Kuinka murhaaja tehdään, malli Ruotsista

Äiti vangittiin syyskuussa 2009. Lapset halusivat olla yhdessä ja sukulaisten luona, mutta tätä eivät säännöt sallineet, vaan heidät sijoitettiin samaan lastenkotiin. Oikeudenkäynti alkoi tammikuussa 2010 ja pian lapset siirrettiin yhdessä enonsa Ari Auerin huostaan.

Ensimmäisen talven aikana ehkä itse kunkinlapsista annettiin pitää omat käsityksensä murhayön tapahtumista, joka tapauksessa ristiriitaa heidän välillään ei syntynyt. Toiseksi muuttui asia kun toukokuussa äiti tuomittiin elinkaudeksi vankilaan - isän surmasta. Nyt nousi kasvattivanhempien tehtäväksi kouluttaa lapset siihen, että he eläisivät monet vuodet niin, että äitiä tavattaisiin vain vankilassa. Tämä ei kuitenkaankaan mahtunut Amandan ajatusmaailmaan. Hän oli itse nähnyt murhaajan ja muutenkin ollut mukana tapahtumassa. Äiti juoksi kerta toisensa jälkeen murhaajaa pakoon ja hän itse anoi puhelimassa poliisin apua. Amanda oli myös joutunut useita kertoja johdatteleviin kuulusteluihin, joissa hänen näkemänsä tehtiin kyseen alaiseksi.

Kasvattivanhemmat olivat heti murhan jälkeisestä aamusta lähtien sairaalassa äitiä tukemassa. Myöskin uhrit sisaret olivat paikalla, mutta sieltä he lähtivät nopeasti poliisin luo. Myöhemmin syyskuussa 2009 uhrin sisar Pirjo esitti, että sairaalassa olisi Anneli itse kertonut Amandalle, että tämä oli nähnyt murhaajan. Minna ja Ari Auer muistivat aivan toisin 2010-03-09. Amanda oli kertonut että hän oli useita kertoja käynyt olohuoneessa, mutta ei murhahuoneessa kun siellä oli lasinsiruja ja nähnyt isänsä useampaan kertaan ja myös murhaajan.

Siis sukulaisten keskuudessa oli eriäviä mielipiteitä siitä kuinka murha oli tapahtunut. Annelin sukulaiset puolustivat häntä, mutta Jukan sukulaiset vaativat hänen vaimoltaant korvauksia veljensä murhasta.

Kun sitten elinkautinen tuomio julistettiin kärjistyi uusien vanhempien tehtävä. Vaikka he olivatkin todistaneet Annelin syyttömyytä piti heidän sopeutua siihen, että lapset jäivät heille ja että lapset pitää valmentaa siihen totuuteen, että äiti on murhannut isän ja istuu nyt vankilassa elinkautensa.

Amandalle tämä ei mitenkään sopinut kun hän oli hyvin tietoinen siitä, että ulkopuolinen murhaaja oli surmannut isän ja jahdannut äitiä. Hän oli vaatinut poliisia tulemaan apuun ollessaan puhelimessa. Hän joutuikin muuttamaan takaisin lastenkotiin. Lasten välit kiristyivät koska heidän käsityksensä murhasta olivat vastakkaiset. Anneli sai tavata kaikkia lapsiaan kerran kuussa, mutta kuten hän asian ilmaisi, välit viilenivät, syliin ei saanut ottaa.

Tammikuussa 2011 kun hovioikeuden istunto alkoi vietiin lapset terapiaan, jonka tehtävänä oli valmistaa heitä elämään siitä huolimatta, että äiti on murhannut isän. Tästäkin Amanda jouduttiin sulkemaan pois kun hän väitti vastaan. Mutta muihin terapia puri. Se osoittautui vahingolliseksi kun äiti vapautettiin toukokuussa ja halusi saada lapset hoitonsa. Nyt muuttui uusien vanhempien tilanne täydellisesti. He ratkaisivat sen pitämällä lapset erillään äidistä ja muistakin sukulaiissta viemällä heidät pitkälle merimatkalle. Sillä purettiin kevään terapian tulokset videolle. Oikeastan aivan oikeaoppisesti. Käsitystä siitä, että äiti oli murhannut isän ei ollut mitään syytä äkkirynnäköllä muuttaa, vaan tilanne otettiin videolle. Auerin poika oli käyttänyt mielikuvitustaan ja sepitti tarinan kunka äiti ja Amanda olivat yhdessä surmanneet isän. Amandan mukana olo oli tietenkin välttämätöntä koska hän oli toiminnassa murhan aikana ja puhui kuten äiti ja kuten poika oli ennen äidin vangitsemista puhunut.

