Matti Vanhanen EIT:ssä

EIT on pyytänyt Suomen valtiota ja Susan Ruususta vastaamaan kysymykseen - pitäisikö sallia Ruususen muistelmakirja sen perusteella mitä on sovittu sananvapaudesta.
Alkuperäinen englannin kielinen lausunto, joka käynnistää asian käsittelyn

http://hudoc.echr.coe.int/sites/eng/pages/search.aspx?i=001-112355 

----------------------

Tässä Googlen käännös korjattuna. Olennaista on, että EIT pyytää kannanottoa vain siitä rikotaanko 10 Artiklaa, siis sananvapautta, ei yksityiselämän suojaa Artikla 8. KKO arvioi, yksityiselämän suoja ja sananvapaus on pyrittävä sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain, Kts R2009/305. Todellisuudessa KKO pohtii pelkästään yksityiselämään kuuluvia tietoja.


NELJÄS OSA
• Hakemus nro. 73579/10/ Susan Ruusunen vastaan ​​Suomi 
  15. joulukuuta 2010
  TOSISEIKAT
  Kantaja, Susan Ruusunen , on Suomen kansalainen, joka on syntynyt vuonna 1970 ja asuu Helsingissä . Hän edustaa tuomioistuimessa Gisela Riitta Leppiniemi , asianajaja Helsingissä.
  A. olosuhteista
  Tosiseikat voidaan tiivistää seuraavasti.
  Kantaja, entinen pääministerin tyttöystävä, kirjoitti oma elämäkirja. Kirja kuvaa yhdeksän kuukautta hakijan elämää, kun hän, yksinhuoltaja, seurusteli pääministerin kanssa, joka oli aikaisemmin eronnut vaimostaan. Kirja kuvaa parin elämään vuorovaikutusta. Se julkaistiin 19. helmikuuta 2007.

5. lokakuuta 2007 syyttäjä nosti syytteen (luku 24, 8 § , rikoslaki) kantajaa ja​​kustannusyhtiötä vastaan (yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen). Hän pyysi myös, että tuotto rikoksesta tuomitaan menetetyksi valtiolle. Pääministeri ei tavoitella mitään maksuja tai korvauksia.
15. helmikuuta 2008 kirja vedettiin pois myynnistä.

5. maaliskuuta 2008 Helsingin käräjäoikeus

Käräjäoikeus hylkäsi syytteet äänestyksen jälkeen. Se totesi, että kirjassa on esitetty paljon tietoa pääministerin yksityiselämästä, mutta hän oli jo laajalti esitellyt tietoa perheensä tottumuksista sekä suhdettaan hakijaan. Hän itse oli julkaissut omaelämäkerran vuonna 2005, oli antanut useita haastatteluja ja jopa salli että valokuvia otetaan kotonaan. Hän oli tunnettu poliitikko. Kirja sisälsi myös joitakin tietoja, joita ei ollut julkistettu yleisölle ennen. Pääministeri ei missään vaiheessa väittänyt, että tosiseikat eivät olleet totta. Kirja kattaa yhdeksän kuukauden hakijan ​​ja pääministerin yksityiselämää. Tuomioistuin totesi, että kantajalla oli oikeus kertoa hänen yksityiselämästään. Hän kuvaili pääministeriä, hänen toimintaansa ja perhettään myötätuntoisella tavalla.

Tuomioistuin totesi, että vaikka kirjassa esitetyillä tiedoilla ei ollut välitöntä merkitystä pääministerin poliittisiin tehtäviin tai hänen hierarkkiseen asemaansa, sillä oli merkitystä sikäli kuin pääministeri ministerin henkilöllisyydestä oli kyse. Perustuslaki edellyttää, että ministerin "tiedetään olevan rehellinen ja pätevä ". Lisäksi, kirjassa on kuvattu tilanne, jossa kaksi eri todellisuutta nykypäivän suomalaisessa yhteiskunnassa kohtaa: varakas puoluejohtaja ja pääministeri toisaalta, yksinhuoltaja jolla on jokapäiväisiä rahaongelmia, toisaalta.

