Puheenvuorojani Murha.infossa

Blogiani luetaan niin vähän, että en tuo sinne keskustelua. Tässä viimeisiä puheenvuorojani Murha.infossa.

Ongelmana on siis, että näitä lasten videoita ei ole kukaan keskustelijoista nähnyt. Minä olen katsonut kaikki videot jotka koskivat Ulvilan surmaa hovioikeuden vapauttavaan päätökseen saakka. Niissä eivät lapset saa puhua kuin siteeksi, suosituin ilmaisu on yyy.., en muista jne. Poliisi ja psykologi puhuvat kilpaa. Amandaa itketetään jatkuvasti, hän kaipaa syvästi isäänsä.

Ei ole mitään syytä olettaa, että lsh-videot olisi laadittu toisin.

LSH-videot on asetettava siihen tilanteeseen, jossa ne syntyivät, elo-syyskuussa 2011. Äiti oli vapaana 19/09 saakka ja hän vaati lapsia hoitoonsa. Lapsista ainakin yksi, ehkä kolmekin oli kuitenkin jo ehtinyt kertomaan syyttäjälle, että äiti on isän murhaaja. 

Olen kirjoittanut tästä monta kertaa, mutta keskustelussa ei pohdita lsh-jutun motiivia. Tällaiset syytökset ovat hyvin tavallisia silloin kun riidellään avioeron jälkeisestä lasten huollosta. Nyt on kysymys Auerin lasten huollosta, jonka lsh-syytökset ratkaisevat.

Myöskin väitetyillä rikoksilla pitää aina olla motiivi. Nyt ei mainita Kukan ja Annelin motiiveja, jos se ei sitten ole, että he ovat seonneet saatanan palvontaan ja ryhtyneet paholaisen käskystä hirmutöihin.

-----

Tässä ollaan palaamassa siihen puolustuksen menettelyyn, joka johti langettavaan tuomioon sekä käräjä- että hovioikeudessa, nimittäin tilastolliseen vertailuun. Ei lsh-rikoksia voida todistaa lasten iholta löydettyjen arpien lukumäärän perusteella vaan, jos nämä arvet vahvistavat lasten väitteet siitä kuinka rikokset on tehty.

Hovioikeus ei lainkaan kerro kuinka esimerkiksi 105 viillon arpea yhdessä lapsessa liittyy lsh-rikokseen. Ainoa tieto, joka selostuksesta selviää on, että Amandasta ei rikoksen merkkejä löydy

-------

Syyttäjän korkeimmalle oikeudelle toimittamasta materiaalista on 400 sivua julkistettu. Kävin ne heti lävitse eikä sieltä löytynyt muuta kuin ne salaiset lasten todistukset. Näistä on sitten syyttäjä pyytänyt lausuntoja. Lopputulokseksi jää, että syyttäjällä ei ole muuta kuin pienten lasten äitiään syyttävät todistukset. Todistaja Amanda kumoaa ne oikeuden istunnossa, mutta jo antamillaan videohaastatteluilla. Tässä Amanda on aivan omaa luokkaansa, koska hän osallistui tapahtumiin kun isä murhattiin.

Uuteen aineistoon sisältyy myös muutama todistaja, jotka ovat sopeutuneet siihen tilanteeseen, että Annelia syytetään uudelleen miehensä murhasta. Todistajat sanovat, että olin murhaan jälkeen Annelin puolella, mutta sitten kun lehdet kirjoittivat… Toinen todistaja korjaa tietoa siitä koska valot sammuivat murhakodissa.

Hyvin kepein eväin syyttäjä lähtee uudelle kierrokselle. Annelin kannalta tämä on yhdentekevää kun hän on joutunut oikeusmurhan uhriksi saa istua vankilassa salaisten todistusten perusteella. Jos syyttäjä onnistuu salaamaan oikeuskäynnin murhasta, ei se vakuuta, epäilyt lsh-tuomiosta nousevat siitä kun kaikki on salaista

Aivan toinen asia on se hirvittävä Annelin parjaus, jota on nyt harrastettu jo kuuden vuoden ajan, eikä vähiten täällä. Hän pitääkin vankilaa nyt turvallisena paikkana.

------

Ei hovioikeuden vapauttavan tuomion lainvoimaisuutta päästy koskaan tarkastamaan kun Turun käräjäoikeus pidätti Annelin hänen omien lastensa todistusten perusteella - hyväksikäytöstä. Näiden todistusten sisältöä ei ole koskaan kerrottu, sen sijaan Turun hovioikeus on laatinut selvityksen, joka on kertoo siitä kuinka paljon asiantuntijoita on kuultu. Mutta esimerkiksi sitä ei kerrota mitenkä lapsista muka löydettyjen arpien perusteella voidaan todistaa seksuaalista hyväksikäyttöä.

Tutkija, joka ei spekuloi joutuu toteamaan, että Vaasan hovioikeuden päätös on edelleen viimeinen sana Ulvilan surmassa. Se, että Anneli Auer ei ole vieläkän vapaana on oikeusmurha. Satakunnan käräjäoikeus ei ole vanginnut häntä uudelleen Ulvilan surmasta.

-----

Toinen kierros yrittä nyt päästä alkuun, mutta syyttäjän menestys salatussa lsh-jutussa on houkutellut hänet yrittämään samaa menettelyä murha-jutussa. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Oikeusministeriön tilaaman tutkimuksen mukaan vain yksi prosentti (1%) murhajutuista joutuu jonkinlaisen salailun kohteeksi. Tämä johtuu siitä, että kun ihmisiä tuomitaan elinkautiseen vankeuteen pitää se tapahtua avoimien todistusten perusteella. Tietojen arkaluontoisuudella ei lain mukaan ole merkitystä, jos niitä tarvitaan murhan todistamiseen. Kts blogiani

Toinen ongelma-asia on murhaajan etsintä. Tässä on hovioikeus vakuuttavasti hylännyt yhden linja, vaimon syyllisyyden. Jälellä on siis ainakin kolme linjaa

1. Murhaaja löytyy perhepiiristä, siis Jukan tai Annelin sukulaisista

2. Murhaaja löytyy Jukan työpaikalta, Luvatasta

3. Murhaajalla on ollut ideologinen perusta, hän on merkinnyt Jukan saatanan pavojaksi tekemällä häneen samoja merkkejä, joita väitettiin löytyneet lsh-jutun ja murha-jutun päätodistajasta Amandasta ja toisesta Auerin lapsesta.

Kaikkiin näihin tutkimuksiin voidaan lähteä motiivista. Ykköstä olen käsitellyt, ZEM on tutkinut kakkosta, mutta kolmonen on vielä ilmassa.

Jukkaa on voitu epäillä uskovaisten mielestä pahaksi kahdessa asiassa. Hän oli sivistynyt ateisti. Toisaalta hän osallistui homouden hyväksymisen historiaa käsittelevän väitöskirjan tekoon. Kirjaa vastaan eräs psykiatri nosti oikeusjutun, jossa väitöskirjaa vaadittiin kiellettäväksi. Sanavapaus voitti Tampeereen käräjäoikeudessa 1999. Kirjan teossa oli myös Jukan läheinen ystävä Pekka Puputti, joka katosi Jukan murhaa seuranneena yönä ja löydettiin kuukausia jälkeenpäin soutustadiolta hukkuneena.

Tärkeää on myös, että murhapaikalta löydetty DNA on menettänyt merkityksensä siinä mielessä, että sen perusteella ei voida pois sulkea murhaajaehdokasta kuten aikaisemmin tehtiin. DNA voi kuulua murhaa tutkineelle poliisille.

----

Tietenkin olisi aivan toista keskustella Ulvilan murhasta ja sen tutkimustyön seurauksena syntyneestä lsh-jutusta jos ei äärimmäistä salailua olisi käytetty.

Nyt on jokaisessa analyysissä lähdettävä siitä, mitä tiedetään nimittäin, että ensin tuli Annelin yllättävä vapauttava tuomio, sitten lasten merimatka ja sen seurauksena Ari Auerin tekemät videot. Tältä pohjalta syntyi valituspyyntö korkeimmalle oikeudelle, joka ei voinut johtaa Annelin vangitsemiseen. Edessä oli perheen eheytyminen.