Asia ratkesi kun Ari Auer harkitsi mikä olisi hänelle edullista. Veisikö hän videon terapeutille hoidon jatkamiseen ja sisarelleen joka nyt oli vapaana? Siinä olisi hyvä pohja jatkaa pojan sopeutumista todellisuuteen, eikä siihen johon hän oli uskonut tammikuuhun saakka. Ari katsoi, että hänelle olis edullisempaa viedä videot syytäjälle, joka alkoi toimia tavalla, jota voisi kutsua ”lapsen hyväksikäytöksi”. Syyttäjä oli kärsinyt kirvelevän tappion hovioikeudessa ja tarvitsi nyt aineistoa, jonka avulla hän voisi saada valitusluvan korkeimmalta oikeudelta ja yrittää vie kerran ratkaist Ulvilan murha.

Tässä on pakko verrata aivan samaan tilanteeseen, johon syyttäjä Ruotsin Falunissa joutui v 1993 kun terapeutti toi hänelle tietoa murhatunnustuksista, joita hänen potilaansa Thomas Qvick oli tehnyt. Terapeutti oli jo ehtinyt käydä murhapaikalla varmistamassa, että tiedot ovat realistisia. Terapeutin ja syyttäjän yhteistyön avulla selvitettiin kahdeksan murhaa, jotka Thomas Qvick oli muka tehnyt, vaikka itse asiassa hän ei tiennyt näistä tapauksista muuta kuin mitä oli lehdistä lukenut. Viisitoista vuotta myöhemmin alkoi TV-jouranlisti Hannes Råstam lukea polisitutkimuksia ja totesi, että murhasyytöksissä ei ollut mitään muuta pohjaa kuin Thoma Qvickin ”tunnustukset”, joista hän oli saanut terapeutilta palkkioksi rajattomasti vahvoja huumeita. Qvick on nyt vapautettu murhatuomioista ja Råstamin kirja on juuri käänetty suomeksi Kuinka tehtiin sarja murhaaja (WSOY 2013)

Ulvilan surman ratkaisussa syyttäjä yrittää samaa temppua. Tosin tässä terapeutti on täysin syytön. Hän on tehnyt sen mitä traumahoidossa tarvitaan. Traumaattista tilannetta lähestytään potilaan ehdoilla. Nyt isän murha ja äidin joutuminen vankilaan ratkaistaisiin lasten mielikuvituksen avulla, mutta ei oikeudessa, kotona ja terapiassa. Syylliset ovat tässä asiassa Ari Auer ja syyttäjä, jotka vievät asian vuosikausia kestävään oikeuskäsittelyyn.

Tilanne ei kuitenkaan ole Suomessa mennyt läheskään niin pitkälle kuin Ruotsissa. Murha-oikeudenkäynti on vasta alussa ja potilaan kehittämiä syytöksiä vastustaa sekä Anneli Auer että hänen asianajajansa. Syyttäjän puolella on maksimaalinen salailu ja median varukseton tuki. Ruotsissa käsittely oli avoin ja mediassa esitettiin koko ajan käsityksiä puolesta ja vastaan.

Tässä on hyvä malli siitä objektiivisuudesta joka on dominoinut Suomen mediaa kun on ollut kysmys Anneli Auerista. Pyydän lukijoita liittämään kommenteihinsa otsikoita Suomen lehdistä

Ulvilan surma oikeudessa

Perhetragedia, joka alkoi siitä kun murhaaja rikkoi Lahti-Auer makuuhuoneen oven lasisen ikkunan joulukuun ensimmäisenä yön 2006. - on kiertänyt Suomen oikeusistuimia ilman, että ratkaisu edes häämöttää. Poliisin ratkaiseva virhe oli, että luotettiin siihen, että tällaisissa perhemurhissa tekijä löytyy perheen piiristä. Tämä pitää paikkansa silloin kun vaimo murhataan, mutta hyvin harvoin vaimo murhaa miehensä. 90 prosenttisesti ulkopuolinen murhaaja on tunkeutuu kotiin silloin kun mies murhataan. Näin kävi Ulvilan surmassa.

Murhaajan etsinnässä keskityttiin ottamaan suuri määrä DNA näytteitä. Vasta nyt kesällä 2013 huomattiin, että DNA sopi toistaiseksi tuntemattomaan poliisiin. Toinen myöhään v 2011 kesällä mielletty havainto olivat viillot uhrin hartioissa. Syyttäjä tulkitsi ne merkeiksi saatanan palvonnasta. Murhaaja oli halunnut merkitä uhrinsa vihattavaksi ihmiseksi. Saman aikaisesti syyskuussa 2011 syyttäjä löysi samat merkit myös myös kaikista Auerin lapsista.

Neljä ja puoli vuotta yritettiin kuitenkin osoittaa, että tässä tapauksessa vaimo oli murhannut miehensä, mutta ilman motiivia ja ilman todisteita. Minkäänlaista vakavaa riitaantumista ei voitu osoittaa, päinvastoin Auer-Lahti vaikutti olevan hyvin tosilleen sopiva pari. Energinen, yhteiskunnallisesti orientoitunut mies ja neljän lapsen hoitoon syventynyt vaimo, joka kuitenkin jakoi tietojaan internetissä niin, että siitä oli tulojakin. Omassa huushollissa ei siivo tainnut olla yhtä hyvä kuin neuvomisessa.

Ulvilan surman perusaineisto muodostuu Anneli ja Amanda Auerin puhutteluista, jotka syyskuussa 2009 muuttuivat kuulusteluiksi. Tämä ei kuitenkaan muuta niiden sisältöä olennaisesti koska niissä koko ajan testataan heidän kertomustaan murhayön tapahtumista. Murhaajan tuntomerkkejä sivutaan vain muutamalla kysymyksellä. Annelin ensimmäisessä puhuttelussa - murhaa seuraavana päivänä - salataan mikä oli surma-ase. Oikea kysymys olisi tienkin ollut, näitkö kirveen heilahtavan. Samaan aikaan Amandalta halutaan tietoa siitä kun hän näki isänsä pää halkaistuna. Se lukitsee Amandan muistin, eikä sillä ole mitään merkitystä murhaajan löytämisessä

Murha on jäänyt selvittämättä, mutta se johti perheen äidin pitkäaikaiseen vangitsemiseen. Näiden vuosien aikana oikeuslaitos ja media toimivat jo avoimesti osoittaakseen hänen syyllisyytensä. Hovioikeuden yksimielinen päätös kesäkuussa 2011 - vapautti Annelin jo ennen tuomion kirjoittamista. Se yllätti kaikki koska media oli toistamistaan toistanut syyttäjän käsityksiä. Poikkeuksena oli päätoimitaja Mika Lahtonen, joka oli syvällisemmin kuin kolleegat perehtynyt tapaukseen.

Lasten huostaan otto äidin vankilassa olon aikana ratkaistiin normaalin käytännön vastaisesti. Huoltajaksi tulivat äidin lähimmät sukulaiset Ari ja Minna Auer, lapseton pariskunta, jonka suhteet Jukka Lahteen olivat uskonnollisten erimielisyyksien takia kireät. Murhan ja seurausten selvittelystä tulikin näin syntyneen uusperheen sisäinen asia. Nyt oli perheen piiriin tullut toinen mies, joka tilastojen mukaan tappaa toisen miehen, ulkopuloista murhaajaa ei siis välttämättä tarvita

Vapauduttuaan Anneli vaati lapsia huostaansa, mutta ei saanut. Amandan kanssa ei ollut ongelmaa, hän ei enää asunut lasten uudessa kodissa. Kasvattivanhemmat veivät kolme nuorinta lasta pitkälle merimatkalle, josta palattiin perheen pojan videolausunto mukana. Se osoitti, että äiti oli murhaaja. Taas mentiin siihen mahdottomaan ratkaisuun - vaimo murhaa miehensä.

Ari Auer otti käsiinsä murhajutun johdon, vei näin hankkimansa videot syyttäjälle. Tämä oli vielä pohtimassa valitusta korkeimpaan oikeuteen. Kirkas yksimielinen tappio karvasteli hänen mielessään, mutta eväitä ei ollut viedä asiaa eteenpäin korkeimpaan oikeuteen.

Ari Auerin toiminnan ansiosta löytyi jonkinlainen mahdollisuus, vaikka se perustuikin Auerin pojan fantasioihin. Valitusta kannatti nyt yrittää, mutta se ei riittänyt äidin pitämiseen telkien takana. Ari Auer ei saisikaan pieniä lapsia tulot romahtaisivat. Auerin pojan tilanne tuli mahdottomaksi. Hänen olisi pitänyt muuttaa sen ihmisen luokse, jota hän syytti isänsä murhasta.

Tässä tilanteessa keksittiin todistukset lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, samaan tapaan kun lasten huoltajuudesta avioerossa riidellään. Kesken avioeron selvittelyä tapahtuu yht äkkiä käännös kun isä onkinkin käyttänyt hyväksi omia lapsiaan. Keksikö nämä jo tarkoitukseen pyrkivät suoranaiset valheet eno vai poika vai syyttäjä ei ole tärkeää. Tärkeää oli, että syyttäjä otti nämä syytökset aseekseen Annelin pitämiseksi vankilassa. Tästä lähti liikkeelle varsinainen oikeusmurha, jota ei media suostunut käsittelemään. Mopo karkasi käsistä.

Nyt ovat sekä käräjä- että hovioikeus tuominneet Anneli Auerin vankilaan vaikka Ulvilan surman tutkimisessa ei vapauttavan tuomion jälkeen ole edetty minnekään. Väärät tuomiot syntyvät siitä, että samassa oikeudenkäynnissä ei ole käsitelty Auerin perheen surmaa ja riitaa lasten huoltajuudesta. Kiista lapsista on tämän asian keskeinen kysymys, kuuluvatko he Jukka Lahden vaimolle Annelille vai tämän veljelle Arille. Todistajina ovat vastakkain Amanda ja Auerin pienet lapset, pojan johdolla. Hovioikeus on päätynyt siihen, että Amanda valehtelee ja niin tekevät myös muut lapset, mutta että heidän puheessaan on niin paljon perää, että raskaat vankilatuomiot voidaan julistaa. Amandan todistuksen oikeus hylkää kokonaan. Hänen olisi pitänyt tunnustaa itseensä kohdistunut hyväksikäyttö, joka on tapahtunut van hänen veljensä fantasiassa.

Millä tavalla nämä todistajat valehtelevat? Amanda muistaa vain kaksi tapaamisista Jens Kukan kanssa vaikka niitä on ollut enemmän. Eikö tämä ole tavallista epämiellyttävien asioiden unohtamista? Kukkaa muut lapset syyttävät Amandaan sekaantumisesta. Amanda ei myöskään tiedä mitään rastin muotoisista viilloista, joiden arpia löytyy hänen ja toisen tyttären hartioista.  Amanda ei kuitenkaan koskaan ole viillelty eikä arpia voi olla. Tässä on siis hänne valehtelunsa.

