Julkisuutta
oikeudenkäynneissä pohdittiin Suomessa aktiivisti vuosina
2000-2007. Tuloksena syntyi laki 2007/370. Ennen eduskunnan
hyväksymistä se koki kovan käsittelyn. Aluksi tehtiin yhteistä
lakia yleisiä- ja hallinto-oikeuksia varten, sitten ne erotettiin
kahdeksi laiksi. Vielä eduskunta käsittelyssäkin tehtiin
ratkaiseva muutos kun hallitus piti mahdollisena salata vain
”erityisen arkaluontoiset tiedot” mutta eduskunta katsoi, että
riittää, että tiedot ovat vain ”arkaluontoisia”.
Lopullinen
laki on hyvin monimutkainen koska jokaiseen tietoon pitää kohdistaa
kolme arvosidonnaista harkinnan
- Arvioidaan onko jokin tieto arkaluontoinen vai ei.
- Arvioidaan vaikuttaako se olennaisesti rikosoikeudelliseen käsittelyyn.
- Jos näiden kahden arvion jälkeen tieto on julkinen ja mutt joku osapuoli vaatii sitä salattavaksi on arvioitava aiheuttaisiko sen julkistaminen huomattavaa haittaa hänelle.
Lain
merkitystä on siis tarkasteltava sen perusteella kuinka eri
tuomioistuimet näitä arvoja painottavat. Oikeusministeriö kiirehti
ottamaan selvää kuinka lakia on käytännössä sovelletaan. Jo lain toisen voimassaolovuoden 2009, lopussa annetut tuomiot otettiin
tutkimuksen kohteeksi. Kaikkiaan oli tänä aikana anettu 6.000
päätöstä, joista 303 oli käräjäoikeudessa katsottu olevan joltakin
osalta salaisia ja hovioikeudessa 153. Rikosjutuista oli noin yksi
prosentti sisältänyt jonkinlaista salaamista. Näistä lähes 90
prosenttia oli seksuaalirikoksia. Murhat tai tapot oli käsitelty
julkisten tietojen pohjalta, salaamista esiintyi vain muutamassa
asiassa.
Tutkimuksen
alussa todetaan että laki 2007/370 pyrki takaamaan rikosoikeuden
julkisuuden ennenkaikkea yleisölle, lehdistölle, tutkijoille:
Uudistunut
laki koskee pääosin oikeudenkäyntien julkisuutta suhteessa
niihin henkilöihin, jotka eivät ole asianosaisia. Myös
käsillä oleva raportti painottuu tähän niin sanottuun
oikeudenkäynnin yleisöjulkisuuteen, jolla on tärkeä merkitys
yhteiskunnassa muun muassa lainkäytön kontrolloitavuuden ja
hyväksyttävyyden kannalta. Käytännön toivottiin muodostuvan
sellaiseksi, että oikeudenkäynneistä salattaisiin vain se osa,
jonka salassapito olisi välttämätöntä
Tutkimuksen
tulos on, että päätavoitteessa onnistuttiin eriomaisesti,
seksuaalirikoksia lukuun ottamatta. Lähes kaikki salailu perustuu
seksuaaliasioiden arkaluontoisuuteen. Salailua esiintyy usein niin
lapsiin kuin aikuisiinkin kohdistetuissa seksuaalirikoksissa (lasten
50% - aikuisten 35%).
Salailu
Ulvilan murhassa
Ulvilan
surmassa on käräjäoikeus pohtii juuri nyt kuinka murhajutun uusi todistusaineisto voitaisiin syyttäjän ja kolmen lapsi-todistajan
vaatimuksesta salata lähes kokonaan. Perusteluksi on kuitenkin
otettu 9§ eikä siis saman lain §10, joka antaa oikeudelle
mahdollisuuden salata tietoja asianosaisen pyynnöstä. Ajatuksena
on, että se minkä käräjäoikeus haluaa salata olisi salaista
suoraan lain perusteella eikä oikeuden tarvitsisi määrätä
salaamisen kohteita.
Satakunnan
käräjäoikeus harkitsi murhan keskeisen todistuksen, Hätäpuhelun
salaamista jo ensimmäisen oikeudenkäynnin aikana v 2010. Se tapahtui
toimittaja Susanna Reinbothin pyynnöstä. Käräjäoikeus toteaa,
että Hätäpuhelu sisältää uhrin vaikerrusta ja Amandan huudon
joka voisi johtaa näiden henkilöiden yksityisyyden loukkaamiseen.
Näin
siis salassa pitäminen olisi mahdollista 9§ mom 2 perusteella.
