut huomioon saman pykälän mom. 3

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut tiedot eivät kuitenkaan rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin…

Hätäpuhelun ei vain liity olennaisesti Jukka Lahden murhaan ja sen rikosoikeudelliseen arviointiin, vaan se on koko käsittelyn perusta. Tästä ovat sekä syyttäjä että syytetty samaa mieltä. Käräjäoikeus tarjoa kopiota syyttäjän esittämästä litteroinnista. Joka on syyttäjän näkemys asiasta. Muitakin litterointeja on tehty, mutta niille ei ole annettu samaa merkitystä. Fakta on kuitenkin se, että äänitys kertoo kahden henkilön hädän hyvin vakuuttavasti. Se mikä taustalta kuuluu joudutaan tulkitsemaan. Tämä hätä ei näy litteroinnissa vaikka se kirjoitettaisiin suurilla punaisilla kirjasimilla.

Tämän lisäksi on otettava huomioon, että äänitystä ei ole kukaan halunnut julkistaa internetissä. Se ei missään tapauksessa ollut Susanna Reinholdh'tin tarkoitus kun hän pyysi kopiota hätäpuhelusta. Se olisi tietenkin litteroitu aivan uudelleen kaikkien niiden teknisten mentelmien avulla, jotka hänen työantajallaan Nelosmedialla on käytettävissä.

”Murha.info tietää kuitenkin kertoa kaiken”

Ulvilan surman käännepiste on jo muutaman päivän päässä. Kun Anneli Auer vapautetaan todistusten puutteessa lastensa seksuaalista häirintää koskevasta syytteestä, on syyttäjän löydettävä peruste sille, että hänet voidaan edelleen pitää vangittuna. Vapaalla jalalla olevan Anneli Auerin haastattalemista ei media voi välttää. Näin kaikki syyttäjän salaamat todistetiin todettaisiin traumautuneiden lasten valemuistoiksi.

Media reagoi tähän julkistamalla osia Pekka Lehtisen toimittaman hyllytetyn rekonstruktion tapahtumista Ulvilan murhapaikalla. Hyllytyksen syynä ei suinkaan ollut oikeusprosessin käynnissä olo. Pekka Lehtisen toimittamassa edellisessä rekossa käsiteltiin Järvilehdon asiaa, joka on vireillä vasta korkeimmassa oikeudessa, siis vielä keskeneräisempänä kuin Ulvilan surma. Molemmissa rekoissa on sama tavoite, torjua hovioikeuden vapauttava päätös. Todistusaineisto vääristellään rekossa syyllisyyden todistamiseksi. Molemmat rekon nimenomaan vahvistavat syytöksiä ja ohjaavat siis oikeudelista prosessia tavalla, jota oikeusvaltiossa ei sallita.

Ulvilan surma on passitettu käräjäoikeuteen "uusien todistusten" takia. Näihin ei media kuitenkaan enään usko, vaan nostaa esiin uudelleen hovioikeudessa vääriksi katsotut todistelut. Keskeisin väite on taas, että murhaajaa ei ollut paikalla joten syyllisen täytyy olla uhrin vaimo. Siitä, että poliisi onnistui nauhoittamaan murhan kulun - vaietaan koska alkuperäinen nauhoitus on tullut julkiseksi. Sitä kuuntelemalla löytyvät riittävät  merkkit murhaajan toimista.(ZEM)

Reko Ulvilan surmasta julkaistiin JIMtv:ssä ja Iltasanomissa, ei muualla. Kummassakaan ei anneta mahdollisuutta oikoa rekossa väärennettyä todistusaineistoa. Pekka Lehtinen kommnetoi Rockradiossa 12/04 pettyneenä: ”Murha.info tietää kuitenkin kertoa kaiken”

Murha.info kertoo yleensä kaiken, mutta osallistuu nyt tietojen vääristelyyn omalla tavallaan. Keskustelusta poistettiin kuusi nimimerkkiä, jotka tukeutuvat Vaasan hovioikeuden vapauttavaan aineistoon. He eivät saa kirjoittaa murha.infossa ennen kuin Turun hovioikeuden kanta Auerin lhs-syyteistä on kommentoitu mediassa. Näin kirjoittaa yksi jälellä oleva hovioikeuden puolustajaj:

Annaanna:

Tänään 7/4 on palstaa näköjään täsmäiskulla tyhjennetty Anneli Auerin syyttömyydestä vakuuttuneista. Mahdollisuuksien mukaan bannailtu. Minut, turre ja naakka sekä muutama muu vielä täytyisi jotenkin hätitistellä palstalta. Ylläpito varautunee viikolla annettavaan hovioikeuden päätökseen annetun ohjeistuksen mukaan? Miltähän taholta ohjaillaan. Samankaltainen ilmiö tapahtui syksyllä 2011 kun juuri ennen taksikuskin ja Auerin pidätyksiä palstalla poistettiin kaikki, joilla oletettiin mahdollisesti olevan jonkinlainen yhteys jompaan kumpaan pidätettyyn.

Pekka Lehtinen on rekojen lisäksi osallisena toiseen julkistukseen, jossa ei ole mitään uutta asiaa, vaan julkistaminen sinänsä johtaa toimeksiantajan toivomaan tulokseen. Se ei ehkä tässä tapuksessa ole Krp, vaan luultavasti jokin kansainvälinen toimija.

Suomessa epäiltyjen rikollisten äärimmäisen salaiseen luetteloon on kirjoitettu presidentti Vladimir Putinin nimi – rikoksesta ei ole tietoa. Tästä rekisteristä ei koskaan saada tietoa julkisuuteen koska on juuri kysymys rikosepäilyistä. Epäilyksen kohteeksi voidaan nostaa kuka tahansa. Sellaisia tietoja ei koskaan näy mediassa, sillä lehti, joka julkaisee tällaisen epäilyn syyllistyy panetteluun, jonka lähdettä ei voi kertoa. Kun lehti leimaa tunnetun henkilön rikolliseksi on vähimmäisvaatimus, että lähde kerrotaan. Lähde ei voi olla Krp:n salainen luettelo. Putin ei nosta syytettä panettelusta Suomessa.

Ulvilan surmassa syyttäjä ja poliisi ovat kerta toisensa jälkeen tuoneet julkisuuteen vääriä väitteitä, joilla pohjustetaan yleistä mielipidettä uuteen käänteeseen. Syyskuussa 2009 kun poliisi antoi tiedon, että Ulvilan surmaaja olikin uhrin oma vaimo. Näin ei suinkaan ollut, mutta yleisen mielipiteen paineen turvin saatiin Auer vangittua ja langettava tuomio oikeudessa yhdeksän kuukautta myöhemmin.

Samaa menettelyä käytettiin tasan kaksi vuotta myöhemmin. Poliisi pidätti syyskussa 2011 Anneli Auerin epäiltynä omien lastensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhdessä poikaystävänsä kanssa. Väärä tieto julkisuudessa piti samanverran - yhdeksän kuukautta. Erimielinen langettava tuomio saatiin aikaiseksi, siis juuri niin kuin Ulvilan surmaa selvittäneessä käräjäoikeudessa. Tämän tuomion Turun hovioikeus purkaa 17/04

:

Auerin tutkintapyyntö 2012-07-15

Bloginpitäjän kommentti

Kuulustelua ei ole videoitu, kuten tutkimuspyynnössä todetaan. Tämä onkin ainoa poikkeus videoinnista siinä aineistossa, joka on ollut hovioikeuden vapauttavan päätöksen pohjana.

Tunnustuksen painoa on poliisi vahvistanut vaatimalla, että Auer lukee poliisin kirjoittaman tunnstuksen kameran edessä. Koko kymmenen kuulustelun ketju Auerin tunnustuksesta on tehty virheellisesti ja sen vaikutus tuomioistuimissa on ollut huomattava.

Bloginpitäjän kommentti

Video on dramaattinen äidin ja tyttären tapaaminen, jonka voi ymmärtää vain katsomalla sen. Äiti on huolissaan poliisin antamasta väärästä tiedosta, että tytär olisi kertonut perheriidasta murhayönä. Mitään sellaista riita ei ollut. Aikaa tapaamiseen oli hyvin vähän eivätkä äiti ja tytär olleet tavanneet sitten kun äiti vangittiin - kaksi viikko aikaisemmin. Kumpainenkin puhuu omaa asiaansa. Äiti sanoo, että hän joutuu jäämään vankilaan kun hän uskoo, että on surmannut miehensä kuvitellussa tappelussa, jota ei koskaan ollut. Hän yrittää vakuuttaa, että ei tyttären sanomisilla ole mitään merkitystä, hänet pidetään vankilassa joka tapauksessa. Hän yrittää myös vakuuttaa tyttärensä, siitä että tämä on nähnyt väärin kun murhaaja poistui rikkomastaan ikkunasta. Tytär väittää vastaan, miksi te sitten rikoitte sen ikkunan!
Tapaamisvideolla on selvä merkitys tuomion kannalta. Lasten kuulustelut, joista eräästä syyskuussa 2009 tehtyä moititaan, vahvistavat Auerin syyttömyyttä. Muotovirheet eivät ole johtaneet tutkimusta harhaan.

Kaksi tunnustusta - kaksi oikeuslaitoksen katastrofia

Kaksi Suomessa ja Ruotsissa tunnustukseen perustuvat murhatuomiot purkautuvat rinnakkain. Suomessa Ulvilan surma tutkiminen meni harhapolulle syyskuussa 2009, kun Anneli Auer tunnusti surmanneensa miehensä perheriidan tiimellyksessä. Tunnustus piti vain vajaat kaksi viikkoa.

Ruotsissa Sture Bergwall muutti nimensä tilapäisesti Thomas Quick'iksi ja aloitti kolmenkymmenen murhan tunnustamisen kesällä 1992. Käräjäoikeudessa ehdittiin langettamaan kahdeksan tuomiota ennen kuin hän v. 2001 lopetti ketjumurhien tunnustuksen. Vuonna 2008 hän peruutti tunnustuksensa.

Kumpikaan näistä tunnustuksista ei tapahtunut sattumalta. Oikeastaan ne syntyivät kun poliisi ei saanut selville todellista murhaajaa. Ruotsissa tetsittiin murhaajia kymmenisen vuotta ennen kuin Quick'in tunnustukset alkoivat. Suomessa poliisi väsyi jo parin vuoden tuloksettomiin tutkimuksiin.

Suomessa on ilmestynyt Hannes Råstam'in kirja ”Kuinka sarjamurhaaja tehdään” Sen perustana on kaikki se mitä Quick'ia hoitaneet psykiatrit ovat kirjoittaneet sairaspäiväkirjaan ja pääterapeutti Birgitta Ståhle'n julkaisematon käsikirjoitus. Råstam on myös työn aikana keskustellut Quick'in kanssa. Tuomioiden perustelut ovat vain ne esitutkimukset, jotka on esitetty oikeudelle. Råstam on sitävastoin saanut käyttöönsä laajemman, oikeudelta salatun esitutkimusaineiston. Sillä on keskeinen merkitys.

Suomessa on neljä  kertaa tarkasteltu Annelin tunnustusta oikeudessa. Kaksi käräjäoikeuden tuomaria 2010 katsoi uhrin vaimon murhanneen miehensä ja lavastaneen tilanteen murhapaikalla sellaiseksi, että talossa oli käynyt tappaja. Näin Auerin videoiluilla tunnustuksilla annettin huomattava näyttöarvo, vaikka tuomarit toteavat, että ne eivät ole lain kirjaimen mukaisia tunnustuksia. Kolmas käräjäoikeuden tuomari päättyi vapauttavaan tuomioon. Hänen mielestään Auerin tunnustus vaikutti siihen suuntaan, että hän olisi surmannut miehensä, mutta jäljet, joita tappajasta oli jäänyt paikanpäälle kumosivat tämän vaikutelman.

Hovioikeuden yksimielisessä vapauttavassa päätöksessä todetaan tunnustuksesta, että kertomus ei ole sisältänyt sellaisia seikkoja, joista vain surmatyön tekijällä voisi olla tietoa. Auerin lausumia ei voida edes luonnehtia aidoiksi tunnustuksiksi. Oikeudenkäynti Aueria vastaan aloitettiin uudelleen syksyllä 2013, mutta silloin eivät tunnustukset enää olleet ajankohtaisia.

Quick'in tutkinnassa kiinnitettiin päähuomio huomio juuri siihen, että tiesikö syytetty jotain, jota ei oltu kerrottu lehdissä. Hänellä oli näet oikeus lähteä vankimielisairaalasta Tukholman kirjastoon - murhasta syytettynä ollen - lukemaan vanhoja sanomalehtiä. Näistä asioista Quick'in puolustajat ja syyttäjät käyvät juuri nyt kiivasta väittelyä kaikissa Ruotsin medioissa. Kiistan kohteena ei ole syyllisyys – Quick on syytön - mutta oliko kohtuullista, että mielisairasta henkilöä uskottiin kymmenen vuoden ajan.

Minun käsitykseni on, että terapeutti istutti Quickin päähän todistusaineiston, joka varmistettiin viemällä Quick kaikille kahdeksalle murhapaikalle. Asianajaja teki parhaansa saadakseen asiakkaansa tuomituksi. Käyntejä johti oikeudessa todistanut psykologi, professori Sven O Chistersson. Eivät oikeuden jäsenet voineet muuta kuin tuomita murhasta, vaikka se mahdottomalta tuntuikin

Katastrofi löytyykin aivan muualta, siitä minkä vuoksi Quick tunnusti murhia, joiden kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä. Tärkeintä oli että hänen mielikuvansa lapsuudesta muokattiin todellisuuden vastaiseksi. Hänen perheessään oli seitsemän lasta, kirjoittamisesta kiinnostunut isä ja perheen taloudesta tarmokkaasti huolehtinut äiti. Hänen kirjailijaveljensä Sten-Ove Bergwall kertoi nämä tosiasiat kirjassaan juuri kun Quick on oli tuomittu ensimmäisestä murhasta 1994. Hänen ei kuitenkaan annettu tavata veljeään. Tänään Quick uskoo, että hän olisi jo tällöin perunut kaikki tunnustuksensa veljelleen.

Anneli Auer sai tavata tyttärensä Amandan, joka oli mukana murhayön tapahtumissa. Hän näki murhaajan selän kun tämä pakeni talosta. Tapaaminen sai kestää vain kuusi minuuttia ja se videoitiin. Anneli Auer yritti vakuuttaa tyttärensä siitä, että hän olisi surmannut perheen isän, mutta epäonnistui. Asiat menivät päin vastoin. Kuuden minuutin tapaaminen palautti Annelin maan pinnalle. Hän kertoi tyttärelleen, että poliisit olivat vakuuttaneet hänelle, ettei asunnossa on vierasta miestä. Tyttären vastaus oli tyly, minä näin murhaajan poistuvat rikkomastaan ikkunasta. Jos hän ei ikkunaa rikkonut niin miksi te sitten teitte sen?

Tunnustuksen jälkeen ei poliisi yrittänyt varmistua siitä, että tunnustus oli todellinen. Tässä ero Ruotsin poliisin työhön on ratkaiseva. Quick'ia kuljetettiin kaikilla murhapaikoilla ja hän yritti näyttää kuinka hän oli tehnyt murha. Suomessa poliisi teki murhan rekonstruktiot – ilman murhaajaksi kuviteltua Annelia. Rekon aikana syntyneitä ääniä verrattiin hätäpuheluun, jonka Anneli soitti kun murhaaja tunkeutui asuntoon. Molemmat yritykset olivat turhia, ei väärää tunnustusta voida muuttaa oikeaksi tällaisilla toimenpiteillä

Väärä tunnustus johtaa aina poliisin työn väärille raiteille, oikea murhaaja saa olla rauhassa kun poliisi jahtaa väärän tunnustuksen tekijää. Mutta tunnustukset vaikuttavat myöskin siihen mitä tapahtuu syytetyn elämässä. Vakavimmat olivat seuraukset Auerin kohdalla. Tunnustus johti siihen, että neljän lapsen äiti suljettiin vankilaan ja lapset jaettiin kahteen erilaiseen hoitopaikkaan. Pienet lapset, poika 9, tyttäret 6 ja 4 vuotta sijoitettiin Annelin veljen perheeseen. Vanhin tyttö Amanda, joka oli nähnyt murhaajan eristettiin sisaruksistaan. Amandan tilanne ei ollut erityisen vaikea kun hän tiesi, että hänen äitinsä oli syyttömästi suljettu vankilaan. Amanda ymmärsi myös, että poliisi oli menetellyt väärin sijoittamalla urkkijan perheeseen äidin poikaystävänä. Hänen piti vain odottaa, että oikeus voittaa.

