Syyttäjä
on valitusanomuksessaan KKO:lle laatinut uuden lavastuksen Ulvilan
murhassa. Sen koossapitävänä tekijänä on Anneli Auerin
syyllisyys murhaan. Lavastuksen todistaminen perustuu Auerin
pienten lasten puheisiin, viiden vuoden takaisista tapahtumista.
Tärkeintä on, että murhaa ei muka suoritettu hätäpuhelun aikana.
Jukka Auerin äänet oli nauhoitettu aikaisemmin ja nauha soitettiin
hätäpuhelun alussa. Tämän todistaa Annelin poika. Sitten Anneli
iski miehensä kuoliaaksi esineellä, jonka hän kätki pakastimeen.
Esineen hän haki pois myöhemmin. Sama poika muistaa vasta nyt kuulleensa
pakastimen sulkemisen.
Verta
ei tullut Annelin päälle kun häntä suojasi joko ruskeat pyyhkeet
tai sitten laudasta kyhätty kilpi. Tämäkin tieto perustuu pienten lasten
todistuksin.
Kaikki
nämä todistukset pitäisi löytyä kuudesta lasten videoista, jotka on
jätetty KKO:lle, mutta niitä ei saa katsoa. KKO on päättänyt
salata ne kunnes uusi oikeusistunto tulee, joka päättää todisteiden julkisuudesta. Se tuleeko vielä uusi oikeudenkäynti
riippuu kuitenkin juuri näistä videoista.
Syyttäjän
lavastus poikkeaa käräjäoikeuden tuomiosta, joka sekin esitti lavastuksen, jolla Annelin tuomittiin syylliseksi. Käräjäoikeuden mukaan Anneli soitti hätäpuhelun tyttärensä harhauttamiseksi, hän aloitti puhelun, mutta ojensi sitten puhelimen tyttärelleen, jotta tämä ei näkisi
kun Anneli kävi surmaamassa miehensä. Surman jälkeen hän palasi
puhelimeen. Tämän jälkeen tytär näki murhaajan poistuvan, mutta tähän ei käräjäoikeus usko.
Syyttäjä perustaa lavastuksensa tapahtumiin asunnossa, joita tytär
ei voinut olla näkemättä. Jos syyttäjän väittämät asiat olisivat tapahtuneet olisi tytär
tietenkin nähnyt ne, mutta kertoo nähneensä vain murhaajan
lähtevän asunnosta, johon hovioikeus perustaa vapauttavan tuomionsa.
Oikeuden
todistelussa esiintyy video, jossa äiti 2009-10-06 yrittää
vakuuttaa tyttärelleen, että tämän lausumilla ei ole mitään
vaikutusta siihen, että hänet tuomitaan murhasta. Anneli sanoo:
minä jään tänne joka tapauksessa! Mutta tyttöhän on todistaja
Annelin syyttömyyden puolesta. Miksi äiti tällaisia höpisee, ei
tytär ole sanonut mitään Annelia vastaan.
Keskustelun
syynä on poliisin vakuutus, jolla Anneli saatiin ”tunnustamaan”.
Tämä keskustelu on syntynyt kun Anneli yritti selittää
tyttärelleen, että he molemmat muistivat väärin murhayön
tapahtumat. Ulkopuolista murhaajaa ei ollut, oli poliisi vakuuttanut Annelille. Tytär ei
keskustelun aikana tiedä, että poliisi oli sanonut Annelille, että tytär olisi muka perunut puheensa ulkopuolisesta
surmaajasta. Tätä kuviteltua sanomista Anneli tarkoittaa kun hän
puhuu, että tyttären puheet eivät ole aiheuttaneet hänen
joutumistaan vankilaan.
Jos syyttäjän
lavastukseen uskotaan pitäisi tässä videossa esiintyä kaksi
samanmielistä, jotka molemmat ”tietävät”, että Anneli on
murhannut miehensä. Ilmeisesti tytär ei ollenkaan ymmärrä mistä
on kysymys. Ei hän ole missään vaiheissa perunut sitä, että hän
näki murhaajan. Annelille oli tällaista uskoteltu. Tyttö itkee kun
hän saa tietää, että äiti uskoo, että hän joka tapauksessa
joutuu jäämään vankilaan. Annelin sanoma ei mene lainkaan perille.
Kun
syyttäjän lavastus ei toimi tässä videossa, hän onkin leimannut
sen salaiseksi, mutta KKO:n arkistossa saa sen katsoa. Se on
järkyttävä näyte siitä murhenäytelmästä jonka poliisi sai
aikaan kun Annelille syyskuussa 2009 vakuutettiin, että tutkimukset
osoittivat että asunnossa ei ollut ketään ulkopuolista.