Tuomioistuin totesi että se, että kantaja oli kirjoittanut omasta elämästään ja suhteestaan maan korkeimpaan viranomaiseen ​​- ei rajoita - vaan itse asiassa laajentaa hänen sananvapauttaan. Kun punnitaan sananvapautta vastaan ​​yksityiselämän suoja, tuomioistuin totesi, että tarve turvautua rikosoikeudelliseen vastuuseen pieneni, kun julkistetut tiedot tulivat tunnetuiksi.

Rikosoikeudellinen vastuu on viime kädessä ohjaamassa ihmisen käyttäytymistä ja sen käyttö oli oltava oikeasuhteista. Tuomioistuin ei näin ollen ole katsonut, että kirjan julkaiseminen oli rikollinen teko. Lisäksi, koska kantaja ei ollut ammattimainen kirjailija, hänen ei voitu katsoa toimineen tahallaan eikä häntä näin ollen voida pitää syyllisenä.

Syyttäjä ja pääministeri valittivat Helsingin hovioikeuteen.
10. helmikuuta 2009 Helsingin hovioikeus totesi hakijan loukkaavan yksityisyyden suojaa ja tuomitsi hänet 20 päiväsakkoon, yhteensä 300 euroa. Tuotto rikoksesta, 4270 euroa, määrättiin valtiolle menetetyksi. Tuomioistuin totesi, että kohdat kirjassa jotka koskevat pääministerin ”intiimiä datingiä” ja hänen lastensa tunteita ja käyttäytymistä - tarpeettomasti loukkaavat ydinalueita hänen yksityiselämässään. Hän ei ollut esitellyt näitä yksityiskohtia tiedotusvälineissä. Se, että hän oli paljastanut joitakin osia hänen yksityiselämäänsä ei tarkoita, että hän ei voinut saada lainkaan suojaa yksityiselämälleen, vaikka suoja onkin tavallista kapeampi hänen asemansa takia. Hän ei siis ollut luopunut oikeudestaan yksityiselämän suojaan, eikä suostunut antamaan tietoja yksityiselämästään. Vaikka kantajalla oli oikeus kirjoittaa omasta yksityiselämästään, kirjoittaminen intiimeistä yksityiskohdista toisen henkilön yksityiselämässä vaatii aina tämän suostumustaan.

Kirja oli keskustelua yksityiselämästä eikä sillä ollut vaikutusta pääministerin poliittisiin tehtäviin. Eikä kirjalla ollut mitään merkitystä arvioitaessa hänen henkilökohtaisia ominaisuuksien kuten hänen rehellisyyttään. Koska kirjan keskeinen alue oli yksityiselämä ei sillä ollut mitään vaikutusta pääministerin virassa. Lisäksi, kantajaa voidaan pitää tekijänä, vaikka hän ei ole ammattimainen kirjailija. Hänen tekonsa oli tahallinen.

Kirjeellä 14 päivänä huhtikuuta 2009 hakija valitti korkeimpaan oikeuteen. Hän pyytää, että tuomioistuin ratkaisee ennakkotapauksen jollaista ei vielä ollut. Oikeuskäytännössään ei oltu arvioitu sananvapautta omaelämäkertaa julkaistaessa.

11. kesäkuuta 2009 Korkein oikeus myönsi kantajalle valitusluvan.
16. kesäkuuta 2010 korkein oikeus, suullisessa käsittelyn jälkeen, vahvisti hovioikeuden päätöksen, mutta kumosi päätöksen tulojen menettämistä. Viittaamalla tuomioistuimien oikeuskäytäntöön se antoi kapeamman soveltamisala pääministerin yksityiselämälle kuin hovioikeus. Tuomioistuin totesi, että tietoa pääministerin sukupuolielämästä ja intiimeistä tapahtumista ja hänen lastensa  tunteista ja käyttäytymistä ei ollut julkistettu yleisölle aikaisemmin. Myöskään se, että joitakin yksityiskohtia hänen yksityiselämänsä oli esitetty aikaisemmin, eivät poista vastuuta josta säädetään rikoslain luvussa 24, 8§. Pääministeri ei ollut luopunut yksityiselämän suojalta näiltä osin, vaikka hän oli suostunut hänen valokuvansa käyttöön kirjan kansilehdellä.