Käräjäoikeus jätti kuitenkin pohtimatta 9§ mom 3 vaikutusta
”…tiedot
eivät kuitenkaan rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin
kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä
tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin.”
Ulvilan surman
oikeudenkäynneissä ei ollut mitään muuta todistusta, jota
voitaisiin verrata Hätäpuhelun tärkeyteen rikosoikeudellisessa
arvioinnissa. Tuomiota ei yksinkertaisesti voitu antaa ilman
Hätäpuhelun kuuntelua. Käräjäoikeus on kuitenkin arvioinut, että
puhelusta tehty litterointi ei sisällä uhrin valittelua eikä
Amandan huutoa, joten se on julkinen. Tämä en tietenkään pidä
paikkaansa, ei mikään lukuisista litteroinneista jätä pois näitä
kahta merimerkkiä.
Käräjäoikeuden langettava
päätös tukeutui juuri siihen, että poliisin Tiina Niemi todisti, että hän
ei kuullut nauhalta ulkopuolisen murhaajan paikalla oloa.
Hovioikeuden vapauttavassa tuomiosakin Hätäpuhelulle annettiin
Aueria syyttävä merkitys. Tämä päättely rakentuu erilaisten
äänien ja litterointien tarkasteluun. Niistä nousee
loppupäätelmäksi, että Auer ei ollut puhelimessa ajankohtana
jolloin surmanisku annettiin. Siihen mitä Auer puuhasi tämän
minuutin aikana ei hovioikeus ota kantaa.
Kun Susanna Reinboth ei saanut
kuunnella nauhaa, on mediassa on toisteltu poliisin asiantuntijan
tekemiä litterointeja, jotka ovat muuttuneet ajan mukana. Pitkään
oli yleisöllä käytettävissä vain vain nämä litteroinnit
Tilanne muuttui maaliskuussa
2012 kun KKO;n arkistossa sain kuultavakseni alkuperäisen
Hätäpuhelun ja siitä tehdyn lyhennelmän, jossa olivat vain ne
kohdat joissa uhrin ääni kuuluu. Saatoin omin korvin kuulla,
että murhapaikalla kamppailtiin ilman, että Auer saattoi olla
osapuolena. Sen minuutin aikana, jona Lahti lyötiin hengiltä Auer
juoksi kaksi kertaa murhaajaa pakoon aina pihalle saakka. Hän ei
mitenkään voinut murhaajaa paetessaan lyödä miestään hengiltä.
Pyysin äänitysalan asiantuntijaa, joka ei halua nimeään julkisuteen, erityisesti
kuuntelemaan mitä uhrin äänistä voidaan päätellä. Hän
lähetti asiasta lausunnon KKO:lle, jossa todettiin, että poliisin
tekemästä litteroinnista oli ainakin kaksi kerta jätetty pois,
että Lahti kutsui vaimoaan apuun, taistellessaan murhaajan kanssa.
Tämä kirje kuitenkin hävitettiin KKO:ssa.
KKO on tehnyt sittemmin
päätöksen, joka estää yleisöä kuulemasta hätäpuhelua muualla
kuin oikeussalissa. Satakunnan käräjäoikeus on ilmoittanut, että
tämä päätös on voimassa nyt kun aletaan uudelleen käsitellä
murhaa. Tämä on kuitenkin mahdotonta koska Hätäpuhelua ovat monet
kuulleet arkistossa ja vielä useammat ovat kirjoittaneet omia
litterointeja. Tärkein näistä on blogisti ZEM työ, joka poikkeaa
kokonaan siitä, mitä syyttäjä esittää litteroinnissaan.
Uusien todistusten
salaamisesta on turha nyt keskustella kun syyttäjä on ilmoittanut
tyytymättömyytensä käräjäoikeuden päätökseen.
Auer suostuisi kaikkeen muuhun julkisuuteen paitsi lastensa terveyttä
koskeviin lääkärin lausuntoihin. Käräjäoikeus joutuu kuitenkin
harkitsemaan myöskin näiden julkistamista, koska niillä ilmeisesti
on vaikutusta murhajutun käsittelyssä.
Valitusaika Vaasan
hovioikeuteen päättyy 2013-07-15 ja vastavalituksen kaksi viikkoa
myöhemmin. Elokuussa hovioikeus voi lähteä pohtimaan todistusten julkisuutta. Ensin sen on ilmoitettava käräjäoikeudelle voidaanko oikeudenkäynti aloittaa julkistamalla ne kohdat, joista on valitettu.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar