måndag 24 juni 2013

Murhajutut ovat julkisia, paitsi Ulvilan murha.

Julkisuutta oikeudenkäynneissä pohdittiin Suomessa aktiivisti vuosina 2000-2007. Tuloksena syntyi laki 2007/370. Ennen eduskunnan hyväksymistä se koki kovan käsittelyn. Aluksi tehtiin yhteistä lakia yleisiä- ja hallinto-oikeuksia varten, sitten ne erotettiin kahdeksi laiksi. Vielä eduskunta käsittelyssäkin tehtiin ratkaiseva muutos kun hallitus piti mahdollisena salata vain ”erityisen arkaluontoiset tiedot” mutta eduskunta katsoi, että riittää, että tiedot ovat vain ”arkaluontoisia”.

Lopullinen laki on hyvin monimutkainen koska jokaiseen tietoon pitää kohdistaa kolme arvosidonnaista harkinnan
  1. Arvioidaan onko jokin tieto arkaluontoinen vai ei.
  2. Arvioidaan vaikuttaako se olennaisesti rikosoikeudelliseen käsittelyyn.
  3. Jos näiden kahden arvion jälkeen tieto on julkinen ja mutt joku osapuoli vaatii sitä salattavaksi on arvioitava aiheuttaisiko sen julkistaminen huomattavaa haittaa hänelle.
Lain merkitystä on siis tarkasteltava sen perusteella kuinka eri tuomioistuimet näitä arvoja painottavat. Oikeusministeriö kiirehti ottamaan selvää kuinka lakia on käytännössä sovelletaan. Jo lain toisen voimassaolovuoden 2009, lopussa annetut tuomiot otettiin tutkimuksen kohteeksi. Kaikkiaan oli tänä aikana anettu 6.000 päätöstä, joista 303 oli käräjäoikeudessa katsottu olevan joltakin osalta salaisia ja hovioikeudessa 153. Rikosjutuista oli noin yksi prosentti sisältänyt jonkinlaista salaamista. Näistä lähes 90 prosenttia oli seksuaalirikoksia. Murhat tai tapot oli käsitelty julkisten tietojen pohjalta, salaamista esiintyi vain muutamassa asiassa.

Tutkimuksen alussa todetaan että laki 2007/370 pyrki takaamaan rikosoikeuden julkisuuden ennenkaikkea yleisölle, lehdistölle, tutkijoille:

Uudistunut laki koskee pääosin oikeudenkäyntien julkisuutta suhteessa niihin henkilöihin, jotka eivät ole asianosaisia. Myös käsillä oleva raportti painottuu tähän niin sanottuun oikeudenkäynnin yleisöjulkisuuteen, jolla on tärkeä merkitys yhteiskunnassa muun muassa lainkäytön kontrolloitavuuden ja hyväksyttävyyden kannalta. Käytännön toivottiin muodostuvan sellaiseksi, että oikeudenkäynneistä salattaisiin vain se osa, jonka salassapito olisi välttämätöntä

Tutkimuksen tulos on, että päätavoitteessa onnistuttiin eriomaisesti, seksuaalirikoksia lukuun ottamatta. Lähes kaikki salailu perustuu seksuaaliasioiden arkaluontoisuuteen. Salailua esiintyy usein niin lapsiin kuin aikuisiinkin kohdistetuissa seksuaalirikoksissa (lasten 50% - aikuisten 35%).

Salailu Ulvilan murhassa
Ulvilan surmassa on käräjäoikeus pohtii juuri nyt kuinka murhajutun uusi todistusaineisto voitaisiin syyttäjän ja kolmen lapsi-todistajan vaatimuksesta salata lähes kokonaan. Perusteluksi on kuitenkin otettu 9§ eikä siis saman lain §10, joka antaa oikeudelle mahdollisuuden salata tietoja asianosaisen pyynnöstä. Ajatuksena on, että se minkä käräjäoikeus haluaa salata olisi salaista suoraan lain perusteella eikä oikeuden tarvitsisi määrätä salaamisen kohteita.

Satakunnan käräjäoikeus harkitsi murhan keskeisen todistuksen, Hätäpuhelun salaamista jo ensimmäisen oikeudenkäynnin aikana v 2010. Se tapahtui toimittaja Susanna Reinbothin pyynnöstä. Käräjäoikeus toteaa, että Hätäpuhelu sisältää uhrin vaikerrusta ja Amandan huudon
joka voisi johtaa näiden henkilöiden yksityisyyden loukkaamiseen.
Näin siis salassa pitäminen olisi mahdollista 9§ mom 2 perusteella. Käräjäoikeus jätti kuitenkin pohtimatta 9§ mom 3 vaikutusta
”…tiedot eivät kuitenkaan rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin.”

