Matti Vanhanen EIT:ssä

EIT on pyytänyt Suomen valtiota ja Susan Ruususta vastaamaan kysymykseen - pitäisikö sallia Ruususen muistelmakirja sen perusteella mitä on sovittu sananvapaudesta.
Alkuperäinen englannin kielinen lausunto, joka käynnistää asian käsittelyn

http://hudoc.echr.coe.int/sites/eng/pages/search.aspx?i=001-112355 

----------------------

Tässä Googlen käännös korjattuna. Olennaista on, että EIT pyytää kannanottoa vain siitä rikotaanko 10 Artiklaa, siis sananvapautta, ei yksityiselämän suojaa Artikla 8. KKO arvioi, yksityiselämän suoja ja sananvapaus on pyrittävä sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain, Kts R2009/305. Todellisuudessa KKO pohtii pelkästään yksityiselämään kuuluvia tietoja.


NELJÄS OSA
• Hakemus nro. 73579/10/ Susan Ruusunen vastaan ​​Suomi 
  15. joulukuuta 2010
  TOSISEIKAT
  Kantaja, Susan Ruusunen , on Suomen kansalainen, joka on syntynyt vuonna 1970 ja asuu Helsingissä . Hän edustaa tuomioistuimessa Gisela Riitta Leppiniemi , asianajaja Helsingissä.
  A. olosuhteista
  Tosiseikat voidaan tiivistää seuraavasti.
  Kantaja, entinen pääministerin tyttöystävä, kirjoitti oma elämäkirja. Kirja kuvaa yhdeksän kuukautta hakijan elämää, kun hän, yksinhuoltaja, seurusteli pääministerin kanssa, joka oli aikaisemmin eronnut vaimostaan. Kirja kuvaa parin elämään vuorovaikutusta. Se julkaistiin 19. helmikuuta 2007.

5. lokakuuta 2007 syyttäjä nosti syytteen (luku 24, 8 § , rikoslaki) kantajaa ja​​kustannusyhtiötä vastaan (yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen). Hän pyysi myös, että tuotto rikoksesta tuomitaan menetetyksi valtiolle. Pääministeri ei tavoitella mitään maksuja tai korvauksia.
15. helmikuuta 2008 kirja vedettiin pois myynnistä.

5. maaliskuuta 2008 Helsingin käräjäoikeus

Käräjäoikeus hylkäsi syytteet äänestyksen jälkeen. Se totesi, että kirjassa on esitetty paljon tietoa pääministerin yksityiselämästä, mutta hän oli jo laajalti esitellyt tietoa perheensä tottumuksista sekä suhdettaan hakijaan. Hän itse oli julkaissut omaelämäkerran vuonna 2005, oli antanut useita haastatteluja ja jopa salli että valokuvia otetaan kotonaan. Hän oli tunnettu poliitikko. Kirja sisälsi myös joitakin tietoja, joita ei ollut julkistettu yleisölle ennen. Pääministeri ei missään vaiheessa väittänyt, että tosiseikat eivät olleet totta. Kirja kattaa yhdeksän kuukauden hakijan ​​ja pääministerin yksityiselämää. Tuomioistuin totesi, että kantajalla oli oikeus kertoa hänen yksityiselämästään. Hän kuvaili pääministeriä, hänen toimintaansa ja perhettään myötätuntoisella tavalla.

Tuomioistuin totesi, että vaikka kirjassa esitetyillä tiedoilla ei ollut välitöntä merkitystä pääministerin poliittisiin tehtäviin tai hänen hierarkkiseen asemaansa, sillä oli merkitystä sikäli kuin pääministeri ministerin henkilöllisyydestä oli kyse. Perustuslaki edellyttää, että ministerin "tiedetään olevan rehellinen ja pätevä ". Lisäksi, kirjassa on kuvattu tilanne, jossa kaksi eri todellisuutta nykypäivän suomalaisessa yhteiskunnassa kohtaa: varakas puoluejohtaja ja pääministeri toisaalta, yksinhuoltaja jolla on jokapäiväisiä rahaongelmia, toisaalta.

Tuomioistuin totesi että se, että kantaja oli kirjoittanut omasta elämästään ja suhteestaan maan korkeimpaan viranomaiseen ​​- ei rajoita - vaan itse asiassa laajentaa hänen sananvapauttaan. Kun punnitaan sananvapautta vastaan ​​yksityiselämän suoja, tuomioistuin totesi, että tarve turvautua rikosoikeudelliseen vastuuseen pieneni, kun julkistetut tiedot tulivat tunnetuiksi.

Rikosoikeudellinen vastuu on viime kädessä ohjaamassa ihmisen käyttäytymistä ja sen käyttö oli oltava oikeasuhteista. Tuomioistuin ei näin ollen ole katsonut, että kirjan julkaiseminen oli rikollinen teko. Lisäksi, koska kantaja ei ollut ammattimainen kirjailija, hänen ei voitu katsoa toimineen tahallaan eikä häntä näin ollen voida pitää syyllisenä.

Syyttäjä ja pääministeri valittivat Helsingin hovioikeuteen.
10. helmikuuta 2009 Helsingin hovioikeus totesi hakijan loukkaavan yksityisyyden suojaa ja tuomitsi hänet 20 päiväsakkoon, yhteensä 300 euroa. Tuotto rikoksesta, 4270 euroa, määrättiin valtiolle menetetyksi. Tuomioistuin totesi, että kohdat kirjassa jotka koskevat pääministerin ”intiimiä datingiä” ja hänen lastensa tunteita ja käyttäytymistä - tarpeettomasti loukkaavat ydinalueita hänen yksityiselämässään. Hän ei ollut esitellyt näitä yksityiskohtia tiedotusvälineissä. Se, että hän oli paljastanut joitakin osia hänen yksityiselämäänsä ei tarkoita, että hän ei voinut saada lainkaan suojaa yksityiselämälleen, vaikka suoja onkin tavallista kapeampi hänen asemansa takia. Hän ei siis ollut luopunut oikeudestaan yksityiselämän suojaan, eikä suostunut antamaan tietoja yksityiselämästään. Vaikka kantajalla oli oikeus kirjoittaa omasta yksityiselämästään, kirjoittaminen intiimeistä yksityiskohdista toisen henkilön yksityiselämässä vaatii aina tämän suostumustaan.

Kirja oli keskustelua yksityiselämästä eikä sillä ollut vaikutusta pääministerin poliittisiin tehtäviin. Eikä kirjalla ollut mitään merkitystä arvioitaessa hänen henkilökohtaisia ominaisuuksien kuten hänen rehellisyyttään. Koska kirjan keskeinen alue oli yksityiselämä ei sillä ollut mitään vaikutusta pääministerin virassa. Lisäksi, kantajaa voidaan pitää tekijänä, vaikka hän ei ole ammattimainen kirjailija. Hänen tekonsa oli tahallinen.

Kirjeellä 14 päivänä huhtikuuta 2009 hakija valitti korkeimpaan oikeuteen. Hän pyytää, että tuomioistuin ratkaisee ennakkotapauksen jollaista ei vielä ollut. Oikeuskäytännössään ei oltu arvioitu sananvapautta omaelämäkertaa julkaistaessa.

11. kesäkuuta 2009 Korkein oikeus myönsi kantajalle valitusluvan.
16. kesäkuuta 2010 korkein oikeus, suullisessa käsittelyn jälkeen, vahvisti hovioikeuden päätöksen, mutta kumosi päätöksen tulojen menettämistä. Viittaamalla tuomioistuimien oikeuskäytäntöön se antoi kapeamman soveltamisala pääministerin yksityiselämälle kuin hovioikeus. Tuomioistuin totesi, että tietoa pääministerin sukupuolielämästä ja intiimeistä tapahtumista ja hänen lastensa  tunteista ja käyttäytymistä ei ollut julkistettu yleisölle aikaisemmin. Myöskään se, että joitakin yksityiskohtia hänen yksityiselämänsä oli esitetty aikaisemmin, eivät poista vastuuta josta säädetään rikoslain luvussa 24, 8§. Pääministeri ei ollut luopunut yksityiselämän suojalta näiltä osin, vaikka hän oli suostunut hänen valokuvansa käyttöön kirjan kansilehdellä.

Tuomioistuin katsoi, toisin kuin hovioikeus, että tiedolla siitä, miten ja milloin pääministeri oli tavannut kantajan ja kuinka nopeasti heidän suhteensa oli kehittynyt oli ollut merkitystä suurelle yleisölle, koska pääministeri oli näistä asioista antanut vääriä tietoa. Myös tiedoilla suurista eroista hakijan ja pääministeri elintasossa, hänen elämäntavastaan, hänen tietosuojastaan - oli merkitystä yleiseen keskusteluun. Tuomioistuin totesi myös, ettei tietojen julkistaminen pääministerin lapsista ollut aiheuttanut hänelle vahinkoa kun kantaja oli ainoastaan antanut oman tulkinnan lasten asenteista. Vain kirjan ne kohdat, joissa hakija oli luovuttanut tietoa pääministerin sukupuolielämästä ja intiimeistä tapahtumista olivat lain vastaisia. Kantaja oli ollut tietoinen siitä, että pääministerin asenne tällaisten tietojen julkaisemisesta oli negatiivinen ja vaatimus tarkoituksella vahingoittamisesta oli siten täyttynyt.

B. Asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön
Perustuslaki
12 artiklan mukaan Suomen perustuslain ( Suomen perustuslaki , Finlands grundlag , laki nro. 731/1999) , jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista , julkistaa ja vastaanottaa tietoja , mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä ketään. Tarkempia säännöksiä käyttämistä sananvapauden säädetään laissa.
Rikoslaki
Mukaan 24 luku, 8 §, rikoslain ( Rikoslaki , strafflagen , laki nro. 531/2000),
"Joka oikeudettomasti
(1) käyttämällä joukkotiedotusvälineiden tai
(2) toisin saataville monille henkilöille

levittää tietoja, vihjaus tai kuva yksityiselämän toisen henkilön, siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kyseiselle henkilölle vahinkoa tai kärsimystä tai altistamalla henkilö halveksuntaa, on tuomittava tiedottamisesta loukkaa yksityisyyden sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Levittää tietoa, vihjaus tai kuva yksityiselämän henkilön politiikassa, liike-, julkiseen virkaan tai julkinen asema, tai vastaavassa tilanteessa, ei ole tiedon levittäminen loukkaa yksityisyyden suojaa, jos se voi vaikuttaa arviointiin kyseisen henkilön ' n ​​toiminnasta kyseinen kanta, ja jos se on tarpeen syistä käsitellä asian merkitys yhteiskunnalle."

Yleissopimus: 10 artikla/ Sananvapaus

1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.

2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

KANTELU

Kantaja arvostelee yleissopimuksen 10 artiklan nojalla että hänen oikeuttaan sananvapauteen oli loukattu, kun hänet tuomittiin siitä, että hän luovutti tietoja toisen yksityiselämästä. Hän oli vain esittänyt yksityiskohtia omasta yksityiselämästään Tosin nämä tiedot koskivat myös pääministeriä. Jos yksi kirjoittaa omaelämäkertaa, on selvää, että tällainen kirjallinen teos myös paljastaa muutamia tietoja muiden henkilöiden elämästä. Hakijalla on oltava oikeus kirjoittaa elämästään. Se oli oikeastaan ​​kustantaja, joka lopulta päätti, mitä julkaistaan ​​tai ei. Pääministeri oli itse tehnyt heidän suhteensa tunnetuksi yleisölle.

KYSYMYKSET ASIANOSAISILLE : Onko puututtu hakijan sananvapauteen, erityisesti hänen oikeutensa levittää niitä tietoja ja ajatuksia, joita tarkoittaa 10 artiklan 1§ yleissopimuksessa? Jos näin oli, ovatko rajoitukset säädetty laissa ja tarpeen 10 artiklan 2 § osalta?

Käsittämätön tuomio salassapitämisestä

Olen lukenut huolellisesti Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomion R 12/1624, Hakanen, Jens Kukan asianajaja. Tuomion voi tilata <anna.helistola@oikeus.fi> Tuomio on annettu raiskausuhrien henkilöllisyyden paljastamisesta. Keskeinen lause siinä on tämä

Epäillyn puolustuksen kannalta uhrien henkilöllisyyden julkistamisella ei ole

juurikaan merkitystä. Useimmissa tapauksissa puolustus pystytään 

hoitamaan asianmukaisesti ilman uhrien henkilöllisyyden paljastamista.

Aivan niin, useimmissa tapuaksissa, mutta ei tässä Ulvilan surmaa liityvässä asiassa.

vaan asia on tietenkin aivan päinvastoin. Eivät tässä ole kysymyksessä tuntemattomat lapset, jotka Jens Kukka on poiminut autoonsa ja raiskannut. Sellaisesta tiedosta voitaisiin sanoa, että se on ihan erillään Ulvilan surmasta ja heidän nimiensä paljastaminen olisi kiellettyä.

Kukan puolustamisen kannalta on ensisijaista, että Jens Kukan asianajaja ottaa esiin Ulvilan surman pääsyynä siihen, että hänen päämiehensä on vangittu. Kukka on aivan tahtomattaan joutunut karuselliin jota syyttäjä pyörittää Anneli Auerin perheen ympärillä. Syyttäjä yritti alussa sotkea asian salaamalla, että kahdessa oikeusjutussa ovat todistajina samat Annelin lapset. Amanda puolustaa äitiään ja pienet lapset hyökkäävät Annelin veljen johdolla. 

Amandaa on kuulusteltu Ulvilan surmasta lukuisia kertoja ajalla 2006-2009. Muista lapsista vain poikaa kerran 2009.09.16. Syynä on, että muut lapset eivät tiedä mitä Tähtisentien asunnossa tapahtui. Annelin vapauttamisen jälkeen hänen veljensä Ari järjesti sirkuksen, jonka sisältönä olivat Annelin pojan tarinat Saatanan palvonnasta. Hänen isänsä oli muka murhattu osana näitä rituaaleja.

Raiskausväitteet tulivat syyttäjän käsittelyyn vasta kaksi viikkoa sen jälkeen kun syyttäjät Valkama ja Kulmala olivat jättäneet KKO:lle valituksen Anneli Auerin vapauttamisesta. Syyttäjät ilmoittivat aluksi, että kysymys on kahdesta erillisestä asiasta. Annelin pojan ensimmäisen videon teki hänen enonsa jo elokuun puolivälissää 2011. Lasten tarinat, jotka antoivat syyttäjälle aiheen vaatia Auerin ja Kukan vangitsemiseen olivat koossa vasta kuukautta myöhemmin. Myöhemmin on nämä asiat yhdistetty yhdeksi jutuksi, jossa on neljä syyttäjää.

Anneli Auerin ja Jens Kukan syyttäminen Annelin lasten seksuaalisesta häirinnästä tuli ajankohtaiseksi kun Auer jäi vapaalle jalalle veljensä kehittämästä juonesta huolimatta. Jos Auer olisi vangittu 15/08 uudelleen esim. Saatanan palvonnan takia, ei mitään raiskausjuttua olisi aloitettu, eikä Jens Kukkaa olisi syytetty mistään. Ari Auer saa jatkaa siis kolmen lapsen hoitoa, jollaisesta maksetaan normaalisti 66.000 euroa vuodessa.

Molempien juttujen lähteenä on se kriisi, johon Auerin poika joutui kun isä oli surmattu, äiti vietiin vankilaan ja hänen yhteytensä vanhempaan sisareen, Amandaan, katkaistiin. Vielä 2009-09-16 Poika kertoi asiallisesti sen vähän minkä hän tiesi isänsä surmasta. Hänen omat kokemuksensa olivat lähes olemattomia ja Amanda ja äiti ovat kertoneet hyvin vähän tapahtuneesta. Molemmat ovat halunneet varjella pikkupoikaa kamalilta muistoilta. Molemmat näkivät Jukka Lahden surmattuna, verissään, Amanda ilmeisesti myös pää halkaistuna.

Tätä taustaa vasten on tarkasteltava Jens Kukkaa puolustavan asianajan toimintaa. Lähtökohtana on Jukka Lahden selvittämättömäksi jäänyt murha. Kukka on asiassa osallisena sen verran, että poliisi on ottanut häneltä DNA, jota verrattiin murhapaikalta löytyneeseen. Hänet on vedetty mukaan Anneli Aueria koskevaan toiseen juttuun kun seksuaalisesta häirinnästä ei voitu syyttää naista yksinään. Asiayhteys selviää kun todetaan että Anneli Auerin maksettavaksi tuomittiin 300 euroa seksuaalisesta häirinnästä ja 70.000 euroa siitä minkä hän olisi tehnyt yhdessä Jens Kukan kanssa. On tärkeää huomauttaa, että nämä tuomiot ovat laatineet käräjäoikeuden kaksi naistuomaria. Oikeuden puheenjohtaja ei ole tätä mieltä.

Kun Jens Kukkaa puolustetaan on välttämätöntä tuoda esiin, että seksuaalista häirinnästä syyttävät samat lapset, jotka ovat uusina todistajina Ulvilan surmaa koskevassa jutussa. Tämä voidaan todeta kun tarkastellaan Jens Kukan muuten salaisessa asiassa käytyä todistelua. Sieltä löytyy tietenkin keskustelua Ulvilan surmasta.  Tämän tiedon pitäsi olla julkista, vaikka se on tullut esiin salatussa oikeudenkäynnissä.

Jutuilla on valtava ero julkisuuden suhteen. Ulvilan surmassa on kaikki se aineisto on julkista, joka johti Anneli Auerin vapauttamiseen. Videokuuluisteluja ja hätäpuhelua saa katsoa vain arkistossa, mutta niistä tehdyt litteroinnit ovat kopioitavissa.

KKO:n on osittain salannut syyttäjän tuoman uuden todistuksen Ulvilan surmasta. Se on Annelin pojan kertomaa. Sen verran on KKO kuitenkin päästänyt julkisuuteen, että voidaan todeta todistelun oleva lapsen kertomia satuja. Poika on antanut todellisen todistajalausunnon jo 2009-09-16. Vertaamalla sitä niihin tiedonmurusiin, jotka on saatu tietää, voidaan todeta, että kysymyksessä ovat nimenomaan sadut. Sen sijaa sadut seksuaalisesta härinnästä, tarkoituksella saada äiti pysymään vankilassa, leimataan käräjäoikeukeudessa täysin salaisiksi. Ainostaan väitteet saatananpalvonnasta ovat tulleet julkisuuteen kun käräjäoikeus ilmoitti, että niihin ei uskota. Näin siis käräjäoikeus pudottaa pohjan syyttäjän uudelta päämotiivilta Ulvilan surmassa.

Kun hovioikeudessa tuomiot aikanaan peruutaan muuttuvat käräjäoikeudesa esitetyt "todistukset" saduiksi, joiden julkistamiseen ei ole mitään estettä. Jos olisi todella näyttöä joidenkin lasten raiskaamisesta tulisi tietenkin pitää salaisina lasten kärsimykset. Kun kysymys on sadussa kerrotuista hahmoista ei ole mitään salattavaa. Hovioikeuden vapauttavan tuomion yleiseen hyväksymisen on edellytyksenä, että sadut tulevat julkisiksi vaikka ei niitä tarvitse lehteen painaa.

Europadomstolens beslut befriar Sture Bergwall

Europadomstolen underkände finska systemet för psykiskt tvångsvård för kriminella personer genom ett beslut 2012-07-03. Kvinnligt barnläkares tvångsvård hade förlängts 2005-2006 godtyckligt av högsta förvaltningsdomstolen i Finland. Hon hade på botten en kortare fängelsedom. Underkännande byggde på att systemet är godtyckligt bl.a i följande punkter

- Beslut om förlängning av tvångsvården utan yttrande frånpatientens egen läkare

- Patienten tillåtes inte ta egna initiativ för att ändra på tvångsvården.

- Tvångsmedicinering

Finska staten dömdes betala 10.000 euro för barnläkaren och 8.000 euro för advokaten. Läkaren är idag fri.

Högsta förvaltningsdomstolen i Finland är inte överens med beslutet. Den 2012-09-14 bestämde konselj - alla 21 domare - att  inte fullfölja Europadomstolens beslut eftersom den skulle ändra psykiatriska tvångsvården i Finland. Detta måste tolkas som att tvångsvård för kriminella skulle inte längre kunna användas.

Regeringen var av en annan mening. Först gavs ett direktiv till landets sjukhus ordnar för  patienten en Second opinion. Den ledde till olika praxis i landets förvaltningsdomstolar. Redan torsdagen den 2013-10-24 lägger regeringen  fram en lagändring. Bara ett år efter fällningen i Europadomstolen ändras villkoren för kriminellas tvångsvård i Finland.

Finland söker komma undan med en minimal, snabb ändring för att alla FR i hela landet skulle besluta lika. Frågan är bara om Europadomstolen verkligen har menat att sjukhusen skulle skaffa det läkarintyg som upphäver tvångsvården.

Falun FR valde en helt annan linje. Patientens egen läkare, professor Levander och överläkaren vid Säter tvistades inför hela svenska folket om målets intima detaljer. Det var det som Europadomstolen hade önskat.

Men i den övriga hanteringen FR valde en linje som inte passar ihop med det som Europadomstolen vill. Ordföranden meddelade att brott som hade varit grunden till tvångsvården hade inte gjorts, men att detta inte har betydelse för bedömningen.

Europadomstolen anser vara viktigt att FD:s beslut om tvångsvård bygger på en fällande dom i vanlig domstol. Nu måste Falun FD besluta utan att morddom i bakgrunden. Den ända logiska förfarandet är att sätta punkt på Sture Bergwalls tvångsvård på hans kriminalitet och låta sedan sjukvården ta upp Bergwalls intagning för en vanlig LPT. Chefsåklagaren ska inte ha del i frågan, han ska inte kunna hindra ett befriande beslut genom att överklaga till kammarrätten.

Svenska systemet är i stort det samma som i Finland. En formel skillnad är att i Sverige vid beslutet i FR medverkar en av domstolen vald utomstående läkare. I Finland sitter en sådant läkare som en domare. I bägge länder patienten saknar möjlighet att ha ett "Second opinion". I bägge länder saknar patienten möjlighet till egen initiativ, bägge länder tvångsmedicinerar utan juridiskt beslut. Svensk och finsk tvångsvård är långt från den europeiska standarden

Beslut om tvångsvård av Sture Bergwall

Beslut i Falu förvaltningsrätt om fortsatt tvångsvård av Sture Bergwall 2007--2012

Sammanställt av Seppo Isotalo 2012-09-23

I domen september 2007 gavs som argument vid Bergwalls utskrivningsprövning

"Länsrätten finner av utredningen i målet att Sture Bergwalls sjukdomstillstånd

alltjämt innefattar en psykisk störning som avses i 16 § LRV och att

hans tillstånd fortfarande är sådant att risk föreligger att han återfaller i

brottslighet av allvarligt slag. Den rättpsykiatriska vården med särskild utskrivningsprövning

skall därmed fortsätta." (Domare Eva Karlsson Helghe)

I mars 2008 förvaltningsrätten upprepar denna mantra och läger till följande

"Sture Bergwall är under pågående vård dömd för

flera mord. Han har tidigare under vårdtiden varit kraftigt präglad av sin

grundstörning. Sture Bergwall har under vårdtiden utvecklats i positiv riktning.

Det finns inte några vårdtekniska problem och patienten deltar som

tidigare på ett bra sätt i avdelningens arbete. Samma psykiska störning som

medförde vårdöverlämnande finns alltjämt kvar." (Peter Krantz)

Således Bergwall håller på att bli fri från sin "grundstörning".  Påpassligt den 31 maj anländer SVT:s Hannes Råstam och 17 september sa Bergwall till honom att mord hade bearbetats fram under terapin i Säter. Metoden kallades "objektrelation". Den innebär att under terapin arbetas fram grymma minnesbilder av Quicks barndom, som sedan ger orsaken till de 30 mord, vilkas minnesbild arbetas fram med samma metod. Som en lockbete användes kraftig medicineringen. Säters personal tar idag avstånd från den metodiken. Hos Bergwall har metoden givit anledning till en rättslig kaos. Riktiga möradere går fria och Berwall sitter inne. 

2008-10

Vid nästa utskrivningsprövning skriver rätten

"Sture Bergwall har under vårdtiden utvecklats i positiv riktning. Dock finns

samma psykiska störning som medförde vårdöverlämnandet kvar. Risken

för återfall i våld utanför en institution bedöms som hög. Med avseende på

hur allvarligt våld som avses skulle även en tämligen låg återfallsrisk vara

att betrakta som mycket allvarlig. I detta fall är dock även återfallsrisken

hög, vilken medför att även de minsta möjligheterna att iscensätta något

innebär en risk."(Peter Krantz)

Chefsläkaren känner sig tvingat att argumentera om Bergwalls farlighet. Han stöder sig dock på att Bergwall är en seriemördare av världsklass. Risken av återfall är stor och det gäller farliga saker. Således farlighet i potens. Överläkaren menar att bara en rimlig risk, men mord som följd räcker kanske inte för att övertyga rätten. Det ska vara både stor risk och mord som följd.

2009-04

Förvaltningsrätten beslutar följande

"Under vårdtiden har Sture Bergwall utvecklats i positiv riktning. Det finns

inte några vårdtekninska problem och Sture Bergwall deltar som tidigare

på ett bra sätt i avdelningens arbete. Dock finns samma psykiska störning

som medförde vårdöverlämnandet kvar. Risken för återfall i våld utanför

en institution bedöms som hög."(Peter Krantz)

Det våldet, som antas Bergwall göra sig skyldig om han släps utanför sjukhuset är dock inte längre "mycket allvarligt" utan bara "återfall"

2009-07

Nya tider verkar vara på gång. Uppmuntrad av detta lämnar Bergwalls en ansökan om att bli flyttad från Säter, som utförde den terapin som framkallade de falska erkännanden.

Detta nekas av en tjänsteman, verksamhetschef Karin Stikå Mjöberg. Efter tre månaders brevväxling länsrätten beslutar att detta kan inte överklagas. Men tydligen larmet gått eftersom mera realistiskt argumentering lämnas vid nästa beslut. (Domare Eva Karlsson Helghe)

2009-10

Förvaltningsrättens dom lyder så här

"Sture Bergwall har vid senaste riskbedömningen ändrat sin historia. Han har under senaste året tagit tillbaka sina erkännanden för morden samt givit en annan version kring

förhållandena under sin uppväxt. Dock kvarstår att pröva domarna, som

tillkommit under pågående vård, rättsligt, varför det inte förändrar riskbe-

dömningen. Eventuellt nya bedömningar kommer att behöva ske i ett längre

tidsperspektiv samt bygga på en eventuell förändring kring den problematik

som föranledde överlämnandet till vård. Fortsatt rättspsykiatrisk

vård rekommenderas." (Domare Margareta Larsson)

Dom som nu prövas i HD är grunden till att Bergwall inlåsts i Säter. Det andra alternativet är att han skulle sitta i fängelset för åtta mord. Från fängelset skulle han bli fri genast när resningen och efterföljande friande dom fattas. Säter tänker inte släppa honom utan vidare, oberoende HD och hovrätten.

Besluten 2011-2012 bygger på samma argumentering som gällde 2008. 

Hårdast i sin bedömning är kammarrätten i Sundsvall som har uttalat

"…att det medicinska underlaget entydigt ger vid handen att Sture Bergwall alltjämt

lider av den psykiska störning som föranledde beslutet om överlämnande

till tvångsvård med särskild utskrivningsprövning och att det till följd av

den psykiska störningen finns en risk för återfall i brottslighet som är av

allvarligt slag."
Domare i FVV har varit Eva Karlsson Helghe, Cecilia Nermark Torgils, Eva Karlsson Helghe, Anders Lidman
Två senaste gånger har sakkunnig varit Barbro Larsson(74)
Doktor Barbro Larsson Aktiebolag

Beslut 2013-02-08 

Sture Bergwall anför i yttranden sammanfattningsvis följande.

Förvaltningsrätten saknar möjlighet att materiellt pröva frågan om utskrivningen innan dess att morddomarna är undanröjda. Han har numer beviljats resning i samtliga mål. I fem

av dessa har han frikänts och de övriga tre är återförvisade till tingsrätterna

där åklagare ska pröva om det ska bli rättegång. Samtliga erkännanden

tillkom under den terapi han fick på Säter under de aktuella åren, en terapi

som kombinerades med fri tillgång till narkotikaklassade läkemedel som

skapade ett beroende. Såväl beroendet som de psykiska problemen upphörde

efter det att förskrivningen upphörde år 2002. Han saknar helt förtroende för den rättspsykiatriska kliniken i Säter. Han ifrågasätter även sakkunnigläkarens bedömning. Han bedömer i nuläget att förvaltningsrätten saknar möjlighet att ge honom en rättvis och objektiv prövning beroende

bl. a. på det inflytande över processen som representanterna för kliniken tillerkänns.

Som svar till detta skriver FFV

Chefsöverläkaren har vidare angett att risken för återfall i allvarlig brottslighet alltjämt bedöms som hög, en slutsats som baserats på en riskbedömning där de morddomar som Sture

Bergwall hänvisar till inte beaktats. Förvaltningsrättens sakkunnige läkare Peter Romare

har gjort bedömningen att det inte finns belägg för att den psykiska störningen

hos Sture Bergwall förändrats eller minskat och inte heller att återfallsrisken

i allvarlig brottslighet minskat eller avtagit.

FFV förlänger Sture Bergwalls tvånsvård med ytteligare sex månader. I beslutet har deltagit Essa Malmqvist, rådman, nämndemännen Helena Gehlin, Kjell Nilsson och StigPersson.

Rättsväsendet gör alt för att rädda sitt ryckte. Tusentals sidor i förundersökning och rättsprotokoll genomgås. Hundratals nya sidor skrivs för resningsansökan. Åklagaren väljer att lägga ner mål eftersom det finns inget bevis på att Bergwall skulle har mördat någon.

Men allt detta har ingen praktiskt betydelse så länge som psykiatrin håller fast sin uppfattning om Bergwall som serjemördare. Som skapades  just av psykiatrin i Sätra genom objektrelation och våldsam medicinering.

Auerin tutkintapyyntö 2012-07-15

Bloginpitäjän kommentti

Kuulustelua ei ole videoitu, kuten tutkimuspyynnössä todetaan. Tämä onkin ainoa poikkeus videoinnista siinä aineistossa, joka on ollut hovioikeuden vapauttavan päätöksen pohjana.

Tunnustuksen painoa on poliisi vahvistanut vaatimalla, että Auer lukee poliisin kirjoittaman tunnstuksen kameran edessä. Koko kymmenen kuulustelun ketju Auerin tunnustuksesta on tehty virheellisesti ja sen vaikutus tuomioistuimissa on ollut huomattava.

Bloginpitäjän kommentti

Video on dramaattinen äidin ja tyttären tapaaminen, jonka voi ymmärtää vain katsomalla sen. Äiti on huolissaan poliisin antamasta väärästä tiedosta, että tytär olisi kertonut perheriidasta murhayönä. Mitään sellaista riita ei ollut. Aikaa tapaamiseen oli hyvin vähän eivätkä äiti ja tytär olleet tavanneet sitten kun äiti vangittiin - kaksi viikko aikaisemmin. Kumpainenkin puhuu omaa asiaansa. Äiti sanoo, että hän joutuu jäämään vankilaan kun hän uskoo, että on surmannut miehensä kuvitellussa tappelussa, jota ei koskaan ollut. Hän yrittää vakuuttaa, että ei tyttären sanomisilla ole mitään merkitystä, hänet pidetään vankilassa joka tapauksessa. Hän yrittää myös vakuuttaa tyttärensä, siitä että tämä on nähnyt väärin kun murhaaja poistui rikkomastaan ikkunasta. Tytär väittää vastaan, miksi te sitten rikoitte sen ikkunan!
Tapaamisvideolla on selvä merkitys tuomion kannalta. Lasten kuulustelut, joista eräästä syyskuussa 2009 tehtyä moititaan, vahvistavat Auerin syyttömyyttä. Muotovirheet eivät ole johtaneet tutkimusta harhaan.

Kaksi tunnustusta - kaksi oikeuslaitoksen katastrofia

Kaksi Suomessa ja Ruotsissa tunnustukseen perustuvat murhatuomiot purkautuvat rinnakkain. Suomessa Ulvilan surma tutkiminen meni harhapolulle syyskuussa 2009, kun Anneli Auer tunnusti surmanneensa miehensä perheriidan tiimellyksessä. Tunnustus piti vain vajaat kaksi viikkoa.

Ruotsissa Sture Bergwall muutti nimensä tilapäisesti Thomas Quick'iksi ja aloitti kolmenkymmenen murhan tunnustamisen kesällä 1992. Käräjäoikeudessa ehdittiin langettamaan kahdeksan tuomiota ennen kuin hän v. 2001 lopetti ketjumurhien tunnustuksen. Vuonna 2008 hän peruutti tunnustuksensa.

Kumpikaan näistä tunnustuksista ei tapahtunut sattumalta. Oikeastaan ne syntyivät kun poliisi ei saanut selville todellista murhaajaa. Ruotsissa tetsittiin murhaajia kymmenisen vuotta ennen kuin Quick'in tunnustukset alkoivat. Suomessa poliisi väsyi jo parin vuoden tuloksettomiin tutkimuksiin.

Suomessa on ilmestynyt Hannes Råstam'in kirja ”Kuinka sarjamurhaaja tehdään” Sen perustana on kaikki se mitä Quick'ia hoitaneet psykiatrit ovat kirjoittaneet sairaspäiväkirjaan ja pääterapeutti Birgitta Ståhle'n julkaisematon käsikirjoitus. Råstam on myös työn aikana keskustellut Quick'in kanssa. Tuomioiden perustelut ovat vain ne esitutkimukset, jotka on esitetty oikeudelle. Råstam on sitävastoin saanut käyttöönsä laajemman, oikeudelta salatun esitutkimusaineiston. Sillä on keskeinen merkitys.

Suomessa on neljä  kertaa tarkasteltu Annelin tunnustusta oikeudessa. Kaksi käräjäoikeuden tuomaria 2010 katsoi uhrin vaimon murhanneen miehensä ja lavastaneen tilanteen murhapaikalla sellaiseksi, että talossa oli käynyt tappaja. Näin Auerin videoiluilla tunnustuksilla annettin huomattava näyttöarvo, vaikka tuomarit toteavat, että ne eivät ole lain kirjaimen mukaisia tunnustuksia. Kolmas käräjäoikeuden tuomari päättyi vapauttavaan tuomioon. Hänen mielestään Auerin tunnustus vaikutti siihen suuntaan, että hän olisi surmannut miehensä, mutta jäljet, joita tappajasta oli jäänyt paikanpäälle kumosivat tämän vaikutelman.

Hovioikeuden yksimielisessä vapauttavassa päätöksessä todetaan tunnustuksesta, että kertomus ei ole sisältänyt sellaisia seikkoja, joista vain surmatyön tekijällä voisi olla tietoa. Auerin lausumia ei voida edes luonnehtia aidoiksi tunnustuksiksi. Oikeudenkäynti Aueria vastaan aloitettiin uudelleen syksyllä 2013, mutta silloin eivät tunnustukset enää olleet ajankohtaisia.

Quick'in tutkinnassa kiinnitettiin päähuomio huomio juuri siihen, että tiesikö syytetty jotain, jota ei oltu kerrottu lehdissä. Hänellä oli näet oikeus lähteä vankimielisairaalasta Tukholman kirjastoon - murhasta syytettynä ollen - lukemaan vanhoja sanomalehtiä. Näistä asioista Quick'in puolustajat ja syyttäjät käyvät juuri nyt kiivasta väittelyä kaikissa Ruotsin medioissa. Kiistan kohteena ei ole syyllisyys – Quick on syytön - mutta oliko kohtuullista, että mielisairasta henkilöä uskottiin kymmenen vuoden ajan.

Minun käsitykseni on, että terapeutti istutti Quickin päähän todistusaineiston, joka varmistettiin viemällä Quick kaikille kahdeksalle murhapaikalle. Asianajaja teki parhaansa saadakseen asiakkaansa tuomituksi. Käyntejä johti oikeudessa todistanut psykologi, professori Sven O Chistersson. Eivät oikeuden jäsenet voineet muuta kuin tuomita murhasta, vaikka se mahdottomalta tuntuikin

Katastrofi löytyykin aivan muualta, siitä minkä vuoksi Quick tunnusti murhia, joiden kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä. Tärkeintä oli että hänen mielikuvansa lapsuudesta muokattiin todellisuuden vastaiseksi. Hänen perheessään oli seitsemän lasta, kirjoittamisesta kiinnostunut isä ja perheen taloudesta tarmokkaasti huolehtinut äiti. Hänen kirjailijaveljensä Sten-Ove Bergwall kertoi nämä tosiasiat kirjassaan juuri kun Quick on oli tuomittu ensimmäisestä murhasta 1994. Hänen ei kuitenkaan annettu tavata veljeään. Tänään Quick uskoo, että hän olisi jo tällöin perunut kaikki tunnustuksensa veljelleen.

Anneli Auer sai tavata tyttärensä Amandan, joka oli mukana murhayön tapahtumissa. Hän näki murhaajan selän kun tämä pakeni talosta. Tapaaminen sai kestää vain kuusi minuuttia ja se videoitiin. Anneli Auer yritti vakuuttaa tyttärensä siitä, että hän olisi surmannut perheen isän, mutta epäonnistui. Asiat menivät päin vastoin. Kuuden minuutin tapaaminen palautti Annelin maan pinnalle. Hän kertoi tyttärelleen, että poliisit olivat vakuuttaneet hänelle, ettei asunnossa on vierasta miestä. Tyttären vastaus oli tyly, minä näin murhaajan poistuvat rikkomastaan ikkunasta. Jos hän ei ikkunaa rikkonut niin miksi te sitten teitte sen?

Tunnustuksen jälkeen ei poliisi yrittänyt varmistua siitä, että tunnustus oli todellinen. Tässä ero Ruotsin poliisin työhön on ratkaiseva. Quick'ia kuljetettiin kaikilla murhapaikoilla ja hän yritti näyttää kuinka hän oli tehnyt murha. Suomessa poliisi teki murhan rekonstruktiot – ilman murhaajaksi kuviteltua Annelia. Rekon aikana syntyneitä ääniä verrattiin hätäpuheluun, jonka Anneli soitti kun murhaaja tunkeutui asuntoon. Molemmat yritykset olivat turhia, ei väärää tunnustusta voida muuttaa oikeaksi tällaisilla toimenpiteillä

Väärä tunnustus johtaa aina poliisin työn väärille raiteille, oikea murhaaja saa olla rauhassa kun poliisi jahtaa väärän tunnustuksen tekijää. Mutta tunnustukset vaikuttavat myöskin siihen mitä tapahtuu syytetyn elämässä. Vakavimmat olivat seuraukset Auerin kohdalla. Tunnustus johti siihen, että neljän lapsen äiti suljettiin vankilaan ja lapset jaettiin kahteen erilaiseen hoitopaikkaan. Pienet lapset, poika 9, tyttäret 6 ja 4 vuotta sijoitettiin Annelin veljen perheeseen. Vanhin tyttö Amanda, joka oli nähnyt murhaajan eristettiin sisaruksistaan. Amandan tilanne ei ollut erityisen vaikea kun hän tiesi, että hänen äitinsä oli syyttömästi suljettu vankilaan. Amanda ymmärsi myös, että poliisi oli menetellyt väärin sijoittamalla urkkijan perheeseen äidin poikaystävänä. Hänen piti vain odottaa, että oikeus voittaa.