Pienten lasten johtajaksi tuli poika, jonka oli mielessään löydettävä selvitys sille, että hänen isänsä oli murhattu ja hänen äitinsä istui tästä vankilassa. Äidiltään hän oli saanut vain vähän opastusta murhayön tapahtumiin. Hän kertoi vähäiset tietonsa kun äiti oli vielä vapaalla jalalla, mutta kuitenkin jo murhasta epäiltynä. Amandaa ja poikaa kuultiin peräkkäin 2009-09-14. Heidän kertomuksensa vastasivat toisiaan, mutta poika oli ollut lastenhuoneessa kun taas Amanda pyöri äitinsä ympärillä. Hän näki myös murhatun isänsä makuuhuoneen lattialla ja kirkaisi kauhusta hätäpuhelun aikana.

Eno todisti oikeudessa sisarensa puolesta ja tämä vapautettiin kesän alussa 2011. Silloin nousi ongelmaksi, kuinka poika kohtaisi äitinsä, josta hän tiesi vain sen, että tämä oli vangittuna isän murhasta. Eno vei pienet lapset merimatkalle. Siellä syntyi videonauha, jossa poika oli ratkaissut ongelman satujen avulla. Sadussa äiti oli saatanan palvoja joka uhrasi isän osana rituaaleja. Sadun mukaan Amanda oli mukana murhassa. Äiti ja tytär olivat nauhoittaneet isän kuolinhuudot ja soittaneet ne hätäpuhelun aikana. Äiti olisi pitänyt jättää vankilaan niin, että hän ei voi päästä tappamaan kasvatusvanhempia ja lasten papukaijakin oli vaarassa.

Hovioikeus 2011 vapautti Annelin jo kuukautta ennen kuin tuomio julistettiin. Nyt tarvittiin uusia todisteita äidin pitämiseksi vangittuna. Pojan tarinoihin tuli mukaan syytteet seksuaalisesta häirinnästä. Sadussa tarvittiin myös miesraiskaaja. Roolin sai äidin lyhytaikainen poikaystävä Jens Kukka. Tällä perusteella syyttäjä vaati ja sai kummatkin vangituksi.

Pitkään etsittiin todisteita seksuaalisesti häirinnästä, lasten satujen todenperäisyyttä jäivät vahvistamaan psykologit  ja eräs lääkäri. Käräjäoikeudessa kaksi naistuomaria uskoi satuihin ja tuomitsi Annelin seitsemäksi vuodeksi ja Jens Kukan kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Oikeuden puheenjohtaja halusi vapauttaa molemmat, mutta hävisi äänestyksessä.

Yhteinen ongelma Quick'ille ja Auerille on vapauden riisto. Murhista ei ole todisteita, mutta asiaa käsitellään laajalti mediassa. Ruotsissa keskustelu suuntautuu kahdeksan murhan yksityiskohtiin. Oliko todella niin, että Quick'in tunnustuksiin sisältyi sellaista tietoa jota vain murhaajalla saattoi olla? Tämä on mahdoton keskustelu kun Quick on telkien takana eikä voi kertoa mistä hän keksi yksityiskohdat, jotka vahvistivat hänen tunnustuksensa todeksi. Asia lieventää kuitenkin se, että kaikki aineisto asiasta on käytettävissä, jopa Quicki'in lääkärin päiväkirjat, jotka yleensä pidetään salassa.

Auer on auliisti kertonut tuntemuksistaan ja niistä poikansa kertomista saduista, joiden perusteella hänelle on annettu pitkä vankeustuomio - aivan uudessa asiassa. Syyttäjä on käyttänyt myös pojan tarinoita perusteluna sille, että Ulvilan murha pitäisi käsitellä vielä uudelleen, nyt lasten satujen perusteella.

Syyttäjä sai korkeimmalta oikeudelta mitä halusi. Ulvilan murhasta käytiin vielä uusi kierros, jonka tuloksena Anneli vapautettiin, tosin vain 2-1 hovioikeudessa ja siis KKO on vielä tarkastamatta. Tässä ei kuitenkaan Annelin tunnustus enää ollut vaikuttamassa. Itse asiassa toistettiin 2010-2011 käydyt oikeudenkäynnit miinus tunnustus. Mitään uutta aineistoa ei syyttäjä tuonut oikeussaliin.

Q muuttui takaisin Sture Bergwalliksi ja hänet vapautettiin kaikista murhasyytöksistä. Oikeastaan syynä oli tunnustusten peruuttaminen, mutta julkisuudessa tarkastettiin perusteellisesti se näyttö, jonka varassa kahdeksan tuomiota oli annettu. Syyttäjää joka olisi aloittanut uudelleen syyttämään SB ei Ruotsista löytynyt. Tämä ei kuitenkaan auttanut SB vapauteen. Hänet pidettiin vankimielisairaalassa tuomioiden peruuttamisesta välittämättä. Sen verran on SB tuomiot lievennetty, että v 2014 lähtien hän saa olla vapaan, mutta vankimielisairaalan tiukassa valvonnassa. Verikoe pitää antaa viikoittain. Kerran verikoe hukkui jonnekin ja SB istui kalterien takana viikon odottamassa asian selviämistä.