Ulvilan surman oikeudenkäynneissä ei ollut mitään muuta todistusta, jota voitaisiin verrata Hätäpuhelun tärkeyteen rikosoikeudellisessa arvioinnissa. Tuomiota ei yksinkertaisesti voitu antaa ilman Hätäpuhelun kuuntelua. Käräjäoikeus on kuitenkin arvioinut, että puhelusta tehty litterointi ei sisällä uhrin valittelua eikä Amandan huutoa, joten se on julkinen. Tämä en tietenkään pidä paikkaansa, ei mikään lukuisista litteroinneista jätä pois näitä kahta merimerkkiä.

Käräjäoikeuden langettava päätös tukeutui juuri siihen, että poliisin Tiina Niemi todisti, että hän ei kuullut nauhalta ulkopuolisen murhaajan paikalla oloa. Hovioikeuden vapauttavassa tuomiosakin Hätäpuhelulle annettiin Aueria syyttävä merkitys. Tämä päättely rakentuu erilaisten äänien ja litterointien tarkasteluun. Niistä nousee loppupäätelmäksi, että Auer ei ollut puhelimessa ajankohtana jolloin surmanisku annettiin. Siihen mitä Auer puuhasi tämän minuutin aikana ei hovioikeus ota kantaa.

Kun Susanna Reinboth ei saanut kuunnella nauhaa, on mediassa on toisteltu poliisin asiantuntijan tekemiä litterointeja, jotka ovat muuttuneet ajan mukana. Pitkään oli yleisöllä käytettävissä vain vain nämä litteroinnit

Tilanne muuttui maaliskuussa 2012 kun KKO;n arkistossa sain kuultavakseni alkuperäisen Hätäpuhelun ja siitä tehdyn lyhennelmän, jossa olivat vain ne kohdat joissa uhrin ääni kuuluu. Saatoin omin korvin kuulla, että murhapaikalla kamppailtiin ilman, että Auer saattoi olla osapuolena. Sen minuutin aikana, jona Lahti lyötiin hengiltä Auer juoksi kaksi kertaa murhaajaa pakoon aina pihalle saakka. Hän ei mitenkään voinut murhaajaa paetessaan lyödä miestään hengiltä.

Pyysin äänitysalan asiantuntijaa, joka ei halua nimeään julkisuteen, erityisesti kuuntelemaan mitä uhrin äänistä voidaan päätellä. Hän lähetti asiasta lausunnon KKO:lle, jossa todettiin, että poliisin tekemästä litteroinnista oli ainakin kaksi kerta jätetty pois, että Lahti kutsui vaimoaan apuun, taistellessaan murhaajan kanssa. Tämä kirje kuitenkin hävitettiin KKO:ssa.

KKO on tehnyt sittemmin päätöksen, joka estää yleisöä kuulemasta hätäpuhelua muualla kuin oikeussalissa. Satakunnan käräjäoikeus on ilmoittanut, että tämä päätös on voimassa nyt kun aletaan uudelleen käsitellä murhaa. Tämä on kuitenkin mahdotonta koska Hätäpuhelua ovat monet kuulleet arkistossa ja vielä useammat ovat kirjoittaneet omia litterointeja. Tärkein näistä on blogisti ZEM työ, joka poikkeaa kokonaan siitä, mitä syyttäjä esittää litteroinnissaan.

Uusien todistusten salaamisesta on turha nyt keskustella kun syyttäjä on ilmoittanut tyytymättömyytensä käräjäoikeuden päätökseen. Auer suostuisi kaikkeen muuhun julkisuuteen paitsi lastensa terveyttä koskeviin lääkärin lausuntoihin. Käräjäoikeus joutuu kuitenkin harkitsemaan myöskin näiden julkistamista, koska niillä ilmeisesti on vaikutusta murhajutun käsittelyssä.

Valitusaika Vaasan hovioikeuteen päättyy 2013-07-15 ja vastavalituksen kaksi viikkoa myöhemmin. Elokuussa hovioikeus voi lähteä pohtimaan todistusten julkisuutta. Ensin sen on ilmoitettava käräjäoikeudelle voidaanko oikeudenkäynti aloittaa julkistamalla ne kohdat, joista on valitettu.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar