EIT on pyytänyt Suomen valtiota ja Susan Ruususta vastaamaan kysymykseen - pitäisikö sallia Ruususen muistelmakirja sen perusteella mitä on sovittu sananvapaudesta.
Alkuperäinen englannin kielinen lausunto, joka käynnistää asian käsittelyn
----------------------
Alkuperäinen englannin kielinen lausunto, joka käynnistää asian käsittelyn
----------------------
- Hakemus nro. 73579/10/ Susan Ruusunen vastaan Suomi
15. joulukuuta 2010TOSISEIKATKantaja, Susan Ruusunen , on Suomen kansalainen, joka on syntynyt vuonna 1970 ja asuu Helsingissä . Hän edustaa tuomioistuimessa Gisela Riitta Leppiniemi , asianajaja Helsingissä.A. olosuhteistaTosiseikat voidaan tiivistää seuraavasti.Kantaja, entinen pääministerin tyttöystävä, kirjoitti oma elämäkirja. Kirja kuvaa yhdeksän kuukautta hakijan elämää, kun hän, yksinhuoltaja, seurusteli pääministerin kanssa, joka oli aikaisemmin eronnut vaimostaan. Kirja kuvaa parin elämään vuorovaikutusta. Se julkaistiin 19. helmikuuta 2007.
Tässä Googlen käännös korjattuna. Olennaista on, että EIT pyytää kannanottoa vain siitä rikotaanko 10 Artiklaa, siis sananvapautta, ei yksityiselämän suojaa Artikla 8. KKO arvioi, yksityiselämän suoja ja sananvapaus on pyrittävä sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain, Kts R2009/305. Todellisuudessa KKO pohtii pelkästään yksityiselämään kuuluvia tietoja.
NELJÄS
OSA
5.
lokakuuta 2007 syyttäjä nosti syytteen (luku 24, 8
§ , rikoslaki) kantajaa jakustannusyhtiötä
vastaan (yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen). Hän
pyysi myös, että tuotto rikoksesta tuomitaan menetetyksi
valtiolle. Pääministeri ei tavoitella mitään maksuja tai
korvauksia.
15.
helmikuuta 2008 kirja vedettiin pois myynnistä.
5.
maaliskuuta 2008 Helsingin käräjäoikeus
Käräjäoikeus
hylkäsi syytteet äänestyksen
jälkeen. Se totesi, että kirjassa on esitetty paljon tietoa
pääministerin yksityiselämästä, mutta hän oli jo laajalti
esitellyt tietoa perheensä tottumuksista sekä suhdettaan
hakijaan. Hän itse oli julkaissut omaelämäkerran vuonna
2005, oli antanut useita haastatteluja ja jopa salli että
valokuvia otetaan kotonaan. Hän oli tunnettu poliitikko. Kirja
sisälsi myös joitakin tietoja, joita ei ollut julkistettu yleisölle
ennen. Pääministeri ei missään
vaiheessa väittänyt, että tosiseikat eivät olleet totta. Kirja
kattaa yhdeksän kuukauden hakijan ja
pääministerin yksityiselämää. Tuomioistuin totesi,
että kantajalla oli oikeus kertoa hänen yksityiselämästään. Hän
kuvaili pääministeriä, hänen toimintaansa ja perhettään
myötätuntoisella tavalla.
Tuomioistuin
totesi, että vaikka kirjassa esitetyillä tiedoilla ei ollut
välitöntä merkitystä pääministerin poliittisiin tehtäviin tai
hänen hierarkkiseen asemaansa, sillä oli merkitystä sikäli
kuin pääministeri ministerin henkilöllisyydestä oli
kyse. Perustuslaki edellyttää, että ministerin "tiedetään
olevan rehellinen ja pätevä ". Lisäksi, kirjassa
on kuvattu tilanne, jossa kaksi eri todellisuutta nykypäivän
suomalaisessa yhteiskunnassa kohtaa: varakas puoluejohtaja ja
pääministeri toisaalta, yksinhuoltaja jolla on jokapäiväisiä
rahaongelmia, toisaalta.
