Suomi on saanut EIT:stä moitteita kun
lehdistö on tuomittu RL 24 luku 8§ perusteella kirjoittamisesta koskien yksityisasioita. Yksityisyyden suoja heittää varjonsa myöskin julkisuuteen
tuomioistuimessa. Erityisen hankala on määrätä kuinka
oikeudenkäynnin aineistoa voidaan antaa yleisölle, lehdistölle ja
tutkijoille. Siitä säädetään lain 2007/320 § 13.
Videotallenteesta
tai siihen rinnastettavasta
muusta kuva-
ja äänitallenteesta tieto voidaan
kuitenkin
antaa vain antamalla tallenne tuomioistuimessa
nähtäväksi, jos
tiedon antaminen antaminen
muulla
tavoin voisi loukata tallenteessa
esiintyvien henkilöiden
yksityisyyden suojaa.
Ennen oikeudenkäyntiä tehdyt kuulustelut videoidaan, mutta niistä ei
anneta kopiota vaan litterointi, jossa kuulustelija tulkitsee sanomiset. Ulvilan surman oikeuskäsittelyssä
litteroinnit ovat ratkaisevissa kohdissa virheellisiä. Tästä
muutama esimerkki:
- Amandaa 9v., kuultiin 2006-12-01 Häneltä kysyi poliisi Koskinen: Näitkö sen ulkopuolisen samalla kun isäsi kuoilleena. Litteroinnin mukaan Amanda vastasi epämääräisesti, mutta videolla nähdään, että hän pudistaa päätään ja sanoo EI.
- Annelia ja Amandaa kuultiin yhdessä 2009-10-06. Amanda väittää vastaan äidilleen: miks te sitten rikositte sen ikkunan. Litteroija on kirjoittanut: miks sä sit rikoit sen ikkunan.
Ulvilan surman uusien
todistusten videot ovat kokonaan salaisia.
Niiden litteroinnista erotellaan osa julkiseksi materiaaliksi. Siis todistus on vain osittain julkinen ja vain litteroituna.
Niiden litteroinnista erotellaan osa julkiseksi materiaaliksi. Siis todistus on vain osittain julkinen ja vain litteroituna.
Hallituksen
perusteissa sanotaan kuitenkin (HE 2006/139 s.49), että äänitallenteista voidaan
antaa kopiot.
Säännös(että
kopioita ei saa antaa) koskisi ainoastaan videotallenteita
ja
niihin
rinnastettavia tallenteita. Sen sijaan se
ei
koskisi äänitallenteita tai yksittäisiä valokuvia,
vaan niiden
osalta voimassa olisi ehdotetun
1 momentin
viittaussäännöksen mukaisesti
julkisuuslain
16 §:ssä säädetyt antamistavat.
Julkisuuslaki
16§
Videotallenteesta
tai muusta vastaavasta tallenteesta, jolla on viranomaisen kuvaama
kuulustelu tai muu tapahtuma, jossa henkilöä kuullaan, saa
kuitenkin antaa kopion vain, jos tallenteessa kuultava henkilö
siihen suostuu tai jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on
ilmeistä, ettei kopion antaminen johda hänen yksityisyyden suojansa
loukkaamiseen
Ongelma on ratkaistavissa
yksinkertaisesti tekemällä ääninauha niistä osista
videotodistuksia, jotka ovat julkisia. Näin voidaan kuulla
todistajan lausuma ja häntä johdattelevan kuulustelijan kysmyset.
Hätäpuhelun
luovuttaminen kielletään
Ulvilan
surman ainoa suoranainen dokumentti tapahtuneesta on uhrin vaimon
poliisille soittama Hätäpuhelu, 4 min 18 sek. Sen tärkein todistus
on se, mitä Anneli Auer hänen tyttärensä Amanda sanovat
puhelimeen. Sitä ei mitenkään voi kuvata kirjallisesti koska
näiden kahden henkilön hätä osoittaa mitä murhapaikalla
tapahtui. Laitteisto, jolla hätäpuhelu äänitettiin on juuri tätä
tarkoitusta varten tehty.
Käräjäoikeus
käsitteli kahdesti tämän nauhoituksen luovuttamista kokeneelle tutkivalle
journalistille Susanna Reinbothille. Ensin katsottiin, että
äänitallennus on rinnastettava videoon ja siksi sitä ei
luovuttettu. Sittemmin on käräjäoikeus tarkastellut asiaa
yleisissä
tuomioistuimissa annetun lain 32 §:n valmisteluaineiston perusteella
ja todennut että äänitallenne ei rinnastu videotallenteeseen.
Käräjäoikeus on sitten antanut uuden perustelun sille, että
Hätäpuhelua ei ole annettu tutkivan journalistin analysoitavaksi.
Kerrottu
hätäkeskuspuhelu sisältää kaikissa tilanteissa arkaluonteisia
tietoja henkilön terveydentilasta ja rikoksen uhrista ja kopion
antaminen hätäkeskustallenteesta loukkaa käräjäoikeuden arvion
mukaan rikoksen uhria ja hänen läheisiään.
Näin
siis täyttyy asiakirjojen julkisudesta oikeudessa annetun lain 9§
mom 1 kohta 2 vaatimus, että asiakirja on arkaluontoinen. Mutta
käräjäoikeus ei ole ottanut huomioon saman pykälän mom. 3
Edellä
1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut tiedot eivät kuitenkaan
rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät
olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen
rikosoikeudelliseen arviointiin…
Hätäpuhelun
ei vain liity olennaisesti Jukka Lahden murhaan ja sen
rikosoikeudelliseen arviointiin, vaan se on koko käsittelyn perusta.
Tästä ovat sekä syyttäjä että syytetty samaa mieltä.
Käräjäoikeus tarjoa kopiota syyttäjän esittämästä litteroinnista. Joka on
syyttäjän näkemys asiasta. Muitakin litterointeja on tehty, mutta
niille ei ole annettu samaa merkitystä. Fakta on kuitenkin se, että
äänitys kertoo kahden henkilön hädän hyvin vakuuttavasti. Se
mikä taustalta kuuluu joudutaan tulkitsemaan. Tämä hätä ei näy
litteroinnissa vaikka se kirjoitettaisiin suurilla punaisilla
kirjasimilla.
Tämän
lisäksi on otettava huomioon, että äänitystä ei ole kukaan
halunnut julkistaa internetissä. Se ei missään tapauksessa ollut
Susanna Reinholdh'tin tarkoitus kun hän pyysi kopiota hätäpuhelusta.
Se olisi tietenkin litteroitu aivan uudelleen kaikkien niiden
teknisten mentelmien avulla, jotka hänen työantajallaan
Nelosmedialla on käytettävissä.