Sitten syntyivät - elo-syyskuun - aikana lasten kertomukset saatanan palvonnan aiheuttamasta viillonnasta ja raiskauksista, joista ei ”mustaa valkoisella” ole annettu vaikka syytetty itse sitä pyytää. Tässä laskeutuu paksu esirippu Ulvilan surman tutkinnan päälle. Sitä Satakunnan käräjäoikeus haluaisi hieman raottaa, mutta syyttäjä on valittanut tästäkin. Valitus jätettiin 15/07, mutta sekä käräjäoikeus että Vaasan hovioikeus kieltäytyvät jo viikon ajan antamasta edes sitä valitusta. vielä on viikko vastavalituksen jättämiseen, mutta sen käräjäoikeus kieltää muilta kuin asianosaisilta. siis kysmyksessä ei ole asianosaisten asia vaan yleisö-julkisuus.

Siis niin Kuolema kuin me muutkin joudumme käsittelemään Ulvilan surmaa vain todellisten tapahtumien pohjalta. Lasten eristämisestä tieto tulee Niina Berg'iltä, jota kokemukseni mukaan pidän luotettavana

Toinen mahdollisuus on yhtyä siihen kuoroon joka Hejacissa pieksää niitä, jotka eivät vielä ole vakuuttuneita Annelin pahuudesta. Siellä ei mustaa valkoisella kysytä

----

"Amatöörien ilmaisohjelmilla" on se etu, että niillä tarvitseee vain löytää ääniä Hätäpuhelun taustalla, jota Tiina Niemi ei toisella kuuntelukerralla enään kuullut. Hän siis väittää, että ketään ei ollut asunnossa kun hän ei kuule. Hovioikeudessakin tällä oli vaikutusta mutta ei läheskään siihen saakka, että anneli olisi tuomittu.

Nyt on Tiina Niemi saanut uuden pähkinän purtavakseen. Hänen pitää kuulla, että osa Hätäpuhelua tuleekin nauhalta.

----

Hovioikeuden selostus oli todella hätkähdyttävä asenteellisuudessaan. Siinä asetetaan vastakkain Amandan valaehtoisesti todistamat asiat ja pienten lasten vuolaista tarinoista poimitut kohdat. Mitään tällaista ei löydy käräjäoikeuden suppeammasta mutta asiallisesta selostuksesta. Erityisen tärkeää on, että KO hylkää ajatuksen, että rikokset olisi tehty saatanan palvonnan osana. HO vaikenee kokonaan tekojen motiivista, joka ilmeisesti on siis jälleen saatanan palvonta.

Tärkeäksi osoittautui myös todistajalista, joka on mm blogissani. Saan sen vaikutelman, että puolustus on lähinnä turvautunut ystävien vakuutuksiin ja akateemisiin argumentteihin. Täällä joku arvioi, että puolustus oli pyrkinyt kumoamaan syyttäjän väitteet tilastotiedoilla lasten raiskauksista.

Katsoin mitä Hejac ketjussa kirjoitetaan. Siellä ovat samat vannoutuneet Annelin syyttäjät kuin täälläkin, mutta ilman uusia faktoja. Samaa syvää vihaa Annelia Aueria ja muitakin häntä puolustavia henkilöitä vastaan toistetaan kaikissa puheenvuoroissa. Uutena aiheena niiden nimimerkkien vainoaminen, jotka eivät syytä Annelia kaikesta.

Olen kyllä ollut kutsuttuna Hejac-palaveriin, jossa tapasin ihan tavallisia ihmisiä, jotka uteliaasti tutustuivat mukana tuomaani aineistoon. Tämä ketju on aivan eri asia, en suosittele sen lukemista kellekään. Siellä ei ole moderointia, joka pitäisi keskustelun edes niissä puitteissa kuin täällä murha.infossa.

Ehkä pitäisi keskustella omilla nimillä

----

Tässä Tara puhuu aivan toisesta asiasta. Tietenkään lapsilta ei voi vaatia sitä mitä kaikissa lasten puhutteluissa yritettiin. Kamalan tilanteen muistelua. Isän poismeno oli hyvin vaikea perheen sisällä niin kuin aina traumasta puhuminen. Siitä puhuttiin Auerin perheessä hyvin vähän. Tämä on aivan toinen asia kuin kesälomamuistojen verestäminen tai isän kuvan pito piirongilla. Uusi mies piti sitä liiallisena.

Kun lapset annettiin Ari Auerin huoltoon muuttui tilanne täysin. Ari pyrki pyyhkimän pois lasten mielestä koko heidän aikaisemman elämänsä, ei suinkaan vain isää. Tästä tilanteesta on Anneli antanut yllä olevan lausunnon. Hän polemisoi siinä myös Auerin poikaa vastaan. Iltalehti julkistaa vain pojan pimeät puheet, minä nostan esiin Annelin todistuksen.

Kuolema on lähtenyt kehittämään aivan pimeitä väitteitä, ei niihin pidä vastata kun ne ei ole kysymyksiksi tarkoitettu.

----

Auerin tapauksesa on kaksi vastavoimaa. Kasvatusisä Ari Auer on eristänyt lapset toisistaan ja sukulaisista kts blogi NiinaBerg. Äiti on sopeuttanut lapsiaan elämään isän pois menosta huolimatta, mm pitämällää isän kuvan esillä. Tämä selviää hänen kuulustelustaan 2011-10-29.

Tosiasiassa olemme muistelleet usein Jukkaa ja

olemme katselleet vanhoja valokuvia yhdessä. Olen myös koonnut valokuvakirjoja, joissa

on kuvia Jukasta ja Lapsista yhdessä. En ole ainoatakaan terapia-istuntoa pitänyt.

Tällä hetkellä olen huolissani ja suruissani siitä, että nyt kun lapset asuvat Arin ja Minnan

luona, niin onko koko tämä minun ja Jukan menneisyys pyyhitty pois lapsilta.

Nuorimmaisen lempinimi on ollut melkein vauvasta asti Masse ja kerran vankilatapaamisissa

Masse on ilmoittanut, että häntä ei enää kutsuta Masseksi vaan Auroraksi. Olen kysynyt tähän syytä ja syynä oli se, että Ari Auerin mielestä Massesta tulee Mieleen Massey

Ferguson -traktori ja tästä syystä häntä ei saa kutsua Masseksi. Mielestäni sijaisvanhempien

toiminta on mennyt liian pitkälle, kun he alkavat muuttamaan lapsen nimeä eli

hänen vanhaa identiteettiään. En tiedä onko heillä esillä mitään valokuvia minusta tai Jukasta, mutta tuskin on. Meillä taas on koko ajan ollut lipaston päällä kuva Jukasta.

Olen tilannut myös sellaisen kuvasarjan, joka on otettu meidän viimeiseltä yhteiseltä lomamatkalta. Tässä on kuvia meistä kaikista ja yhdessä kuvassa ollaan me kaikki poislukien

Amanda, joka on kuvan ottanut. Tllä hetkellä tämä on Amandalla, joka on edelleen

ylläpitänyt muistoja meidän perheestä. Olen tehnyt myös sellaisen valokuvataulun, jossa Alexandra istuu Jukan sylissä. Tämä oli pitkään meidän keittiössä ja siitä olen siirtänyt sen Alexandran ja Aurona huoneen kaappiin talteen. Tilalle keittiöön olen laittanut lapsen aurinkoisen piirustuksen. Tämä liittyi siihen, kun Jens Kukka sanoi, että meillä on vähän liikakin muistoja esillä Jukasta ja meidän pitäisi päästä yli.

Meillä on kaikki vanhat kuvat edelleen tallella ja minulla on myös joitakin Jukan vanhoja

vaatteita tallella. Nyt kun minä en ole ylläpitämässä Jukan muistoa, niin miten lasten nyt käy.

Ymmärtääkseni nämä kolme nuorinta eivät ole olleet pitkään aikaan tekemisissä myöskään

Jukan siskojen kanssa, mutta Amanda on tavannut heitä edelleen.

Tunne yhden tapauksen, jossa terapeutin aikaan saamat valemuistot ovat ratkaisset. Thomas Quickin terapeutti Birgitta Ståhle oli päätodistaja kaikissa oikeudenkäynneissä, jotka nyt on peruttu. Hän otti terapiassa aina vaan uusia selvittämättömiä murhia esille, jotka hän sai Quickin tunnustamaan. Huumausaineet ratkaisivat. Terapian tulokset hän vei suoraan poliisille.

Luettelossa todistajista on paljon nimiä, joiden taustaa en tunne. Heitä on kaikkiaan 50. Ei ole mahdotonta, että joku heistä on todella se terapeutti, joka aloitti tammikuussa 2011. 