Pojan valhelista on paljon pidempi. Ensinnäkin häntä puhuteltiin hyvin johdattelevasti syyskuussa 2009, samalla kun äiti vangittiin. Poikaa eivät johdattelut hätkähdyttäneet. Hän ei kerta kaikkiaan tiennyt murhayön tapahtumista mitään kun hän oli koko ajan huoneessaan - osittain valveilla osittain nukkui. Ikkunan rikkomiset hän kuuli, mutta vertasi niitä lautasten heittelemiseen. Tämän oman kertomuksensa hän kiisti kaksi vuotta myhemmin. Sensijaan poika keksi perättömiä tarinoita siitä kuinka Amanda ja äiti olivat yksissä tuumin tappaneet isän, äänittäneet tämän kärsimykset ja soittaneet nauhan Hätäpuhelun aikana. Nämä eivät mahdu siihen tapahtumien kuvaukseen, jonka hovioikeus on vahvistanut ja siis oikeudellisesti pelkkiä valheita.

Poika on myös kehitellyt mahdottomia tarinoita siitä kuinka Auerin perheessä Amanda, Jen Kukka ja Anneli harrastivat ryhmäseksiä asuntoyhtiön jumppasalissa. Niihin olivat muka osallistuneet sekä Kukan pojat että naapurin lapset. Siis aivan toisen luokan tarkoitushakuista valehtelua kuin Amandan lipsaukset.

Toden puhuminen on myöskin laadullisesti aivan eri luokkaa. Amanda todistaa murhayön tapahtumista tavalla jonka jo Vaasan hovioikues vahvisti todeksi. Hän kiistää hyväksikäytöt, niin itseensä kuin muihin lapsiin kohdistuvan. Hovioikeuden mukaan totta pitäisi olla pojan tarinat pornonäytöksistä taloyhtiön gymmisalissa. Oikeuden mukaan nämä tarinat ovat totta koska poika ei ole koskaan nähnyt pornoa tietokoneella, eikä hän ole voinut keksiä niitä omasta päästä. Pornokohtaukset ovat siis tosia.

Hovioikeus selostaa sen eron, joka on lasten tavoitteissa. Amandasta kirjoitetaan Näin

Amandan kertomus on tukenut lähtökohtaista olettamusta Jens Kukan ja Anneli Auerin syyttömyydestä. Muiden lasten kohdalla kysytään ”…miten todennäköisinä lasten kertomia tapahtumia voidaan pitää … Näiden todistusten tavoitteen on ollut Anneli Auerin syyttäminen niin, että heidän ei tarvitse muuttaa äidin luokse. Heillä on selvä syy valehtelemiseen, mitä Amandalla ei ole. Amandan elämä jatkuu aivan samanlaisena sanoi hän mitä tahansa. Hän todistaa valaehtoisesti mitä on tapahtunut, murhayönä ja sitten perheen elämässä murhan jälkeen. Hovioikeus on kuitenkin löytänyt motiivin Amandan valehtelulle:

Amandan haastatteluihin perustuvan psykologisen lausunnon mukaan Amanda:lla on voinut olla useita syitä olla kertomatta asioista, koska kaikella, mitä hän kertoisi, voisi olla ikäviä seurauksia joko hänelle itselleen tai jollekin hänen läheiselleen.

Mutta eikö muilla lapsilla ole pelkoa siitä, että toden puhuminen aiheuttaa ikäviä seurauksia heidän läheiselleen ja itselleen? Siis Amandan tunnoista päätellään psykologin väitteiden mukaan, vaikka oikeus kuulee Amandaa todistajana. Eivätkö pienet lapset pelkää, että jos he kertovat totuuden vihastuu heidän kasvatti isänsä, joka on tehnyt aloitteen näihin turhiin oikeudenkäynteihin. Jos lapset kertoisivat, että mitään hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut ja pojan alkuperäinen kertomus murhaillasta pitää paikkansa - eno joutuisi vuorostaan vankilaan. Iisaksi häntä voitaisiin syyttää Jukka Lahden murhasta.

Tässä on kaksi henkilöä joiden välillä lapset joutuvat nyt tekemään valintansa. Äidin luo vai enon kotiin? Tätä asiaa ei tietenkään pitäisi ratkaista oikeudenkäynneillä, mutta Ari Auerin ansiosta niihin on nyt jouduttu. Näin syntyy ainakin suomen historian räikein okeusmurha

Siis lopuksi

Turun hovioikeus

Lääkärintutkimuksessa Amandalla oli havaittu paljon sellaisia arpia, joita hän ei ollut kyennyt selittämään ja joita hän ei kertomansa mukaan ollut itse havainnut, esimerkiksi vastaavat rastinmuotoiset arvet olkapäissään kuin C:llä, keskimmäisellä tytöllä.

