Omaiset todistajina

Ulvilan surman ensimmäistä tutkijaa rikosylikomissaria Juha Joutsenlahtea vastaan on suunnattu kampanja, jota johtaa Iltalehden päätoimittaja, yhteistyössä valtakunna syyttäjä Jorma Äijälän kanssa. Käyttöön on otettu on Anneli Auerin syyttämisessä käytetty menetelmä. Sytetyn läheisiltä hankitaan "todistuksia", jotka ovat todellisuudelle vieraita, siksi niiden sisältö salataan. Lähde KKO:n arkisto, syyttäjän valitus Joutsenlahtea koskevassa asiasa.

Joulukuun ensimmäisenä yönä 2006, klo 02.40 murhamies tunkeutui Auer-Lahden omakotitaloon
rikkomalla makuuhuoneen ikkunan. Hän surmasi kahdella iskulla päähän talon isännän Jukka Lahden ja haavoitti tämän puolisoa, Anneli Aueria puukolla rintaan. murhaaja jätti jälkeensä DNA:n ja muita tuntomerkkejä. Auer pystyisi hänet tunnistamaan jos löydettäisiin.
Lähes kahden vuoden aikana murhaajaa yritettiin tavoittaa, mutta samalla pidettiin vireillä mahdollisuutta, että kuolema olisi aiheutunut perheriidasta ja tekijä olisikin uhrin oma vaimo. Ulvilan surman tekijää ei ole etsitty neljään vuoteen. Poliisin tutkimukset ja syyttäjän aktiot on kohdistettu siihen, että Anneli Auer tuomittaisiin miehensä harkitusta murhasta, ei siis taposta perheriidan seurauksena. se ei onnistunut – ei alkuunkaan. vieläkään ei ole löydetty mitään todistetta siitä, että Anneli Auer olisi murhannut miehensä. jo käräjäoikeudessa tuomarien mielipiteet erosivat ja hovioikeus oli yksimielinen siitä, että syyttäjällä ei ollut esittää näyttöä Annelin syyllisyydestä

Kesän alussa 2011 olisi murhaajan etsintä voitu aloittaa uudelleen, kolmen vuoden tauon jälkeen. mutta syyttäjä löysi uudet "todistajat" - Annelin omasta perheestä. Kaikki neljä lasta olivat kokeneet trauman, jonka aikaisia tapahtumia on vaikea muistaa. Todellisten tapahtumien tilalle voidaan synnyttää valemuistoja. Vanhin tytär Amanda kesti paineet kuten blogissani esitetyt kuulustelut osoittavat. hän oli mukana murhayön tapahtumissa. Hän oli nähnyt murhaajan poistuvan. tämän hän muistaa kirkkaasti. Sen sijaan pienet lapset olivat turvattomia kun he eivät tietäneet mitään murhayön tapahtumista. tässä tilanteessa oli mahdollista saada aikaan valemuistoja. Aloite tuli yllättävältä taholta, Annelin veljeltä, joka huolehti pienistä lapsista kaksi vuotta.

Valemuistot eroavat siitä mitä traumatilanteesta on voitu dokumentoida. Ulvilan surman tapahtumista tiedetään harvinaisen paljon. murhan tapahtuessa nauhoitettiin hätäpuhelu, josta kuullaan neljän minuutin aikainen kamppailu. Uhrin vaimo on pystynyt kuvaamaan tapahtuneen, mutta tyttärelle on jäänyt vain irrallisia muistikuvia, jotka ovat kuitenkin vääristynet kun kuulustelijat ovat yrittäneet saada hänet kieltämään sen minkä hän näki ja luomaan tilalle valemuistoja.

Hovioikeudessa Anneli Auer vapautettiin murhasyytteestä kesän alussa 2011, murhaajan etsiminen olisi voinut alkaa uudelleen, mutta syyttäjä pysäytti sen Auerin lasten valemuistojen perusteella. Syyttäjä salaa lasten kertomusten sisällön, mutta antaa sen verran yleisiä tietoja, että voidaan todeta, että kysymyksessä ovat nimenomaan valemuistot. Äiti olisi muka murhannut isän osana saatananpalvonnan rituaaleja, nauhoittanut tämän toiminnan ja soittanut nauhan hätäpuhelun aikana.

Omaisten todistusta lähteenä käyttää myös Valtakunnansyyttäjä Jorma Äijälä. Ensimmäisen tutkimusjohtajan, Juha Joutsenlahden ajojahdissa. Hän syyttää Joutsenlahtea siitä, että tämä johdatteli Anneli Aueria tunnistamaan porilaisen näyttelijän Kai Tannerin siksi huppupäiseksi murhaajaksi, joka häntä puukotti. Valtakunnan syyttäjä on kuitenkin esittänyt syytteen liian myöhään. On jo kulunut yli viisi vuotta siitä kun murhaajaa etsittiin m.m. tunnistuksen avulla. Syyttäjä väittää, että tunnistamisessa olisi tapahtunut jokin virhe, mutta ei kerro mikä. Hän on hävinnyt asian hovioikeudessa mutta valittaa nyt korkeimpaan oikeuteen, josta oheiset dokumentit on kopioitu.

Juridisesti asia on monimutkainen. Laki tuli voimaan 2006-01-01, eikä sen perusteella KKO ole vielä päättänyt kertaakaan. Lain perusteluissa todetaan, että ”Erittäin tärkeän yleisen edun voidaan katsoa vaativan vanhentumisajan jatkamista lähinnä silloin, kun kysymys on vakavasta rikoksesta.” Nyt, 2012, on vasta ehtinyt syntyä harvoja tilanteita, joissa vakavasta rikoksesta on kulunut viisi vuotta ilman, että syytettä on nostettu. Tärkeintä on siis se, onko huppumiehen kuvan lähettäminen Anneli Auerille "vakava rikos". Tästä ei syyttäjä anna tietoa julkisuuteen, vaan juuri tämä osa kirjelmästä KKO:lle on salainen.

Teknisenä perusteluna Valtionsyyttäjä esittää, että tapahtuma on tullut tietoon hyvin myöhään ja, että Joutsenlahti on pakoillut niin, että hänelle ei haastetta ole voitu toimittaa säädetyn viiden vuoden aikana (kts RL 8/4).

Valtionsyyttäjä vetää kuitenkin mutkat suoriksi ja kuulustelee komissaari Juha Joutsenlahden ”tapahtuman aikaista naisystävää”. Hän väittää opiskelija Anne Mankin kertoneen, että Juha Joutsenlahti pakoili lähes kuukauden ajan. Mitään todisteita ei esitetä. Tässä palataan siis Ulvilan surmassa käytettyyn menettelyyn,väitetään syytetyn läheisten ihmisten kertoneen uskomattomia asioita, jotka kuitenkin syyttäjä salaa.

Tässä asiassa on jo julkistettu niin paljon aineistoa, että tiedetään kyseessä oleva huppumiehen kuvan lähettäminen Anneli Auerille. Kuvan lähetti poliisimies, Joutsenlahden alainen. Annelia ei silloin epäilty murhaajaksi vaan hän oli ainoa todistaja, uhrin leski, itsekin puukotuksen uhri. Joutsenlahti oli tutkimuksen johtaja, jonka tiedettiin selvittäneen kaikki aikaisemmat tapaukset. Sitä, että Ulvilan surman selvityksessä oli yksityiskohta, josta häntä viisi vuotta myöhemmin syytettään virkavirheestä ei kukaan voinut aavistaa.

Tunnistustapahtuma alkoi kiinnostaa poliisia vasta syyskuussa 2009 kun Anneli Auer pidätettiin epäiltynä miehensä murhaan ja hänen tietokoneensa takavarikoitiin. Joutsenlahti oli siirretty syrjään Ulvilan murhan tutkimuksesta. Hän oli joutunut samalla tavalla poliisijohdon epäsuosioon kuin Anneli Auer. Nyt huppumiehen kuvan lähettämisestä Annelille tuli rikos. Koko tunnistus oli uuden tutkimusjohdon käsityksen mukaan turha. Poliisitutkimuksen käytännön yksityiskohdasta, joka saattoi olla vähemmän perusteltu, tulikin ”rikos” sen jälkeen kun sekä Auer, että Joutsenlahti olivat joutuneet epäsuosioon.

Annelille on löydetty rikostoveri, Jens Kukka, hänen poikaystävänsä 2007-2008. Epäily perustuu Auerin pienten lasten valemuistoihin. Ne syntyivät sen jälkeen kun syyttäjä oli tarttunut valemuistoihin isän surmaamisesta. Mistä Jens Kukkaa syytetään ei ole tiedossa, mutta käräjäoikeus langetti hänelle 10 vuoden vankeustuomion lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Oikeuden puheenjohtaja ei uskonut valemuistoihin vaan olisi vapauttanut Kukan. Hänet sidotaan Ulvilan surmaan niin, että Anneli olisi auttanut häntä seksuaalirikoksissa.

Myöskin tässä asiassa käydään käsittämätöntä oikeutta. Kukan asianajaja Miikka Hakanen on saanut sakon kun hän on kertonut, että Kukkaa syytetään Auerin lasten seksuaalisesta häirinnästä. Kukan ”rikoksen” syy on siinä, että Ulvilan surman tutkimuksessa on menty harhateille, samojen lasten valemuistot ovat pohjana kummallekin jutulle. Hänen asianajajansa saa sakkoa kun hän puolustaa päämiestään myöskin Ulvilan surmaa koskevassa asiassa.

Neljä oikeudenkäyntiä on siis vireillä. Epäilemättä syyttäjä häviää ne kaikki, mutta ne estävät Ulvilan murhaajan etsimisen.

Valtakunnan syyttäjän "teon kuvaus". Lähde KKO:n arkisto