Syyttäjän uusi lavastus Ulvilassa

Syyttäjä on valitusanomuksessaan KKO:lle laatinut uuden lavastuksen Ulvilan murhassa. Sen koossapitävänä tekijänä on Anneli Auerin syyllisyys murhaan. Lavastuksen todistaminen perustuu Auerin pienten lasten puheisiin, viiden vuoden takaisista tapahtumista. Tärkeintä on, että murhaa ei muka suoritettu hätäpuhelun aikana. Jukka Auerin äänet oli nauhoitettu aikaisemmin ja nauha soitettiin hätäpuhelun alussa. Tämän todistaa Annelin poika. Sitten Anneli iski miehensä kuoliaaksi esineellä, jonka hän kätki pakastimeen. Esineen hän haki pois myöhemmin. Sama poika muistaa vasta nyt kuulleensa pakastimen sulkemisen.

Verta ei tullut Annelin päälle kun häntä suojasi joko ruskeat pyyhkeet tai sitten laudasta kyhätty kilpi. Tämäkin tieto perustuu pienten lasten todistuksin.

Kaikki nämä todistukset pitäisi löytyä kuudesta lasten videoista, jotka on jätetty KKO:lle, mutta niitä ei saa katsoa. KKO on päättänyt salata ne kunnes uusi oikeusistunto tulee, joka päättää todisteiden julkisuudesta. Se tuleeko vielä uusi oikeudenkäynti riippuu kuitenkin juuri näistä videoista. 

Syyttäjän lavastus poikkeaa käräjäoikeuden tuomiosta, joka sekin esitti lavastuksen, jolla Annelin tuomittiin syylliseksi. Käräjäoikeuden mukaan Anneli soitti hätäpuhelun tyttärensä harhauttamiseksi, hän aloitti puhelun, mutta ojensi sitten puhelimen tyttärelleen, jotta tämä ei näkisi kun Anneli kävi surmaamassa miehensä. Surman jälkeen hän palasi puhelimeen. Tämän jälkeen tytär näki murhaajan poistuvan, mutta tähän ei käräjäoikeus usko.

Syyttäjä perustaa lavastuksensa tapahtumiin asunnossa, joita tytär ei voinut olla näkemättä. Jos syyttäjän väittämät asiat olisivat tapahtuneet olisi tytär tietenkin nähnyt ne, mutta kertoo nähneensä vain murhaajan lähtevän asunnosta, johon hovioikeus perustaa vapauttavan tuomionsa.

Oikeuden todistelussa esiintyy video, jossa äiti 2009-10-06 yrittää vakuuttaa tyttärelleen, että tämän lausumilla ei ole mitään vaikutusta siihen, että hänet tuomitaan murhasta. Anneli sanoo: minä jään tänne joka tapauksessa! Mutta tyttöhän on todistaja Annelin syyttömyyden puolesta. Miksi äiti tällaisia höpisee, ei tytär ole sanonut mitään Annelia vastaan.

Keskustelun syynä on poliisin vakuutus, jolla Anneli saatiin ”tunnustamaan”. Tämä keskustelu on syntynyt kun Anneli yritti selittää tyttärelleen, että he molemmat muistivat väärin murhayön tapahtumat. Ulkopuolista murhaajaa ei ollut, oli poliisi vakuuttanut Annelille. Tytär ei keskustelun aikana tiedä, että poliisi oli sanonut Annelille, että tytär olisi muka perunut puheensa ulkopuolisesta surmaajasta. Tätä kuviteltua sanomista Anneli tarkoittaa kun hän puhuu, että tyttären puheet eivät ole aiheuttaneet hänen joutumistaan vankilaan.

Jos syyttäjän lavastukseen uskotaan pitäisi tässä videossa esiintyä kaksi samanmielistä, jotka molemmat ”tietävät”, että Anneli on murhannut miehensä. Ilmeisesti tytär ei ollenkaan ymmärrä mistä on kysymys. Ei hän ole missään vaiheissa perunut sitä, että hän näki murhaajan. Annelille oli tällaista uskoteltu. Tyttö itkee kun hän saa tietää, että äiti uskoo, että hän joka tapauksessa joutuu jäämään vankilaan. Annelin sanoma ei mene lainkaan perille.

Kun syyttäjän lavastus ei toimi tässä videossa, hän onkin leimannut sen salaiseksi, mutta KKO:n arkistossa saa sen katsoa. Se on järkyttävä näyte siitä murhenäytelmästä jonka poliisi sai aikaan kun Annelille syyskuussa 2009 vakuutettiin, että tutkimukset osoittivat että asunnossa ei ollut ketään ulkopuolista.