Tuomioistuin
totesi että se, että kantaja oli kirjoittanut omasta elämästään
ja suhteestaan maan korkeimpaan viranomaiseen - ei rajoita -
vaan itse asiassa laajentaa hänen sananvapauttaan. Kun
punnitaan sananvapautta vastaan yksityiselämän
suoja, tuomioistuin totesi, että tarve turvautua
rikosoikeudelliseen vastuuseen pieneni, kun julkistetut tiedot
tulivat tunnetuiksi.
Rikosoikeudellinen
vastuu on viime kädessä ohjaamassa ihmisen käyttäytymistä ja sen
käyttö oli oltava oikeasuhteista. Tuomioistuin ei näin ollen
ole katsonut, että kirjan julkaiseminen oli rikollinen
teko. Lisäksi, koska kantaja ei ollut ammattimainen
kirjailija, hänen ei voitu katsoa toimineen tahallaan eikä
häntä näin ollen voida pitää syyllisenä.
Syyttäjä
ja pääministeri valittivat Helsingin hovioikeuteen.
10.
helmikuuta 2009 Helsingin hovioikeus totesi hakijan
loukkaavan yksityisyyden suojaa ja tuomitsi hänet 20
päiväsakkoon, yhteensä 300 euroa. Tuotto
rikoksesta, 4270 euroa, määrättiin valtiolle
menetetyksi. Tuomioistuin totesi, että kohdat kirjassa jotka
koskevat pääministerin ”intiimiä datingiä” ja hänen
lastensa tunteita ja käyttäytymistä - tarpeettomasti loukkaavat
ydinalueita hänen yksityiselämässään. Hän ei ollut
esitellyt näitä yksityiskohtia tiedotusvälineissä. Se, että
hän oli paljastanut joitakin osia hänen yksityiselämäänsä ei
tarkoita, että hän ei voinut saada lainkaan suojaa
yksityiselämälleen, vaikka suoja onkin tavallista kapeampi hänen
asemansa takia. Hän ei siis ollut luopunut oikeudestaan
yksityiselämän suojaan, eikä suostunut antamaan tietoja
yksityiselämästään. Vaikka kantajalla oli oikeus kirjoittaa
omasta yksityiselämästään, kirjoittaminen intiimeistä
yksityiskohdista toisen henkilön yksityiselämässä vaatii
aina tämän suostumustaan.
Kirja
oli keskustelua yksityiselämästä eikä sillä ollut vaikutusta
pääministerin poliittisiin tehtäviin. Eikä kirjalla ollut
mitään merkitystä arvioitaessa hänen henkilökohtaisia
ominaisuuksien kuten hänen rehellisyyttään. Koska kirjan
keskeinen alue oli yksityiselämä ei sillä ollut mitään
vaikutusta pääministerin virassa. Lisäksi, kantajaa
voidaan pitää tekijänä, vaikka hän ei ole ammattimainen
kirjailija. Hänen tekonsa oli tahallinen.
Kirjeellä
14 päivänä huhtikuuta 2009 hakija valitti korkeimpaan
oikeuteen. Hän pyytää, että tuomioistuin ratkaisee
ennakkotapauksen jollaista ei vielä ollut. Oikeuskäytännössään
ei oltu arvioitu sananvapautta omaelämäkertaa julkaistaessa.
11.
kesäkuuta 2009 Korkein oikeus myönsi kantajalle valitusluvan.
16.
kesäkuuta 2010 korkein oikeus, suullisessa käsittelyn jälkeen,
vahvisti hovioikeuden päätöksen, mutta kumosi päätöksen
tulojen menettämistä. Viittaamalla tuomioistuimien
oikeuskäytäntöön se antoi kapeamman soveltamisala
pääministerin yksityiselämälle kuin hovioikeus.
Tuomioistuin totesi, että tietoa pääministerin sukupuolielämästä
ja intiimeistä tapahtumista ja hänen lastensa tunteista ja
käyttäytymistä ei ollut julkistettu yleisölle
aikaisemmin. Myöskään se, että joitakin yksityiskohtia
hänen yksityiselämänsä oli esitetty aikaisemmin, eivät poista
vastuuta josta säädetään rikoslain luvussa 24, 8§. Pääministeri
ei ollut luopunut yksityiselämän suojalta näiltä osin, vaikka
hän oli suostunut hänen valokuvansa käyttöön kirjan
kansilehdellä.