Syyttäjä valitusanomus korkeimmalle oikeudelle:

Tutkimassa on tullut esille myös saatananpalvontaan viittaavia

asioita (viiltelyä, eläinten uhraamista ja muita rituaaleja). Lahden ruumiissa on kuoleman

jälkeen todettu kymmeniä pinnallisia haavoja, jotka eivät hyvin sovi Anneli Auerin esittämään

melko lyhytkestoiseen kamppailutilanteeseen Lahden ja ulkopuolisen tunkeutujan välillä.

Lisäksi Lahden molemmissa olkapäissä on nähtävissä ristiä muistuttava haavakuvio.

Pidämme mahdollisena, että myös henkirikoksessa on ollut kysymys saatananpalvonnasta.

Tätä tukee myös Lahden tuhkan ja veren käyttö edellä mainituissa

Ulvilan surma ratkeaa Turun hovioikeudessa 2013-04-17

Ulvilan surman oikeudellinen käsittely tulee uuteen vaiheeseen 2013-04-17 kun Turun Hovioikeus lopettaa lasten seksuuaalista häirintää koskevan oikeuskäsittelyn. Oikeuslaitoksen omaksumien salassapitosäännösten vuoksi ei virallisesti kerrota, että kysymyksessä olisivat Auerin lapset. Tämä siitä huolimata, että päätodistaja on Amanda Auer, joka on oikeudessa torjunut veljensä väitteet häneen kohdistuneista rikollisista teoista.

Oikeuden käsittely ratkaisee myös sen kumpi on oikeassa veli vai sisar Ulvilan surmaa koskevassa asiassa. Veli väittää, että hänen äitinsä ja sisarensa murhasivat isän yksissä tuumin. Amanda sensijaan kertoo kuinka hän näki murhaajan poistuvat talosta. Näin ollen syytettyjen päästäminen vapaalle jalalle, oikeuskäsittelyn lopuksi, ratkaisee myös Ulvilan surman uusien todistusten luotettavuuden. Media ei tästä asiasta lainkaan keskustele Hymyn, Alibin ja Avun paljastusten jälkeen. Nettikeskusteluissa on jo palattu Vaasan hovioikeuden tarkastamaan aineistoon. Se johtaa uuteen vapauttavaan tuomioon

JIMtv on viime hetkellä julkistanut käräjäoikeuden materiaalia kuitenkin nii, että väärien todisteiden avulla yritetään saada aikaan kuva, että murhaajaa ei ollut lainkaan Auerin talossa. Tässä käyn päällisin puolin lävitse tapahtumat sellaisan kuin ne kuvastuvat Hätäpuhelusta, joka nauhoitettiin murhan aikana.

Murhaajaa alkoi rikkoa makuuhuoneen oven lasiruutua, josta syntyy kova pauke. ukkosta muistuttava. Rikkomisessa meni minuutin verran aikaa. Jukka ja Anneli säikähtävät ja nousevat ylös. Amanda kuulee heidän huutonsa ja tulee makuuhuoneen oviaukolle, Jukka käskee hänen menemään pois, murhaaja on tunkeutumassa taloon.

Murhaaja käy Jukan kimppuun. Anneli pääsee livahtamaan pakoon, mutta saa veitseniskun rintaansa. Hän epäröi hetken olohuoneessa pitäisikö viedä lapset ulos vai hälyttää apua. Mutta eivät lapset olisi pihallakaan turvassa, apua oli saatava ensisijaisesti.

Anneli soittaa poliisille, josta ajanlasku lähtee. Anneli pyytää apua HETI, mutta 0:43 hätäkeskuksen hoitaja lähtee pois ja Anneli jää yksin puhelimeen. 0.59 Anneli jo sanoo itsekseen: "Meni, lähtiks se mies". Mies ei mennyt vaan aiheutti Jukan voimakkaan karjunnan 01.01. Anneli päättää mennä katsomaan mitä on tekeillä ja käskee Amandan puhelimeen 01,43. Amanda on siis ollut omassa huoneessaan 2-3 minuuttia. Puhelimessa hän on sitten seuraavan minuutin 01.43–02.39.