Olennaista on että oikeudessa selvitetään kuinka terapeutti on osallistunut valemuistojen syntyyn. Tässä tilanne on hyvin vaikea, kun terapeutin tehtävä oli alussa sopeuttaa lapset siihen, että heidän äitinsä olisi muka murhannut isän. Sitten oikeus päätti toisin ja terapeutti olisi joutunut kääntymään 180 astetta. Amandan poissulkeminen jo alussa osoittaa, että terapeutille ei totuus ollut tärkeintä vaan odotettavissa oleva tuomio.

---

Arvoisa "aloittelija". Ari Auer vei pienet lapset pitkälle merimatkalle, mitä "vannnomista" on tämän tiedon esiin tuomisessa? Samanlaisia faktoja olen syöttänyt tänne siitä lähtien kun aivan yksinäni istuin KKO:n arkistossa katsomassa kuulusteluvideot ja kuuntelemassa Hätäpuhelun. Oliko tätmäkin vannoutumista? Nyt olen julkistanut omassa blogissani kaikki lsh-todistajat ja nostanut täällä esille muutaman tärkeimmän. Onko tämä "vannomista"

Et ole ilmeisti aikaisemmin seurannut kirjoittelua täällä. Siinä ei suinkaan ole Annelin puolustajia contra Annelin vihaajia. Osa kirjoittajista kesksutelee uusia faktoista ja siten saavat niskaansa hirveät haukkumiset. sinä kallistut tälle haukkumislinjalle, vaikka on täällä pahempiakin.

Ei Anneli voinut mitään terapoida kun hän istui vankilassa 2009 /syyskuu - 2011/toukokuu. On välttämätöntä kertoa kuinka terapeutit valmistivat pieniä lapsia siihen, että äiti jää vankilaan eliniäksi. Tämä tapahtui 2011/tammikuu - 2011/toukokuu. Sitten asiaan ryhtyi Ari Auer

Aivan toinen asia on se, että asiantuntijat ovat katselleet lasten tarinoita videolta. Niitä vat nähneet sellaiset todistajat kuin

Pirjo Lehtonen, vs. johtaja, Turun kasvatus- ja perheneuvola

Sini Vehkaoja .psykologi Helsingin Osaamiskeskus

Mikko Niemelä . Aapeluskoti Tuohinen

Marko Tauno Sakari Levonen Vuoden poliisi 2007, IT teknikko

Katarina Elisabeth Finnilä ja Pekka Olavi Santtila Åbo akademin tutkijoita.

Paikallistakaa lisää todistajia, nimet ovat blogissani

Sensijaan ei ole mitään tietoa kuka hoiti terapian, jossa syntyivät murhayötä koskevat valemuistot. Niitä tarvittiin niin kauan kun oli todennäköistä, että äiti jää vankilaan

Todistajat Turun hovioikeudessa

Arvoisat lukijat. Autatteko tunnistamaan asiantuntijat seuraavasta listasta.

- Heli Maija Helena Heistman .

- Jarmo Sakari Myllymäki

- Marko Tauno Sakari Levonen, Vuoden poliisi 2007, IT teknikko

- Pekka Pentti Sorjonen

- Taru Tuulikki Kujanpää

- Mirka Tuulikki Peitsiö

- Ari Kalevi Auer

- Minna Helena Auer

- Anu Susanna Aromäki-Stratos

- Sanna-Kaija Tuulikki Nuotio

- Anja Elisabet Seppälä

- Julia Charlotta Korkman, PsT, psykologi; Åbo Akademi ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen osaamiskeskus

- Jorma Kalevi Piha,professori, ylilääkäri; Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

- Markus Lauri Antero Heinimaa

- Minna Marja Joki-Erkkilä, LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri; Pirkanmaan sairaanhoitopiiri , Lasten oikeuspsykiatrian työryhmä

- Timo Pekka Hurme .

- Kaarina Hannele Salmi .

- Riina Annika Marjaana Airo .

- Satu Sinikka Konttinen .

- Sari Maarit Lintula .

- Nicholas Rurik Kukka 

- Sebastian Ruben Kukka .

- Katarina Elisabeth Finnilä .

- Pekka Olavi Santtila,

- Anne Kaarina Poromaa .

- Manit Irina Kosunen .

- Petri Juhani Kosunen .

- Saara Maria Laitinen-Krispijn .

- Agneta Viola Auer .

- Reijo Kalevi Auer .

- Mikko Petteri Niemelä .

- Ritva Tammelin .

- Jyrki Tuure Kalervo Heinonen .

- Anna-Maria Katariina Pokela .

- Sini Johanna Vehkaoja .

- Vasilisa Järvilehto Pvm: 04.02.2013

- Tiina Meeri Sinikka Väkiparta .

- Aija-Mari Maunula

- Teija-Leena Hyytiäinen .

- Merja Hannele Oksanen .

- Anu Marjatta Suomela .

- Anna Katja Benyamina .

- Börje Jarl Kukka .

- Harry Juhani Salmimaa

- Kirsi Päivikki Savikurki .

- Esa Kalevi Korkia-aho .

- Pasi Petteri Kujala .

- Ilkka Sakari Jatkola .

- Kari Risto Kalevi Toivanen .

- Pirjo Annikki Lehtonen .

- Anu Susanna Laune, Kukan sisko .

- Arne Myhre . 

Kuinka murhaaja tehdään, malli Ruotsista

Äiti vangittiin syyskuussa 2009. Lapset halusivat olla yhdessä ja sukulaisten luona, mutta tätä eivät säännöt sallineet, vaan heidät sijoitettiin samaan lastenkotiin. Oikeudenkäynti alkoi tammikuussa 2010 ja pian lapset siirrettiin yhdessä enonsa Ari Auerin huostaan.

Ensimmäisen talven aikana ehkä itse kunkinlapsista annettiin pitää omat käsityksensä murhayön tapahtumista, joka tapauksessa ristiriitaa heidän välillään ei syntynyt. Toiseksi muuttui asia kun toukokuussa äiti tuomittiin elinkaudeksi vankilaan - isän surmasta. Nyt nousi kasvattivanhempien tehtäväksi kouluttaa lapset siihen, että he eläisivät monet vuodet niin, että äitiä tavattaisiin vain vankilassa. Tämä ei kuitenkaankaan mahtunut Amandan ajatusmaailmaan. Hän oli itse nähnyt murhaajan ja muutenkin ollut mukana tapahtumassa. Äiti juoksi kerta toisensa jälkeen murhaajaa pakoon ja hän itse anoi puhelimassa poliisin apua. Amanda oli myös joutunut useita kertoja johdatteleviin kuulusteluihin, joissa hänen näkemänsä tehtiin kyseen alaiseksi.

Kasvattivanhemmat olivat heti murhan jälkeisestä aamusta lähtien sairaalassa äitiä tukemassa. Myöskin uhrit sisaret olivat paikalla, mutta sieltä he lähtivät nopeasti poliisin luo. Myöhemmin syyskuussa 2009 uhrin sisar Pirjo esitti, että sairaalassa olisi Anneli itse kertonut Amandalle, että tämä oli nähnyt murhaajan. Minna ja Ari Auer muistivat aivan toisin 2010-03-09. Amanda oli kertonut että hän oli useita kertoja käynyt olohuoneessa, mutta ei murhahuoneessa kun siellä oli lasinsiruja ja nähnyt isänsä useampaan kertaan ja myös murhaajan.

Siis sukulaisten keskuudessa oli eriäviä mielipiteitä siitä kuinka murha oli tapahtunut. Annelin sukulaiset puolustivat häntä, mutta Jukan sukulaiset vaativat hänen vaimoltaant korvauksia veljensä murhasta.

Kun sitten elinkautinen tuomio julistettiin kärjistyi uusien vanhempien tehtävä. Vaikka he olivatkin todistaneet Annelin syyttömyytä piti heidän sopeutua siihen, että lapset jäivät heille ja että lapset pitää valmentaa siihen totuuteen, että äiti on murhannut isän ja istuu nyt vankilassa elinkautensa.

Amandalle tämä ei mitenkään sopinut kun hän oli hyvin tietoinen siitä, että ulkopuolinen murhaaja oli surmannut isän ja jahdannut äitiä. Hän oli vaatinut poliisia tulemaan apuun ollessaan puhelimessa. Hän joutuikin muuttamaan takaisin lastenkotiin. Lasten välit kiristyivät koska heidän käsityksensä murhasta olivat vastakkaiset. Anneli sai tavata kaikkia lapsiaan kerran kuussa, mutta kuten hän asian ilmaisi, välit viilenivät, syliin ei saanut ottaa.

