Poltetun maan taktiikka murhajutussa

Satakunnan käräjäoikeus oli aikeissa aloittaa elokuussa 2013 uuden Ulvilan surman selvittämistä viivästyttävän oikeusistunnon. Tämä on kuitenkin lykkääntynyt kun syyttäjä on ilmoittanut valittavansa käräjäoikeuden julkistamispäätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Tässä seurataan poltetun maan taktiikkaa, joka on jo viivyttänyt Ulvilan surman tukimusta neljä vuotta. Tutkimusjohtaja Juha Joutsenlahti on käynyt täyden kierroksen käräjät-hovi-KKO-hovi-käräjät. Eräs asianajajista, Miika Hakasta on sakotettu sekä kärjäoikeudessa että hovissa - rikoksen uhrien nimen julkistamisesta. Aueria on syytetty kahdesti käräjillä ja kahdesti hovissa ja kahdesta asiasta KKO:ssa.

Jälellä on ilmeisesti saman verran. Nyt ensinnäkin Vaasan hovioikeuden julkisuuskäsittely ja siitä valitus KKO:on. Teoriassa käräjäoikeus voisi aloitta murhajutun käsitelyn, ilman että julksuudesta on päätetty, mutta hovioikeus voi sen estää, koska käräjäoikeuden päätökseen tietojen julkisuudesta haetaan salassapitoa hovioikeudessa.

Turun hovioikeudelta tulee vielä kesäkuun 2013 aikana tuomio, josta valitetaan KKO:on riippumatta lopputuloksesta. Joulukuussa 2006 alkanut poliisityö, ei siis ole päässyt vielä edes aloittamaan Jukka Lahden murhaajan etsintä. Kesällä 2012 teki Auer laajan tutkintapyynnön poliisin virheistä. Sitä tutkimusta ei ole edes vielä aloitettu.

Syksyllä 2009 Anneli Auer pidätetettiin epäiltynä miehensä surmasta ja todellisen murhajan etsiminen lopetettiin kokonaan. Neljän vuoden aikana ei kuitenkaan ole tullut julkisuuteen todisteita, jotka vahvistaisi poliisin epäilyjä Auerin syyllisyydestä.  Salaisia tietoja on vaikka millä mitalla, mutta eihän niihin voi näkemättä uskoa. Yksi on nänyt kaiken aineiston, Turun käräjäoikeuden puheenjohtaja. Hän hylkäsi salaiset todistukset lsh-jutussa ja olisi päästänyt Auerin vapaaksi.

Ulvilan surman uusi kierros on tarkoitus aloittaa samoista syytöksistä, joista Anneli Auer on jo kertaalleen tuomittu pitkässä oikeudenkäynnissä, laajan aineiston perusteella. Käräjäoikeudessa eriävän mielipiteen jättänyt tuomari totesi, että todistusaineisto ei oikeastaan anna perustaa sen paremmin syyllisyydelle kuin syyttömyydellekkään.

Samaa aineistoa tukittiin sitten kuukauden ajan Vaasan hovioikeuden istunnossa, joka yksimielisesti yhtyi käräjäoikeuden eriävään mielipiteeseen. Todistusaineiston perusteella ei Anneli Aueria voinut edes pitää vangittuna, vaan hänet vapautettiin jo ennen tuomion julistamista. Tuomiossa tarkastetaan käräjäoikeuden aineisto kriittisesti.

Tähän päättyykin Ulvilan surman käsittely julkisen aineston pohjalta. KKO palautti asian käräjäoikeuteen ja antoi sen tehtäväksi määritellä mikä on se uusi aineisto, jonka perusteella murhaa käsitellään julkisuudessa. Aineistoon liittyy muutamia vähemmän tärkeitä todistajalausuntoja, jotka ovat kaiken aikaa olleet julkisia. Pääasia on kahden Auerin lapsen puhuttelut. Pojasta on oikeudelle jätetty 196 sivua, siitä on 33 julkista, koska "nämä sivut sisältävät nyt käsiteltävänä olevaan murhaan liittyviä havaintoja tapahtumista". Tytöstä 84 sivua, joista 8 sivua liittyy nyt käsiteltävään murhaan.

Käräjäoikeus perustelee salaamista sillä, että nämä olisivat muka 9§ mukaan ”suoraan lain mukaan salassa pidettäviä” Oikeus ei määrittele minkä momentin pohjalta salassa pitoon on ryhdytty. On syytä selvittää kuinka lainsäätäjä on rikosoikeuden juttujen salaamista päätellyt:

”Lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa edellytettään, että oikeudenkäynnin ja oikeudenkäyntiasiakirjan salassapidon kynnys sijoittuu korkeammalle kuin hallinnossa yleensä. Siten tiedon arkaluonteisuus sinällään ei riitä, vaan tietojen salassapito edellyttää, että henkilöä koskevat tiedot ovat enemmän arkaluonteisia kuin tavallisesti vaaditaan. ”

Auerin lasten todistuksia salatessaan käräjäoikeus mainitsee juuri sen syyn, joka on 9 § 2 momentissa. Mutta on uskomatonta, että syyttäjä olisi jättänyt oikeudelle satamäärin Auerin lapsia koskevaa ”arkaluontoista” aineistoa, jolla ei kuitenkaan ole yhteyttä Ulvilan murhan tapahtumiin. Joko nämä, yhteensä 163+86 sivua ovat tavallisia tietoja Auerin lasten yksityisasioista tai sitten ne sisätävät tietoja, joilla on vaikutusta meneillään olevaan oikeudenkäntiin.

Käräjäoikeus voi tehdä päätöksen syyllisyydestä katsomalla itse kaikki lasten videot, jotka se joutuu joka tapauksessa rinnastamaan Amandan kuulusteluihin, jotka on myös videoitu. Syyttäjä ei liitä hänen kuulustelujaan, jotka aloitettiin samaan aikaan kuin muidenkin lasten puhuttelut. Lisäksi Amanda todistaa itse, suljettujen ovien takana, siis vain tuomareille.

Syyttäjä on kuitenkin katsonut tarpeelliseksi liittää neljä psykiatrien lausuntoja, 33 sivua pojan ja 20 sivua tytön kertomuksista. Ne eivät paljasta näiden lasten terveydentilaa, eivätkä ole 9§ mom. 4 tarkoitettuja mielentilatutkimuksia. Luonnollisestikin lausunnot selvittävät murhasta annettujen tietoja todenperäisyyttä. Eikä niitä siis ole pidettävä ilman muuta salaisina kuten käräjäoikeus väittää - ilman viittausta lakiin ja asiankuuluvaan momenttiin.

Lainlaatija katsoi,

”että henkilötutkinta- ja soveltuvuusselvitysasiakirjoista ei sitä vastoin tarvita nimenomaista ja ehdotonta salassapitosäännöstä niiden esiintyessä oikeudenkäyntiasiakirjoina.”

Lopuksi on käräjäoikeus pitää neljää lääkärinlausuntoa suoraan salaisina. Taaskin ilman viittausta asiaomaiseen momenttiin. Koska syytttäjä on jättänyt ne oikeudelle murhaa koskevassa asiassa on niidenkin salaisuus perusteltava.

Näin lain laatija

”Rikosasioissa oikeudenkäyntiasiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisempia kuin muissa asioissa. Tätä tarkoitetaan ehdotetun pykälän 3 momentissa, jonka mukaan 1 momentin 2 kohdassa salassa pidettäviksi säädetyt arkaluonteiset tiedot henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista eivät olisi rikosasioissa salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin.”

Käräoikeudella on oikeus määrätä todistelua salassa pidettäväksi

Oikeudenkäynnistä annetun lain 10 § perusteella voi oikeus päättää todistusten salassa pitämisestä itsenäisesti, perustellen jollakin erityispiirteellä, mutta ensin on harkittava seuraavaa:

Tuomioistuin voisi tehdä oikeudenkäyntiasiakirjan julkistavan ratkaisun joko painavan

yleisen tai yksityisen edun vuoksi. Painava yleinen etu voisi olla kysymyksessä esimerkiksi silloin,

jos käsiteltävällä asialla on yhteiskunnallisesti tai muutoin huomattavia jutun ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia. Joissakin tilanteissa oikeudenkäyntiasiakirjan julkistamista voisi puoltaa myös painava yksityinen etu.

Siis tällä pohjalla voi oikeusistuin tehdä  julkisia salattavaksi määrätyistä tiedoista , Mutta mitkä ovat edellytykset, että oikeus voi edetä suuremman salailun suuntaan? Tästä säädetään saman lain 10§ perusteluissa:

Tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Syyttäjät ja lasten asianajajat ovat vaatineet salassa pitämistä, mutta eivät ole kertoneet mitä haittaa julkisuudesta kullekin asianosaiselle voisi aiheutua. Anneli Auer on selvittänyt miksi salailu olisi hänen kannaltaan vahingollista. Näiden asioiden ratkaisuun voidaan palata kun todistusaineisto on käräjäoikeuden sallimissa rajoissa julkistettu - meneillään olevan valmistelun yhteydessä.

Aluksi tarvitaan kuitenkin se minimimaalinen julkisuus, johon käräjäoikeus on jo suostunut, mutta josta syyttäjä on valittanut. Sen perusteella voidaan päätellä onko uudella oikeudenkäynnillä Ulvilan surmasta sellaista yhteiskunnallista mielenkiintoa, joka estäisi käräjäoikeutta käyttämistä §10 salassapito-oikeuttaan. Siis riippuen siitä minkä reaktion syyttäjän teemojen paljastaminen ja kolmekymmentä sivua lasten lausuntoja herättää,

Nyt on taaas uusi metsäpalo sytytetty. Syyttäjä valittaa salssa pidosta Vaasan hovioikeuteen 2003-07-15 mennessä. Vastavalitus jätetään kaksi viikkoa myöhemmin. Taas kerran ollaan siinä tilanteessa, että oikeuskäsittely, joka saattaisi viedä askeleen lähemmäs ratkaisua pysäytetään