Anneli saa kuitenkin äkkilähdön makuuhuoneen ovelta, murhaaja käy hänen kimppunsa, Anneli juoksee ulos ovesta pihalle saakka ajassa 01.55. Hän palaa puhelimen lähelle ja kysyy epätoivoisena "Tuleek sielt kettää". Amanda toistaa saman puhelimeen, joka on edelleen hänellä. Nyt on Hätäkeskuksessa palattu puheluun ajassa 02.26. Äitiä pyydetään puhelimeen. Amanda antaa puhelimen takaisin Annelille "Nyt siel puhutaan taas" ajassa 2.39.
Amanda näkee samalla hetekllä, että murhaaja hyppää ulos ikkunasta, vimmeinen Jukan ääni kuullaan 02.29. Murhaaja on työnsä tehnyt ja lähtee heti poliiseja karkuun.

Anneli selostaa tilannetta, mutta huomaa vasta ajassa 03.10, että Jukka on hiljentynyt . Jätettyään puhelimen Amanda on olohuoneessa, puoli minuuttia, mutta ottaa sitten muutaman askeleen maakuuhuoneen oviaukolle ja näkee isänsä verisenä ja pää hajalla. Häneltä pääsee hirmuinen kirkaisu 03.14.

Hätäkeskuksesta kysellään uudelleen tapahtumista. Anneli kysyy Amandalta "Olik se vielä siellä?" ja saa rauhallisen vastauksen ajassa 03.42."Joo se lähti"

Hätäpuhelu päättyy tuntomerkkien kyselyyn. Loppu 04.17

Virheet JIMtv:n rekoissa

Klipp 1.Aika pitää laskea klipin lopusta. Se päättyy ajassa 03.14 kun Amanda näkee kuolleen isänsä. Klipin pituus on 30 sek, joten sen pitäisi alkaa tilanteessa, jossa Amanda ojentaa puhelimen äidilleen 02.39. Mutta klipissä onkin aivan päin vastoin, Anneli puhuu puhelimeen ja Amanda tulee jostakin hänen luokseen juttelemaan. Todellisuudessa on Anneli juuri saanut puhelimen käteensä Amandalta ja selostaa hätääntyneenä tapahtumia. Amanda oli menossa poispäin puhelimesta kuollutta isäänsä katsomaan.

Klipp 2. JIMtv väittää, että Amanda olisi kertonut, että isä ja äiti riitelivät ja huusivat toisilleen. Mitään tällaista ei ole missään lukuisissa johdattelevissa Amandan kuulemisissa. Klipissä Amandan käynti makuuhuoneessa muutta luonnettaan. Isä käskee hänet pois kun murhaaja on tunkeutumassa taloon, klipissä Amanda ajetaan pois kun vanhemmat riitelevät

Amanda menee huoneeseensa ja pelkää ”rosmoa”. Pari-kolme minuuttia myöhemmin äiti kutsuu hänet puhelimeen ja menee itse katsomaan tappelua makuuhuoneessa. Klipissä asiat ovat taas päin vastoin. Amanda menee makuuhuoneeseen tappelun aikana ja vasta sen jälkeen puhelimeen.

JIMTV ei ole ajan tasalla Ulvian surman selvittelyssä.

Näiden kahden lyhyen näytteen perustella on nähtävissä että Reko perustuu käräjäoikeuden tuomioon, että vierasta murhaajaa ei ollutkaan. Siitä ei käräjäoikeuskaan ollut yksimielinen. Yksimielinen hovioikeus tuli aivan päinvastaiseen tulokseen.