Tammikuussa 2011 kun hovioikeuden istunto alkoi vietiin lapset terapiaan, jonka tehtävänä oli valmistaa heitä elämään siitä huolimatta, että äiti on murhannut isän. Tästäkin Amanda jouduttiin sulkemaan pois kun hän väitti vastaan. Mutta muihin terapia puri. Se osoittautui vahingolliseksi kun äiti vapautettiin toukokuussa ja halusi saada lapset hoitonsa. Nyt muuttui uusien vanhempien tilanne täydellisesti. He ratkaisivat sen pitämällä lapset erillään äidistä ja muistakin sukulaiissta viemällä heidät pitkälle merimatkalle. Sillä purettiin kevään terapian tulokset videolle. Oikeastan aivan oikeaoppisesti. Käsitystä siitä, että äiti oli murhannut isän ei ollut mitään syytä äkkirynnäköllä muuttaa, vaan tilanne otettiin videolle. Auerin poika oli käyttänyt mielikuvitustaan ja sepitti tarinan kunka äiti ja Amanda olivat yhdessä surmanneet isän. Amandan mukana olo oli tietenkin välttämätöntä koska hän oli toiminnassa murhan aikana ja puhui kuten äiti ja kuten poika oli ennen äidin vangitsemista puhunut.

Asia ratkesi kun Ari Auer harkitsi mikä olisi hänelle edullista. Veisikö hän videon terapeutille hoidon jatkamiseen ja sisarelleen joka nyt oli vapaana? Siinä olisi hyvä pohja jatkaa pojan sopeutumista todellisuuteen, eikä siihen johon hän oli uskonut tammikuuhun saakka. Ari katsoi, että hänelle olis edullisempaa viedä videot syytäjälle, joka alkoi toimia tavalla, jota voisi kutsua ”lapsen hyväksikäytöksi”. Syyttäjä oli kärsinyt kirvelevän tappion hovioikeudessa ja tarvitsi nyt aineistoa, jonka avulla hän voisi saada valitusluvan korkeimmalta oikeudelta ja yrittää vie kerran ratkaist Ulvilan murha.

Tässä on pakko verrata aivan samaan tilanteeseen, johon syyttäjä Ruotsin Falunissa joutui v 1993 kun terapeutti toi hänelle tietoa murhatunnustuksista, joita hänen potilaansa Thomas Qvick oli tehnyt. Terapeutti oli jo ehtinyt käydä murhapaikalla varmistamassa, että tiedot ovat realistisia. Terapeutin ja syyttäjän yhteistyön avulla selvitettiin kahdeksan murhaa, jotka Thomas Qvick oli muka tehnyt, vaikka itse asiassa hän ei tiennyt näistä tapauksista muuta kuin mitä oli lehdistä lukenut. Viisitoista vuotta myöhemmin alkoi TV-jouranlisti Hannes Råstam lukea polisitutkimuksia ja totesi, että murhasyytöksissä ei ollut mitään muuta pohjaa kuin Thoma Qvickin ”tunnustukset”, joista hän oli saanut terapeutilta palkkioksi rajattomasti vahvoja huumeita. Qvick on nyt vapautettu murhatuomioista ja Råstamin kirja on juuri käänetty suomeksi Kuinka tehtiin sarja murhaaja (WSOY 2013)

Ulvilan surman ratkaisussa syyttäjä yrittää samaa temppua. Tosin tässä terapeutti on täysin syytön. Hän on tehnyt sen mitä traumahoidossa tarvitaan. Traumaattista tilannetta lähestytään potilaan ehdoilla. Nyt isän murha ja äidin joutuminen vankilaan ratkaistaisiin lasten mielikuvituksen avulla, mutta ei oikeudessa, kotona ja terapiassa. Syylliset ovat tässä asiassa Ari Auer ja syyttäjä, jotka vievät asian vuosikausia kestävään oikeuskäsittelyyn.

Tilanne ei kuitenkaan ole Suomessa mennyt läheskään niin pitkälle kuin Ruotsissa. Murha-oikeudenkäynti on vasta alussa ja potilaan kehittämiä syytöksiä vastustaa sekä Anneli Auer että hänen asianajajansa. Syyttäjän puolella on maksimaalinen salailu ja median varukseton tuki. Ruotsissa käsittely oli avoin ja mediassa esitettiin koko ajan käsityksiä puolesta ja vastaan.

Tässä on hyvä malli siitä objektiivisuudesta joka on dominoinut Suomen mediaa kun on ollut kysmys Anneli Auerista. Pyydän lukijoita liittämään kommenteihinsa otsikoita Suomen lehdistä

Ulvilan surma oikeudessa

Perhetragedia, joka alkoi siitä kun murhaaja rikkoi Lahti-Auer makuuhuoneen oven lasisen ikkunan joulukuun ensimmäisenä yön 2006. - on kiertänyt Suomen oikeusistuimia ilman, että ratkaisu edes häämöttää. Poliisin ratkaiseva virhe oli, että luotettiin siihen, että tällaisissa perhemurhissa tekijä löytyy perheen piiristä. Tämä pitää paikkansa silloin kun vaimo murhataan, mutta hyvin harvoin vaimo murhaa miehensä. 90 prosenttisesti ulkopuolinen murhaaja on tunkeutuu kotiin silloin kun mies murhataan. Näin kävi Ulvilan surmassa.

Murhaajan etsinnässä keskityttiin ottamaan suuri määrä DNA näytteitä. Vasta nyt kesällä 2013 huomattiin, että DNA sopi toistaiseksi tuntemattomaan poliisiin. Toinen myöhään v 2011 kesällä mielletty havainto olivat viillot uhrin hartioissa. Syyttäjä tulkitsi ne merkeiksi saatanan palvonnasta. Murhaaja oli halunnut merkitä uhrinsa vihattavaksi ihmiseksi. Saman aikaisesti syyskuussa 2011 syyttäjä löysi samat merkit myös myös kaikista Auerin lapsista.

Neljä ja puoli vuotta yritettiin kuitenkin osoittaa, että tässä tapauksessa vaimo oli murhannut miehensä, mutta ilman motiivia ja ilman todisteita. Minkäänlaista vakavaa riitaantumista ei voitu osoittaa, päinvastoin Auer-Lahti vaikutti olevan hyvin tosilleen sopiva pari. Energinen, yhteiskunnallisesti orientoitunut mies ja neljän lapsen hoitoon syventynyt vaimo, joka kuitenkin jakoi tietojaan internetissä niin, että siitä oli tulojakin. Omassa huushollissa ei siivo tainnut olla yhtä hyvä kuin neuvomisessa.

Ulvilan surman perusaineisto muodostuu Anneli ja Amanda Auerin puhutteluista, jotka syyskuussa 2009 muuttuivat kuulusteluiksi. Tämä ei kuitenkaan muuta niiden sisältöä olennaisesti koska niissä koko ajan testataan heidän kertomustaan murhayön tapahtumista. Murhaajan tuntomerkkejä sivutaan vain muutamalla kysymyksellä. Annelin ensimmäisessä puhuttelussa - murhaa seuraavana päivänä - salataan mikä oli surma-ase. Oikea kysymys olisi tienkin ollut, näitkö kirveen heilahtavan. Samaan aikaan Amandalta halutaan tietoa siitä kun hän näki isänsä pää halkaistuna. Se lukitsee Amandan muistin, eikä sillä ole mitään merkitystä murhaajan löytämisessä

Murha on jäänyt selvittämättä, mutta se johti perheen äidin pitkäaikaiseen vangitsemiseen. Näiden vuosien aikana oikeuslaitos ja media toimivat jo avoimesti osoittaakseen hänen syyllisyytensä. Hovioikeuden yksimielinen päätös kesäkuussa 2011 - vapautti Annelin jo ennen tuomion kirjoittamista. Se yllätti kaikki koska media oli toistamistaan toistanut syyttäjän käsityksiä. Poikkeuksena oli päätoimitaja Mika Lahtonen, joka oli syvällisemmin kuin kolleegat perehtynyt tapaukseen.

Lasten huostaan otto äidin vankilassa olon aikana ratkaistiin normaalin käytännön vastaisesti. Huoltajaksi tulivat äidin lähimmät sukulaiset Ari ja Minna Auer, lapseton pariskunta, jonka suhteet Jukka Lahteen olivat uskonnollisten erimielisyyksien takia kireät. Murhan ja seurausten selvittelystä tulikin näin syntyneen uusperheen sisäinen asia. Nyt oli perheen piiriin tullut toinen mies, joka tilastojen mukaan tappaa toisen miehen, ulkopuloista murhaajaa ei siis välttämättä tarvita

Vapauduttuaan Anneli vaati lapsia huostaansa, mutta ei saanut. Amandan kanssa ei ollut ongelmaa, hän ei enää asunut lasten uudessa kodissa. Kasvattivanhemmat veivät kolme nuorinta lasta pitkälle merimatkalle, josta palattiin perheen pojan videolausunto mukana. Se osoitti, että äiti oli murhaaja. Taas mentiin siihen mahdottomaan ratkaisuun - vaimo murhaa miehensä.