Pienten lasten johtajaksi tuli poika, jonka oli mielessään löydettävä selvitys sille, että hänen isänsä oli murhattu ja hänen äitinsä istui tästä vankilassa. Äidiltään hän oli saanut vain vähän opastusta murhayön tapahtumiin. Hän kertoi vähäiset tietonsa kun äiti oli vielä vapaalla jalalla, mutta kuitenkin jo murhasta epäiltynä. Amandaa ja poikaa kuultiin peräkkäin 2009-09-14. Heidän kertomuksensa vastasivat toisiaan, mutta poika oli ollut lastenhuoneessa kun taas Amanda pyöri äitinsä ympärillä. Hän näki myös murhatun isänsä makuuhuoneen lattialla ja kirkaisi kauhusta hätäpuhelun aikana.

Eno todisti oikeudessa sisarensa puolesta ja tämä vapautettiin kesän alussa 2011. Silloin nousi ongelmaksi, kuinka poika kohtaisi äitinsä, josta hän tiesi vain sen, että tämä oli vangittuna isän murhasta. Eno vei pienet lapset merimatkalle. Siellä syntyi videonauha, jossa poika oli ratkaissut ongelman satujen avulla. Sadussa äiti oli saatanan palvoja joka uhrasi isän osana rituaaleja. Sadun mukaan Amanda oli mukana murhassa. Äiti ja tytär olivat nauhoittaneet isän kuolinhuudot ja soittaneet ne hätäpuhelun aikana. Äiti olisi pitänyt jättää vankilaan niin, että hän ei voi päästä tappamaan kasvatusvanhempia ja lasten papukaijakin oli vaarassa.

Hovioikeus 2011 vapautti Annelin jo kuukautta ennen kuin tuomio julistettiin. Nyt tarvittiin uusia todisteita äidin pitämiseksi vangittuna. Pojan tarinoihin tuli mukaan syytteet seksuaalisesta häirinnästä. Sadussa tarvittiin myös miesraiskaaja. Roolin sai äidin lyhytaikainen poikaystävä Jens Kukka. Tällä perusteella syyttäjä vaati ja sai kummatkin vangituksi.

Pitkään etsittiin todisteita seksuaalisesti häirinnästä, lasten satujen todenperäisyyttä jäivät vahvistamaan psykologit  ja eräs lääkäri. Käräjäoikeudessa kaksi naistuomaria uskoi satuihin ja tuomitsi Annelin seitsemäksi vuodeksi ja Jens Kukan kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Oikeuden puheenjohtaja halusi vapauttaa molemmat, mutta hävisi äänestyksessä.

Yhteinen ongelma Quick'ille ja Auerille on vapauden riisto. Murhista ei ole todisteita, mutta asiaa käsitellään laajalti mediassa. Ruotsissa keskustelu suuntautuu kahdeksan murhan yksityiskohtiin. Oliko todella niin, että Quick'in tunnustuksiin sisältyi sellaista tietoa jota vain murhaajalla saattoi olla? Tämä on mahdoton keskustelu kun Quick on telkien takana eikä voi kertoa mistä hän keksi yksityiskohdat, jotka vahvistivat hänen tunnustuksensa todeksi. Asia lieventää kuitenkin se, että kaikki aineisto asiasta on käytettävissä, jopa Quicki'in lääkärin päiväkirjat, jotka yleensä pidetään salassa.

Auer on auliisti kertonut tuntemuksistaan ja niistä poikansa kertomista saduista, joiden perusteella hänelle on annettu pitkä vankeustuomio - aivan uudessa asiassa. Syyttäjä on käyttänyt myös pojan tarinoita perusteluna sille, että Ulvilan murha pitäisi käsitellä vielä uudelleen, nyt lasten satujen perusteella.

Syyttäjä sai korkeimmalta oikeudelta mitä halusi. Ulvilan murhasta käytiin vielä uusi kierros, jonka tuloksena Anneli vapautettiin, tosin vain 2-1 hovioikeudessa ja siis KKO on vielä tarkastamatta. Tässä ei kuitenkaan Annelin tunnustus enää ollut vaikuttamassa. Itse asiassa toistettiin 2010-2011 käydyt oikeudenkäynnit miinus tunnustus. Mitään uutta aineistoa ei syyttäjä tuonut oikeussaliin.

Q muuttui takaisin Sture Bergwalliksi ja hänet vapautettiin kaikista murhasyytöksistä. Oikeastaan syynä oli tunnustusten peruuttaminen, mutta julkisuudessa tarkastettiin perusteellisesti se näyttö, jonka varassa kahdeksan tuomiota oli annettu. Syyttäjää joka olisi aloittanut uudelleen syyttämään SB ei Ruotsista löytynyt. Tämä ei kuitenkaan auttanut SB vapauteen. Hänet pidettiin vankimielisairaalassa tuomioiden peruuttamisesta välittämättä. Sen verran on SB tuomiot lievennetty, että v 2014 lähtien hän saa olla vapaan, mutta vankimielisairaalan tiukassa valvonnassa. Verikoe pitää antaa viikoittain. Kerran verikoe hukkui jonnekin ja SB istui kalterien takana viikon odottamassa asian selviämistä.

Tapauksista on tehty dokumenttifilmit, jotka saa minulta kun pyytää. Ruotsalaisessa filmissä on suomalainen teksti, suomalaisessa dokumentissa on saksalainen teksti