Tuomioistuin
katsoi, toisin kuin hovioikeus, että tiedolla siitä, miten ja
milloin pääministeri oli tavannut kantajan ja kuinka nopeasti
heidän suhteensa oli kehittynyt oli ollut merkitystä suurelle
yleisölle, koska pääministeri oli näistä asioista antanut vääriä
tietoa. Myös tiedoilla suurista eroista hakijan ja
pääministeri elintasossa, hänen elämäntavastaan, hänen
tietosuojastaan - oli merkitystä yleiseen keskusteluun. Tuomioistuin
totesi myös, ettei tietojen julkistaminen pääministerin lapsista
ollut aiheuttanut hänelle vahinkoa kun kantaja oli ainoastaan
antanut oman tulkinnan lasten asenteista. Vain kirjan ne kohdat,
joissa hakija oli luovuttanut tietoa pääministerin
sukupuolielämästä ja intiimeistä tapahtumista olivat lain
vastaisia. Kantaja oli ollut tietoinen siitä, että
pääministerin asenne tällaisten tietojen julkaisemisesta oli
negatiivinen ja vaatimus tarkoituksella vahingoittamisesta oli siten
täyttynyt.
B.
Asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön
Perustuslaki
12
artiklan mukaan Suomen
perustuslain ( Suomen perustuslaki , Finlands grundlag , laki
nro. 731/1999) , jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen
sisältyy oikeus ilmaista , julkistaa ja vastaanottaa
tietoja , mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
ennakolta estämättä ketään. Tarkempia säännöksiä
käyttämistä sananvapauden säädetään laissa.
Rikoslaki
Mukaan
24 luku, 8 §, rikoslain ( Rikoslaki , strafflagen , laki
nro. 531/2000),
"Joka
oikeudettomasti
(1)
käyttämällä joukkotiedotusvälineiden tai
(2)
toisin saataville monille henkilöille
levittää
tietoja, vihjaus tai kuva yksityiselämän toisen henkilön, siten,
että teko on omiaan aiheuttamaan kyseiselle henkilölle vahinkoa tai
kärsimystä tai altistamalla henkilö halveksuntaa, on
tuomittava tiedottamisesta loukkaa yksityisyyden sakkoon
tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Levittää
tietoa, vihjaus tai kuva yksityiselämän henkilön politiikassa,
liike-, julkiseen virkaan tai julkinen asema, tai vastaavassa
tilanteessa, ei ole tiedon levittäminen loukkaa yksityisyyden
suojaa, jos se voi vaikuttaa arviointiin kyseisen henkilön ' n
toiminnasta kyseinen kanta, ja jos se on tarpeen syistä
käsitellä asian merkitys yhteiskunnalle."
Yleissopimus: 10 artikla/ Sananvapaus
1.
Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää
mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia
alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen
puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-,
televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.
2.
Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja
vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen,
rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa
ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa
kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen
turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden
estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden
henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi,
luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai
tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.
KANTELU
Kantaja
arvostelee yleissopimuksen 10 artiklan nojalla että hänen
oikeuttaan sananvapauteen oli loukattu, kun hänet tuomittiin siitä,
että hän luovutti tietoja toisen yksityiselämästä. Hän
oli vain esittänyt yksityiskohtia omasta yksityiselämästään
Tosin nämä tiedot koskivat myös pääministeriä. Jos yksi
kirjoittaa omaelämäkertaa, on selvää, että tällainen
kirjallinen teos myös paljastaa muutamia tietoja muiden henkilöiden
elämästä. Hakijalla on oltava oikeus kirjoittaa
elämästään. Se oli oikeastaan kustantaja, joka
lopulta päätti, mitä julkaistaan tai ei. Pääministeri
oli itse tehnyt heidän suhteensa tunnetuksi yleisölle.
KYSYMYKSET
ASIANOSAISILLE : Onko
puututtu hakijan sananvapauteen, erityisesti hänen oikeutensa
levittää niitä tietoja ja ajatuksia, joita tarkoittaa 10 artiklan
1§ yleissopimuksessa? Jos näin oli, ovatko rajoitukset
säädetty laissa ja tarpeen 10 artiklan 2 § osalta?