Ari Auer otti käsiinsä murhajutun johdon, vei näin hankkimansa videot syyttäjälle. Tämä oli vielä pohtimassa valitusta korkeimpaan oikeuteen. Kirkas yksimielinen tappio karvasteli hänen mielessään, mutta eväitä ei ollut viedä asiaa eteenpäin korkeimpaan oikeuteen.

Ari Auerin toiminnan ansiosta löytyi jonkinlainen mahdollisuus, vaikka se perustuikin Auerin pojan fantasioihin. Valitusta kannatti nyt yrittää, mutta se ei riittänyt äidin pitämiseen telkien takana. Ari Auer ei saisikaan pieniä lapsia tulot romahtaisivat. Auerin pojan tilanne tuli mahdottomaksi. Hänen olisi pitänyt muuttaa sen ihmisen luokse, jota hän syytti isänsä murhasta.

Tässä tilanteessa keksittiin todistukset lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, samaan tapaan kun lasten huoltajuudesta avioerossa riidellään. Kesken avioeron selvittelyä tapahtuu yht äkkiä käännös kun isä onkinkin käyttänyt hyväksi omia lapsiaan. Keksikö nämä jo tarkoitukseen pyrkivät suoranaiset valheet eno vai poika vai syyttäjä ei ole tärkeää. Tärkeää oli, että syyttäjä otti nämä syytökset aseekseen Annelin pitämiseksi vankilassa. Tästä lähti liikkeelle varsinainen oikeusmurha, jota ei media suostunut käsittelemään. Mopo karkasi käsistä.

Nyt ovat sekä käräjä- että hovioikeus tuominneet Anneli Auerin vankilaan vaikka Ulvilan surman tutkimisessa ei vapauttavan tuomion jälkeen ole edetty minnekään. Väärät tuomiot syntyvät siitä, että samassa oikeudenkäynnissä ei ole käsitelty Auerin perheen surmaa ja riitaa lasten huoltajuudesta. Kiista lapsista on tämän asian keskeinen kysymys, kuuluvatko he Jukka Lahden vaimolle Annelille vai tämän veljelle Arille. Todistajina ovat vastakkain Amanda ja Auerin pienet lapset, pojan johdolla. Hovioikeus on päätynyt siihen, että Amanda valehtelee ja niin tekevät myös muut lapset, mutta että heidän puheessaan on niin paljon perää, että raskaat vankilatuomiot voidaan julistaa. Amandan todistuksen oikeus hylkää kokonaan. Hänen olisi pitänyt tunnustaa itseensä kohdistunut hyväksikäyttö, joka on tapahtunut van hänen veljensä fantasiassa.

Millä tavalla nämä todistajat valehtelevat? Amanda muistaa vain kaksi tapaamisista Jens Kukan kanssa vaikka niitä on ollut enemmän. Eikö tämä ole tavallista epämiellyttävien asioiden unohtamista? Kukkaa muut lapset syyttävät Amandaan sekaantumisesta. Amanda ei myöskään tiedä mitään rastin muotoisista viilloista, joiden arpia löytyy hänen ja toisen tyttären hartioista.  Amanda ei kuitenkaan koskaan ole viillelty eikä arpia voi olla. Tässä on siis hänne valehtelunsa.

Pojan valhelista on paljon pidempi. Ensinnäkin häntä puhuteltiin hyvin johdattelevasti syyskuussa 2009, samalla kun äiti vangittiin. Poikaa eivät johdattelut hätkähdyttäneet. Hän ei kerta kaikkiaan tiennyt murhayön tapahtumista mitään kun hän oli koko ajan huoneessaan - osittain valveilla osittain nukkui. Ikkunan rikkomiset hän kuuli, mutta vertasi niitä lautasten heittelemiseen. Tämän oman kertomuksensa hän kiisti kaksi vuotta myhemmin. Sensijaan poika keksi perättömiä tarinoita siitä kuinka Amanda ja äiti olivat yksissä tuumin tappaneet isän, äänittäneet tämän kärsimykset ja soittaneet nauhan Hätäpuhelun aikana. Nämä eivät mahdu siihen tapahtumien kuvaukseen, jonka hovioikeus on vahvistanut ja siis oikeudellisesti pelkkiä valheita.

Poika on myös kehitellyt mahdottomia tarinoita siitä kuinka Auerin perheessä Amanda, Jen Kukka ja Anneli harrastivat ryhmäseksiä asuntoyhtiön jumppasalissa. Niihin olivat muka osallistuneet sekä Kukan pojat että naapurin lapset. Siis aivan toisen luokan tarkoitushakuista valehtelua kuin Amandan lipsaukset.

Toden puhuminen on myöskin laadullisesti aivan eri luokkaa. Amanda todistaa murhayön tapahtumista tavalla jonka jo Vaasan hovioikues vahvisti todeksi. Hän kiistää hyväksikäytöt, niin itseensä kuin muihin lapsiin kohdistuvan. Hovioikeuden mukaan totta pitäisi olla pojan tarinat pornonäytöksistä taloyhtiön gymmisalissa. Oikeuden mukaan nämä tarinat ovat totta koska poika ei ole koskaan nähnyt pornoa tietokoneella, eikä hän ole voinut keksiä niitä omasta päästä. Pornokohtaukset ovat siis tosia.

Hovioikeus selostaa sen eron, joka on lasten tavoitteissa. Amandasta kirjoitetaan Näin

Amandan kertomus on tukenut lähtökohtaista olettamusta Jens Kukan ja Anneli Auerin syyttömyydestä. Muiden lasten kohdalla kysytään ”…miten todennäköisinä lasten kertomia tapahtumia voidaan pitää … Näiden todistusten tavoitteen on ollut Anneli Auerin syyttäminen niin, että heidän ei tarvitse muuttaa äidin luokse. Heillä on selvä syy valehtelemiseen, mitä Amandalla ei ole. Amandan elämä jatkuu aivan samanlaisena sanoi hän mitä tahansa. Hän todistaa valaehtoisesti mitä on tapahtunut, murhayönä ja sitten perheen elämässä murhan jälkeen. Hovioikeus on kuitenkin löytänyt motiivin Amandan valehtelulle:

Amandan haastatteluihin perustuvan psykologisen lausunnon mukaan Amanda:lla on voinut olla useita syitä olla kertomatta asioista, koska kaikella, mitä hän kertoisi, voisi olla ikäviä seurauksia joko hänelle itselleen tai jollekin hänen läheiselleen.

Mutta eikö muilla lapsilla ole pelkoa siitä, että toden puhuminen aiheuttaa ikäviä seurauksia heidän läheiselleen ja itselleen? Siis Amandan tunnoista päätellään psykologin väitteiden mukaan, vaikka oikeus kuulee Amandaa todistajana. Eivätkö pienet lapset pelkää, että jos he kertovat totuuden vihastuu heidän kasvatti isänsä, joka on tehnyt aloitteen näihin turhiin oikeudenkäynteihin. Jos lapset kertoisivat, että mitään hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut ja pojan alkuperäinen kertomus murhaillasta pitää paikkansa - eno joutuisi vuorostaan vankilaan. Iisaksi häntä voitaisiin syyttää Jukka Lahden murhasta.

Tässä on kaksi henkilöä joiden välillä lapset joutuvat nyt tekemään valintansa. Äidin luo vai enon kotiin? Tätä asiaa ei tietenkään pitäisi ratkaista oikeudenkäynneillä, mutta Ari Auerin ansiosta niihin on nyt jouduttu. Näin syntyy ainakin suomen historian räikein okeusmurha

Siis lopuksi

Turun hovioikeus

Lääkärintutkimuksessa Amandalla oli havaittu paljon sellaisia arpia, joita hän ei ollut kyennyt selittämään ja joita hän ei kertomansa mukaan ollut itse havainnut, esimerkiksi vastaavat rastinmuotoiset arvet olkapäissään kuin C:llä, keskimmäisellä tytöllä.

Syyttäjä valitusanomus korkeimmalle oikeudelle:

Tutkimassa on tullut esille myös saatananpalvontaan viittaavia

asioita (viiltelyä, eläinten uhraamista ja muita rituaaleja). Lahden ruumiissa on kuoleman

jälkeen todettu kymmeniä pinnallisia haavoja, jotka eivät hyvin sovi Anneli Auerin esittämään

melko lyhytkestoiseen kamppailutilanteeseen Lahden ja ulkopuolisen tunkeutujan välillä.