KKO:n päätöksen mukaisesti käräjäoikeus aloittaa Ulvilan surman käsittelyn uusien todistusten takia, joiden mukaan murha tapahtui jo ennen hätäpuhelua, se nauhoitettiin ja kuultiin hätäpuhelussa. Näin raukeaa koko se todistelu, jota käräjäoikeus ja hovioikeus käsittelivät. Tähän ei JIMTV lainkaan puutu, vaan jauhaa vääriä tietoja käräoikeuden käsittelemistä Ulvilan murhan tapahtumisista.

Anders Breivik contra Anneli Auer

I våra granländer pågår två märkliga rättegångar. I båda yrkar åklagaren på livstids fängelse. I Norge rannsakas Anders Breivik. I Finland fyrabarnsmamman Anneli Auer. Båda målen har en mystisk bakgrund, Breivik säger sig arbeta som Tempelriddare. Anneli anklagas för att vara satanist, som offrat sin man enligt sektens regler.

Breivik har erkänt mord som ger lagens högsta straff. Anneli Auer däremot är helt oskyldig. Men svensk press har utpekat henne som en brutal mördare. Båda har genomgått en sinnesundersökning. I fallet Breivik är resultatet ännu ovisst, men Anneli konstaterades ha ett ovanligt stark psyke.

Mordet begicks i december 2006. Expressen 2010-06-23: "Slog ihjäl maken när barnen låg och sov". Så var det faktiskt inte alls inte ens i åklagarens fantasier. Dessutom var tingsrätten oenig.

Frågan har dagligen avhandlats i finska media under 5,5 år. Anneli har redan suttit inne två år. Hovrätten släppte henne fri i brist på bevis redan före den friande domen. Hovrätten var enhällig i sin dom. Detta hände ett år efter att svensk media hade glömt henne.

Anneli fick bara vara i frihet 110 dagar. Hon kunde nu berätta om en märklig historia. Åklagaren hade kommenderat en polisman att spela plastpappa för Anneli fyra barn. Anneli gjorde emellertid felet att antyda att polisen inte var impotent. Detta fick polisledningen att tappa humöret.

Åklagaren lämnade in en ansökan om prövning i HD, men detta räckte inte till att på nytt häkta henne. Hon häktades nu istället för att hon hade förgripit sig på sina mindre barn, vid tidpunkten för mordet 2,4 och 7 år. En kortvarig manlig bekant häktades också för våldtäkt mot Annelis två- och fyraåriga flickor.

Varför skriver inte svensk media om detta, med åtminstone någon bråkdel av de resurser som man satsar på Brevik? Orsaken är enkel, finska media har kollektivt ställt sig på åklagarens sida. Argumentet är att "inte kan myndigheterna göra felaktiga anklagelser mot en fyrabarnsmamma som har redan fått lida fem år för falska anklagelser.

Som sagt häktades Anneli med sin f.d. manlige vän i september 2011. I mars var polisutredningen på 3 000 sidor färdig. Då hoppade åklagaren av. I hans ställe kom en annan - kvinnlig - åklagare, som hade förlorat ett annat uppmärksammat mål. Hon väckte åtal efter två dagars genomläsning av de 3 000 sidorna. Rättegången avslutades i femte juni. Ordförande hade inte övertygats om Annelis skuld utan tänkte följa hovrättens exempel och släppa Auer redan före domslutet. Men han fick inte de båda andra domarna med sig. Beslutet blev att Anneli får sitta ytterligare några veckor, vilket finsk media tar som tecken på att Anneli kanske får ett nytt fängelsestraff på 14 år. Så lyder straffsatsen för en rituell våldtäkt på sina egna barn. Finsk media har inte alls rapporterat om att rättens ordförande ville släppa Anneli. Detta gäller således våldtäkt på Annelis egna barn.

Men åklagaren vill även fälla Anneli tillsammans med hennes nioåriga dotter för mordet på maken/pappan. Falska anklagelser om våldtäkt behövs för att visa att Anneli är ond.

Åklagaren har lämnat 2 000 sidor av utredningen till HD för att visa att hovrättens friande dom var felaktig. HD gick genast med att ta upp frågan på nytt. Av 2.000 sidor har HD lämnade ut 400 sidor. En analys av dessa visar att det nya materialet stöder hovrättens friande beslut.