Tapauksista on tehty dokumenttifilmit, jotka saa minulta kun pyytää. Ruotsalaisessa filmissä on suomalainen teksti, suomalaisessa dokumentissa on saksalainen teksti

Anders Breivik contra Anneli Auer

I våra granländer pågår två märkliga rättegångar. I båda yrkar åklagaren på livstids fängelse. I Norge rannsakas Anders Breivik. I Finland fyrabarnsmamman Anneli Auer. Båda målen har en mystisk bakgrund, Breivik säger sig arbeta som Tempelriddare. Anneli anklagas för att vara satanist, som offrat sin man enligt sektens regler.

Breivik har erkänt mord som ger lagens högsta straff. Anneli Auer däremot är helt oskyldig. Men svensk press har utpekat henne som en brutal mördare. Båda har genomgått en sinnesundersökning. I fallet Breivik är resultatet ännu ovisst, men Anneli konstaterades ha ett ovanligt stark psyke.

Mordet begicks i december 2006. Expressen 2010-06-23: "Slog ihjäl maken när barnen låg och sov". Så var det faktiskt inte alls inte ens i åklagarens fantasier. Dessutom var tingsrätten oenig.

Frågan har dagligen avhandlats i finska media under 5,5 år. Anneli har redan suttit inne två år. Hovrätten släppte henne fri i brist på bevis redan före den friande domen. Hovrätten var enhällig i sin dom. Detta hände ett år efter att svensk media hade glömt henne.

Anneli fick bara vara i frihet 110 dagar. Hon kunde nu berätta om en märklig historia. Åklagaren hade kommenderat en polisman att spela plastpappa för Anneli fyra barn. Anneli gjorde emellertid felet att antyda att polisen inte var impotent. Detta fick polisledningen att tappa humöret.

Åklagaren lämnade in en ansökan om prövning i HD, men detta räckte inte till att på nytt häkta henne. Hon häktades nu istället för att hon hade förgripit sig på sina mindre barn, vid tidpunkten för mordet 2,4 och 7 år. En kortvarig manlig bekant häktades också för våldtäkt mot Annelis två- och fyraåriga flickor.

Varför skriver inte svensk media om detta, med åtminstone någon bråkdel av de resurser som man satsar på Brevik? Orsaken är enkel, finska media har kollektivt ställt sig på åklagarens sida. Argumentet är att "inte kan myndigheterna göra felaktiga anklagelser mot en fyrabarnsmamma som har redan fått lida fem år för falska anklagelser.

Som sagt häktades Anneli med sin f.d. manlige vän i september 2011. I mars var polisutredningen på 3 000 sidor färdig. Då hoppade åklagaren av. I hans ställe kom en annan - kvinnlig - åklagare, som hade förlorat ett annat uppmärksammat mål. Hon väckte åtal efter två dagars genomläsning av de 3 000 sidorna. Rättegången avslutades i femte juni. Ordförande hade inte övertygats om Annelis skuld utan tänkte följa hovrättens exempel och släppa Auer redan före domslutet. Men han fick inte de båda andra domarna med sig. Beslutet blev att Anneli får sitta ytterligare några veckor, vilket finsk media tar som tecken på att Anneli kanske får ett nytt fängelsestraff på 14 år. Så lyder straffsatsen för en rituell våldtäkt på sina egna barn. Finsk media har inte alls rapporterat om att rättens ordförande ville släppa Anneli. Detta gäller således våldtäkt på Annelis egna barn.

Men åklagaren vill även fälla Anneli tillsammans med hennes nioåriga dotter för mordet på maken/pappan. Falska anklagelser om våldtäkt behövs för att visa att Anneli är ond.

Åklagaren har lämnat 2 000 sidor av utredningen till HD för att visa att hovrättens friande dom var felaktig. HD gick genast med att ta upp frågan på nytt. Av 2.000 sidor har HD lämnade ut 400 sidor. En analys av dessa visar att det nya materialet stöder hovrättens friande beslut.