Lisäksi Lahden molemmissa olkapäissä on nähtävissä ristiä muistuttava haavakuvio.

Pidämme mahdollisena, että myös henkirikoksessa on ollut kysymys saatananpalvonnasta.

Tätä tukee myös Lahden tuhkan ja veren käyttö edellä mainituissa

Ulvilan Hätäpuhelu vapaaseen tarkastukseen

Suomi on saanut EIT:stä moitteita kun lehdistö on tuomittu RL 24 luku 8§ perusteella kirjoittamisesta koskien yksityisasioita. Yksityisyyden suoja heittää varjonsa myöskin julkisuuteen tuomioistuimessa. Erityisen hankala on määrätä kuinka oikeudenkäynnin aineistoa voidaan antaa yleisölle, lehdistölle ja tutkijoille. Siitä säädetään lain 2007/320 § 13.

Videotallenteesta tai siihen rinnastettavasta

muusta kuva- ja äänitallenteesta tieto voidaan

kuitenkin antaa vain antamalla tallenne tuomioistuimessa

nähtäväksi, jos tiedon antaminen antaminen

muulla tavoin voisi loukata tallenteessa

esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojaa.

Ennen oikeudenkäyntiä tehdyt kuulustelut videoidaan, mutta niistä ei anneta kopiota vaan litterointi, jossa kuulustelija tulkitsee sanomiset. Ulvilan surman oikeuskäsittelyssä litteroinnit ovat ratkaisevissa kohdissa virheellisiä. Tästä muutama esimerkki:

• Amandaa 9v.,  kuultiin 2006-12-01 Häneltä kysyi poliisi Koskinen: Näitkö sen ulkopuolisen samalla kun isäsi kuoilleena. Litteroinnin mukaan Amanda vastasi epämääräisesti, mutta videolla nähdään, että hän pudistaa päätään ja sanoo EI.
• Annelia ja Amandaa kuultiin yhdessä 2009-10-06. Amanda väittää vastaan äidilleen: miks te sitten rikositte sen ikkunan. Litteroija on kirjoittanut: miks sä sit rikoit sen ikkunan.

Ulvilan surman uusien todistusten videot ovat kokonaan salaisia. 
Niiden litteroinnista erotellaan osa julkiseksi materiaaliksi. Siis todistus on vain osittain julkinen ja vain litteroituna.

Hallituksen perusteissa sanotaan kuitenkin (HE 2006/139 s.49), että äänitallenteista voidaan antaa kopiot.

Säännös(että kopioita ei saa antaa) koskisi ainoastaan videotallenteita ja

niihin rinnastettavia tallenteita. Sen sijaan se

ei koskisi äänitallenteita tai yksittäisiä valokuvia,

vaan niiden osalta voimassa olisi ehdotetun

1 momentin viittaussäännöksen mukaisesti

julkisuuslain 16 §:ssä säädetyt antamistavat.

Julkisuuslaki 16§

Videotallenteesta tai muusta vastaavasta tallenteesta, jolla on viranomaisen kuvaama kuulustelu tai muu tapahtuma, jossa henkilöä kuullaan, saa kuitenkin antaa kopion vain, jos tallenteessa kuultava henkilö siihen suostuu tai jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on ilmeistä, ettei kopion antaminen johda hänen yksityisyyden suojansa loukkaamiseen

Ongelma on ratkaistavissa yksinkertaisesti tekemällä ääninauha niistä osista videotodistuksia, jotka ovat julkisia. Näin voidaan kuulla todistajan lausuma ja häntä johdattelevan kuulustelijan kysmyset.

Hätäpuhelun luovuttaminen kielletään

Ulvilan surman ainoa suoranainen dokumentti tapahtuneesta on uhrin vaimon poliisille soittama Hätäpuhelu, 4 min 18 sek. Sen tärkein todistus on se, mitä Anneli Auer hänen tyttärensä Amanda sanovat puhelimeen. Sitä ei mitenkään voi kuvata kirjallisesti koska näiden kahden henkilön hätä osoittaa mitä murhapaikalla tapahtui. Laitteisto, jolla hätäpuhelu äänitettiin on juuri tätä tarkoitusta varten tehty.

Käräjäoikeus käsitteli kahdesti tämän nauhoituksen luovuttamista kokeneelle tutkivalle journalistille Susanna Reinbothille. Ensin katsottiin, että äänitallennus on rinnastettava videoon ja siksi sitä ei luovuttettu. Sittemmin on käräjäoikeus tarkastellut asiaa yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 32 §:n valmisteluaineiston perusteella ja todennut että äänitallenne ei rinnastu videotallenteeseen. Käräjäoikeus on sitten antanut uuden perustelun sille, että Hätäpuhelua ei ole annettu tutkivan journalistin analysoitavaksi.

Kerrottu hätäkeskuspuhelu sisältää kaikissa tilanteissa arkaluonteisia tietoja henkilön terveydentilasta ja rikoksen uhrista ja kopion antaminen hätäkeskustallenteesta loukkaa käräjäoikeuden arvion mukaan rikoksen uhria ja hänen läheisiään.

Näin siis täyttyy asiakirjojen julkisudesta oikeudessa annetun lain 9§ mom 1 kohta 2 vaatimus, että asiakirja on arkaluontoinen. Mutta käräjäoikeus ei ole ottanut huomioon saman pykälän mom. 3

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut tiedot eivät kuitenkaan rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin…

Hätäpuhelun ei vain liity olennaisesti Jukka Lahden murhaan ja sen rikosoikeudelliseen arviointiin, vaan se on koko käsittelyn perusta. Tästä ovat sekä syyttäjä että syytetty samaa mieltä. Käräjäoikeus tarjoa kopiota syyttäjän esittämästä litteroinnista. Joka on syyttäjän näkemys asiasta. Muitakin litterointeja on tehty, mutta niille ei ole annettu samaa merkitystä. Fakta on kuitenkin se, että äänitys kertoo kahden henkilön hädän hyvin vakuuttavasti. Se mikä taustalta kuuluu joudutaan tulkitsemaan. Tämä hätä ei näy litteroinnissa vaikka se kirjoitettaisiin suurilla punaisilla kirjasimilla.

Tämän lisäksi on otettava huomioon, että äänitystä ei ole kukaan halunnut julkistaa internetissä. Se ei missään tapauksessa ollut Susanna Reinholdh'tin tarkoitus kun hän pyysi kopiota hätäpuhelusta. Se olisi tietenkin litteroitu aivan uudelleen kaikkien niiden teknisten mentelmien avulla, jotka hänen työantajallaan Nelosmedialla on käytettävissä.

Murhajutut ovat julkisia, paitsi Ulvilan murha.

Julkisuutta oikeudenkäynneissä pohdittiin Suomessa aktiivisti vuosina 2000-2007. Tuloksena syntyi laki 2007/370. Ennen eduskunnan hyväksymistä se koki kovan käsittelyn. Aluksi tehtiin yhteistä lakia yleisiä- ja hallinto-oikeuksia varten, sitten ne erotettiin kahdeksi laiksi. Vielä eduskunta käsittelyssäkin tehtiin ratkaiseva muutos kun hallitus piti mahdollisena salata vain ”erityisen arkaluontoiset tiedot” mutta eduskunta katsoi, että riittää, että tiedot ovat vain ”arkaluontoisia”.

Lopullinen laki on hyvin monimutkainen koska jokaiseen tietoon pitää kohdistaa kolme arvosidonnaista harkinnan

1. Arvioidaan onko jokin tieto arkaluontoinen vai ei.
2. Arvioidaan vaikuttaako se olennaisesti rikosoikeudelliseen käsittelyyn.
3. Jos näiden kahden arvion jälkeen tieto on julkinen ja mutt joku osapuoli vaatii sitä salattavaksi on arvioitava aiheuttaisiko sen julkistaminen huomattavaa haittaa hänelle.