Tuomioistuin katsoi, toisin kuin hovioikeus, että tiedolla siitä, miten ja milloin pääministeri oli tavannut kantajan ja kuinka nopeasti heidän suhteensa oli kehittynyt oli ollut merkitystä suurelle yleisölle, koska pääministeri oli näistä asioista antanut vääriä tietoa. Myös tiedoilla suurista eroista hakijan ja pääministeri elintasossa, hänen elämäntavastaan, hänen tietosuojastaan - oli merkitystä yleiseen keskusteluun. Tuomioistuin totesi myös, ettei tietojen julkistaminen pääministerin lapsista ollut aiheuttanut hänelle vahinkoa kun kantaja oli ainoastaan antanut oman tulkinnan lasten asenteista. Vain kirjan ne kohdat, joissa hakija oli luovuttanut tietoa pääministerin sukupuolielämästä ja intiimeistä tapahtumista olivat lain vastaisia. Kantaja oli ollut tietoinen siitä, että pääministerin asenne tällaisten tietojen julkaisemisesta oli negatiivinen ja vaatimus tarkoituksella vahingoittamisesta oli siten täyttynyt.

B. Asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön
Perustuslaki
12 artiklan mukaan Suomen perustuslain ( Suomen perustuslaki , Finlands grundlag , laki nro. 731/1999) , jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista , julkistaa ja vastaanottaa tietoja , mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä ketään. Tarkempia säännöksiä käyttämistä sananvapauden säädetään laissa.
Rikoslaki
Mukaan 24 luku, 8 §, rikoslain ( Rikoslaki , strafflagen , laki nro. 531/2000),
"Joka oikeudettomasti
(1) käyttämällä joukkotiedotusvälineiden tai
(2) toisin saataville monille henkilöille

levittää tietoja, vihjaus tai kuva yksityiselämän toisen henkilön, siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kyseiselle henkilölle vahinkoa tai kärsimystä tai altistamalla henkilö halveksuntaa, on tuomittava tiedottamisesta loukkaa yksityisyyden sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Levittää tietoa, vihjaus tai kuva yksityiselämän henkilön politiikassa, liike-, julkiseen virkaan tai julkinen asema, tai vastaavassa tilanteessa, ei ole tiedon levittäminen loukkaa yksityisyyden suojaa, jos se voi vaikuttaa arviointiin kyseisen henkilön ' n ​​toiminnasta kyseinen kanta, ja jos se on tarpeen syistä käsitellä asian merkitys yhteiskunnalle."

Yleissopimus: 10 artikla/ Sananvapaus

1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.

2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

KANTELU

Kantaja arvostelee yleissopimuksen 10 artiklan nojalla että hänen oikeuttaan sananvapauteen oli loukattu, kun hänet tuomittiin siitä, että hän luovutti tietoja toisen yksityiselämästä. Hän oli vain esittänyt yksityiskohtia omasta yksityiselämästään Tosin nämä tiedot koskivat myös pääministeriä. Jos yksi kirjoittaa omaelämäkertaa, on selvää, että tällainen kirjallinen teos myös paljastaa muutamia tietoja muiden henkilöiden elämästä. Hakijalla on oltava oikeus kirjoittaa elämästään. Se oli oikeastaan ​​kustantaja, joka lopulta päätti, mitä julkaistaan ​​tai ei. Pääministeri oli itse tehnyt heidän suhteensa tunnetuksi yleisölle.

KYSYMYKSET ASIANOSAISILLE : Onko puututtu hakijan sananvapauteen, erityisesti hänen oikeutensa levittää niitä tietoja ja ajatuksia, joita tarkoittaa 10 artiklan 1§ yleissopimuksessa? Jos näin oli, ovatko rajoitukset säädetty laissa ja tarpeen 10 artiklan 2 § osalta?