Lain merkitystä on siis tarkasteltava sen perusteella kuinka eri tuomioistuimet näitä arvoja painottavat. Oikeusministeriö kiirehti ottamaan selvää kuinka lakia on käytännössä sovelletaan. Jo lain toisen voimassaolovuoden 2009, lopussa annetut tuomiot otettiin tutkimuksen kohteeksi. Kaikkiaan oli tänä aikana anettu 6.000 päätöstä, joista 303 oli käräjäoikeudessa katsottu olevan joltakin osalta salaisia ja hovioikeudessa 153. Rikosjutuista oli noin yksi prosentti sisältänyt jonkinlaista salaamista. Näistä lähes 90 prosenttia oli seksuaalirikoksia. Murhat tai tapot oli käsitelty julkisten tietojen pohjalta, salaamista esiintyi vain muutamassa asiassa.

http://www.optula.om.fi/1330603083093

Tutkimuksen alussa todetaan että laki 2007/370 pyrki takaamaan rikosoikeuden julkisuuden ennenkaikkea yleisölle, lehdistölle, tutkijoille:

Uudistunut laki koskee pääosin oikeudenkäyntien julkisuutta suhteessa niihin henkilöihin, jotka eivät ole asianosaisia. Myös käsillä oleva raportti painottuu tähän niin sanottuun oikeudenkäynnin yleisöjulkisuuteen, jolla on tärkeä merkitys yhteiskunnassa muun muassa lainkäytön kontrolloitavuuden ja hyväksyttävyyden kannalta. Käytännön toivottiin muodostuvan sellaiseksi, että oikeudenkäynneistä salattaisiin vain se osa, jonka salassapito olisi välttämätöntä

Tutkimuksen tulos on, että päätavoitteessa onnistuttiin eriomaisesti, seksuaalirikoksia lukuun ottamatta. Lähes kaikki salailu perustuu seksuaaliasioiden arkaluontoisuuteen. Salailua esiintyy usein niin lapsiin kuin aikuisiinkin kohdistetuissa seksuaalirikoksissa (lasten 50% - aikuisten 35%).

Salailu Ulvilan murhassa

Ulvilan surmassa on käräjäoikeus pohtii juuri nyt kuinka murhajutun uusi todistusaineisto voitaisiin syyttäjän ja kolmen lapsi-todistajan vaatimuksesta salata lähes kokonaan. Perusteluksi on kuitenkin otettu 9§ eikä siis saman lain §10, joka antaa oikeudelle mahdollisuuden salata tietoja asianosaisen pyynnöstä. Ajatuksena on, että se minkä käräjäoikeus haluaa salata olisi salaista suoraan lain perusteella eikä oikeuden tarvitsisi määrätä salaamisen kohteita.

Satakunnan käräjäoikeus harkitsi murhan keskeisen todistuksen, Hätäpuhelun salaamista jo ensimmäisen oikeudenkäynnin aikana v 2010. Se tapahtui toimittaja Susanna Reinbothin pyynnöstä. Käräjäoikeus toteaa, että Hätäpuhelu sisältää uhrin vaikerrusta ja Amandan huudon

joka voisi johtaa näiden henkilöiden yksityisyyden loukkaamiseen.

Näin siis salassa pitäminen olisi mahdollista 9§ mom 2 perusteella. Käräjäoikeus jätti kuitenkin pohtimatta 9§ mom 3 vaikutusta

”…tiedot eivät kuitenkaan rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin.”

Ulvilan surman oikeudenkäynneissä ei ollut mitään muuta todistusta, jota voitaisiin verrata Hätäpuhelun tärkeyteen rikosoikeudellisessa arvioinnissa. Tuomiota ei yksinkertaisesti voitu antaa ilman Hätäpuhelun kuuntelua. Käräjäoikeus on kuitenkin arvioinut, että puhelusta tehty litterointi ei sisällä uhrin valittelua eikä Amandan huutoa, joten se on julkinen. Tämä en tietenkään pidä paikkaansa, ei mikään lukuisista litteroinneista jätä pois näitä kahta merimerkkiä.

Käräjäoikeuden langettava päätös tukeutui juuri siihen, että poliisin Tiina Niemi todisti, että hän ei kuullut nauhalta ulkopuolisen murhaajan paikalla oloa. Hovioikeuden vapauttavassa tuomiosakin Hätäpuhelulle annettiin Aueria syyttävä merkitys. Tämä päättely rakentuu erilaisten äänien ja litterointien tarkasteluun. Niistä nousee loppupäätelmäksi, että Auer ei ollut puhelimessa ajankohtana jolloin surmanisku annettiin. Siihen mitä Auer puuhasi tämän minuutin aikana ei hovioikeus ota kantaa.

Kun Susanna Reinboth ei saanut kuunnella nauhaa, on mediassa on toisteltu poliisin asiantuntijan tekemiä litterointeja, jotka ovat muuttuneet ajan mukana. Pitkään oli yleisöllä käytettävissä vain vain nämä litteroinnit

Tilanne muuttui maaliskuussa 2012 kun KKO;n arkistossa sain kuultavakseni alkuperäisen Hätäpuhelun ja siitä tehdyn lyhennelmän, jossa olivat vain ne kohdat joissa uhrin ääni kuuluu. Saatoin omin korvin kuulla, että murhapaikalla kamppailtiin ilman, että Auer saattoi olla osapuolena. Sen minuutin aikana, jona Lahti lyötiin hengiltä Auer juoksi kaksi kertaa murhaajaa pakoon aina pihalle saakka. Hän ei mitenkään voinut murhaajaa paetessaan lyödä miestään hengiltä.

Pyysin äänitysalan asiantuntijaa, joka ei halua nimeään julkisuteen, erityisesti kuuntelemaan mitä uhrin äänistä voidaan päätellä. Hän lähetti asiasta lausunnon KKO:lle, jossa todettiin, että poliisin tekemästä litteroinnista oli ainakin kaksi kerta jätetty pois, että Lahti kutsui vaimoaan apuun, taistellessaan murhaajan kanssa. Tämä kirje kuitenkin hävitettiin KKO:ssa.

KKO on tehnyt sittemmin päätöksen, joka estää yleisöä kuulemasta hätäpuhelua muualla kuin oikeussalissa. Satakunnan käräjäoikeus on ilmoittanut, että tämä päätös on voimassa nyt kun aletaan uudelleen käsitellä murhaa. Tämä on kuitenkin mahdotonta koska Hätäpuhelua ovat monet kuulleet arkistossa ja vielä useammat ovat kirjoittaneet omia litterointeja. Tärkein näistä on blogisti ZEM työ, joka poikkeaa kokonaan siitä, mitä syyttäjä esittää litteroinnissaan.

http://www.nbl.fi/~nbl3145/ulvilatallenne.htm

Uusien todistusten salaamisesta on turha nyt keskustella kun syyttäjä on ilmoittanut tyytymättömyytensä käräjäoikeuden päätökseen. Auer suostuisi kaikkeen muuhun julkisuuteen paitsi lastensa terveyttä koskeviin lääkärin lausuntoihin. Käräjäoikeus joutuu kuitenkin harkitsemaan myöskin näiden julkistamista, koska niillä ilmeisesti on vaikutusta murhajutun käsittelyssä.

Valitusaika Vaasan hovioikeuteen päättyy 2013-07-15 ja vastavalituksen kaksi viikkoa myöhemmin. Elokuussa hovioikeus voi lähteä pohtimaan todistusten julkisuutta. Ensin sen on ilmoitettava käräjäoikeudelle voidaanko oikeudenkäynti aloittaa julkistamalla ne kohdat, joista on valitettu.

Poltetun maan taktiikka murhajutussa

Satakunnan käräjäoikeus oli aikeissa aloittaa elokuussa 2013 uuden Ulvilan surman selvittämistä viivästyttävän oikeusistunnon. Tämä on kuitenkin lykkääntynyt kun syyttäjä on ilmoittanut valittavansa käräjäoikeuden julkistamispäätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Tässä seurataan poltetun maan taktiikkaa, joka on jo viivyttänyt Ulvilan surman tukimusta neljä vuotta. Tutkimusjohtaja Juha Joutsenlahti on käynyt täyden kierroksen käräjät-hovi-KKO-hovi-käräjät. Eräs asianajajista, Miika Hakasta on sakotettu sekä kärjäoikeudessa että hovissa - rikoksen uhrien nimen julkistamisesta. Aueria on syytetty kahdesti käräjillä ja kahdesti hovissa ja kahdesta asiasta KKO:ssa.

Jälellä on ilmeisesti saman verran. Nyt ensinnäkin Vaasan hovioikeuden julkisuuskäsittely ja siitä valitus KKO:on. Teoriassa käräjäoikeus voisi aloitta murhajutun käsitelyn, ilman että julksuudesta on päätetty, mutta hovioikeus voi sen estää, koska käräjäoikeuden päätökseen tietojen julkisuudesta haetaan salassapitoa hovioikeudessa.

Turun hovioikeudelta tulee vielä kesäkuun 2013 aikana tuomio, josta valitetaan KKO:on riippumatta lopputuloksesta. Joulukuussa 2006 alkanut poliisityö, ei siis ole päässyt vielä edes aloittamaan Jukka Lahden murhaajan etsintä. Kesällä 2012 teki Auer laajan tutkintapyynnön poliisin virheistä. Sitä tutkimusta ei ole edes vielä aloitettu.

Syksyllä 2009 Anneli Auer pidätetettiin epäiltynä miehensä surmasta ja todellisen murhajan etsiminen lopetettiin kokonaan. Neljän vuoden aikana ei kuitenkaan ole tullut julkisuuteen todisteita, jotka vahvistaisi poliisin epäilyjä Auerin syyllisyydestä.  Salaisia tietoja on vaikka millä mitalla, mutta eihän niihin voi näkemättä uskoa. Yksi on nänyt kaiken aineiston, Turun käräjäoikeuden puheenjohtaja. Hän hylkäsi salaiset todistukset lsh-jutussa ja olisi päästänyt Auerin vapaaksi.

Ulvilan surman uusi kierros on tarkoitus aloittaa samoista syytöksistä, joista Anneli Auer on jo kertaalleen tuomittu pitkässä oikeudenkäynnissä, laajan aineiston perusteella. Käräjäoikeudessa eriävän mielipiteen jättänyt tuomari totesi, että todistusaineisto ei oikeastaan anna perustaa sen paremmin syyllisyydelle kuin syyttömyydellekkään.

Samaa aineistoa tukittiin sitten kuukauden ajan Vaasan hovioikeuden istunnossa, joka yksimielisesti yhtyi käräjäoikeuden eriävään mielipiteeseen. Todistusaineiston perusteella ei Anneli Aueria voinut edes pitää vangittuna, vaan hänet vapautettiin jo ennen tuomion julistamista. Tuomiossa tarkastetaan käräjäoikeuden aineisto kriittisesti.

Tähän päättyykin Ulvilan surman käsittely julkisen aineston pohjalta. KKO palautti asian käräjäoikeuteen ja antoi sen tehtäväksi määritellä mikä on se uusi aineisto, jonka perusteella murhaa käsitellään julkisuudessa. Aineistoon liittyy muutamia vähemmän tärkeitä todistajalausuntoja, jotka ovat kaiken aikaa olleet julkisia. Pääasia on kahden Auerin lapsen puhuttelut. Pojasta on oikeudelle jätetty 196 sivua, siitä on 33 julkista, koska "nämä sivut sisältävät nyt käsiteltävänä olevaan murhaan liittyviä havaintoja tapahtumista". Tytöstä 84 sivua, joista 8 sivua liittyy nyt käsiteltävään murhaan.

Käräjäoikeus perustelee salaamista sillä, että nämä olisivat muka 9§ mukaan ”suoraan lain mukaan salassa pidettäviä” Oikeus ei määrittele minkä momentin pohjalta salassa pitoon on ryhdytty. On syytä selvittää kuinka lainsäätäjä on rikosoikeuden juttujen salaamista päätellyt:

”Lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa edellytettään, että oikeudenkäynnin ja oikeudenkäyntiasiakirjan salassapidon kynnys sijoittuu korkeammalle kuin hallinnossa yleensä. Siten tiedon arkaluonteisuus sinällään ei riitä, vaan tietojen salassapito edellyttää, että henkilöä koskevat tiedot ovat enemmän arkaluonteisia kuin tavallisesti vaaditaan. ”

Auerin lasten todistuksia salatessaan käräjäoikeus mainitsee juuri sen syyn, joka on 9 § 2 momentissa. Mutta on uskomatonta, että syyttäjä olisi jättänyt oikeudelle satamäärin Auerin lapsia koskevaa ”arkaluontoista” aineistoa, jolla ei kuitenkaan ole yhteyttä Ulvilan murhan tapahtumiin. Joko nämä, yhteensä 163+86 sivua ovat tavallisia tietoja Auerin lasten yksityisasioista tai sitten ne sisätävät tietoja, joilla on vaikutusta meneillään olevaan oikeudenkäntiin.

Käräjäoikeus voi tehdä päätöksen syyllisyydestä katsomalla itse kaikki lasten videot, jotka se joutuu joka tapauksessa rinnastamaan Amandan kuulusteluihin, jotka on myös videoitu. Syyttäjä ei liitä hänen kuulustelujaan, jotka aloitettiin samaan aikaan kuin muidenkin lasten puhuttelut. Lisäksi Amanda todistaa itse, suljettujen ovien takana, siis vain tuomareille.

Syyttäjä on kuitenkin katsonut tarpeelliseksi liittää neljä psykiatrien lausuntoja, 33 sivua pojan ja 20 sivua tytön kertomuksista. Ne eivät paljasta näiden lasten terveydentilaa, eivätkä ole 9§ mom. 4 tarkoitettuja mielentilatutkimuksia. Luonnollisestikin lausunnot selvittävät murhasta annettujen tietoja todenperäisyyttä. Eikä niitä siis ole pidettävä ilman muuta salaisina kuten käräjäoikeus väittää - ilman viittausta lakiin ja asiankuuluvaan momenttiin.

Lainlaatija katsoi,

”että henkilötutkinta- ja soveltuvuusselvitysasiakirjoista ei sitä vastoin tarvita nimenomaista ja ehdotonta salassapitosäännöstä niiden esiintyessä oikeudenkäyntiasiakirjoina.”

Lopuksi on käräjäoikeus pitää neljää lääkärinlausuntoa suoraan salaisina. Taaskin ilman viittausta asiaomaiseen momenttiin. Koska syytttäjä on jättänyt ne oikeudelle murhaa koskevassa asiassa on niidenkin salaisuus perusteltava.

Näin lain laatija

”Rikosasioissa oikeudenkäyntiasiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisempia kuin muissa asioissa. Tätä tarkoitetaan ehdotetun pykälän 3 momentissa, jonka mukaan 1 momentin 2 kohdassa salassa pidettäviksi säädetyt arkaluonteiset tiedot henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista eivät olisi rikosasioissa salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin.”

Käräoikeudella on oikeus määrätä todistelua salassa pidettäväksi

Oikeudenkäynnistä annetun lain 10 § perusteella voi oikeus päättää todistusten salassa pitämisestä itsenäisesti, perustellen jollakin erityispiirteellä, mutta ensin on harkittava seuraavaa:

Tuomioistuin voisi tehdä oikeudenkäyntiasiakirjan julkistavan ratkaisun joko painavan

yleisen tai yksityisen edun vuoksi. Painava yleinen etu voisi olla kysymyksessä esimerkiksi silloin,

jos käsiteltävällä asialla on yhteiskunnallisesti tai muutoin huomattavia jutun ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia. Joissakin tilanteissa oikeudenkäyntiasiakirjan julkistamista voisi puoltaa myös painava yksityinen etu.

Siis tällä pohjalla voi oikeusistuin tehdä  julkisia salattavaksi määrätyistä tiedoista , Mutta mitkä ovat edellytykset, että oikeus voi edetä suuremman salailun suuntaan? Tästä säädetään saman lain 10§ perusteluissa:

Tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Syyttäjät ja lasten asianajajat ovat vaatineet salassa pitämistä, mutta eivät ole kertoneet mitä haittaa julkisuudesta kullekin asianosaiselle voisi aiheutua. Anneli Auer on selvittänyt miksi salailu olisi hänen kannaltaan vahingollista. Näiden asioiden ratkaisuun voidaan palata kun todistusaineisto on käräjäoikeuden sallimissa rajoissa julkistettu - meneillään olevan valmistelun yhteydessä.

Aluksi tarvitaan kuitenkin se minimimaalinen julkisuus, johon käräjäoikeus on jo suostunut, mutta josta syyttäjä on valittanut. Sen perusteella voidaan päätellä onko uudella oikeudenkäynnillä Ulvilan surmasta sellaista yhteiskunnallista mielenkiintoa, joka estäisi käräjäoikeutta käyttämistä §10 salassapito-oikeuttaan. Siis riippuen siitä minkä reaktion syyttäjän teemojen paljastaminen ja kolmekymmentä sivua lasten lausuntoja herättää,

Nyt on taaas uusi metsäpalo sytytetty. Syyttäjä valittaa salssa pidosta Vaasan hovioikeuteen 2003-07-15 mennessä. Vastavalitus jätetään kaksi viikkoa myöhemmin. Taas kerran ollaan siinä tilanteessa, että oikeuskäsittely, joka saattaisi viedä askeleen lähemmäs ratkaisua pysäytetään