Ulvilan surma oikeudessa

Perhetragedia, joka alkoi siitä kun murhaaja rikkoi Lahti-Auer makuuhuoneen oven lasisen ikkunan joulukuun ensimmäisenä yön 2006. - on kiertänyt Suomen oikeusistuimia ilman, että ratkaisu edes häämöttää. Poliisin ratkaiseva virhe oli, että luotettiin siihen, että tällaisissa perhemurhissa tekijä löytyy perheen piiristä. Tämä pitää paikkansa silloin kun vaimo murhataan, mutta hyvin harvoin vaimo murhaa miehensä. 90 prosenttisesti ulkopuolinen murhaaja on tunkeutuu kotiin silloin kun mies murhataan. Näin kävi Ulvilan surmassa.

Murhaajan etsinnässä keskityttiin ottamaan suuri määrä DNA näytteitä. Vasta nyt kesällä 2013 huomattiin, että DNA sopi toistaiseksi tuntemattomaan poliisiin. Toinen myöhään v 2011 kesällä mielletty havainto olivat viillot uhrin hartioissa. Syyttäjä tulkitsi ne merkeiksi saatanan palvonnasta. Murhaaja oli halunnut merkitä uhrinsa vihattavaksi ihmiseksi. Saman aikaisesti syyskuussa 2011 syyttäjä löysi samat merkit myös myös kaikista Auerin lapsista.

Neljä ja puoli vuotta yritettiin kuitenkin osoittaa, että tässä tapauksessa vaimo oli murhannut miehensä, mutta ilman motiivia ja ilman todisteita. Minkäänlaista vakavaa riitaantumista ei voitu osoittaa, päinvastoin Auer-Lahti vaikutti olevan hyvin tosilleen sopiva pari. Energinen, yhteiskunnallisesti orientoitunut mies ja neljän lapsen hoitoon syventynyt vaimo, joka kuitenkin jakoi tietojaan internetissä niin, että siitä oli tulojakin. Omassa huushollissa ei siivo tainnut olla yhtä hyvä kuin neuvomisessa.

Ulvilan surman perusaineisto muodostuu Anneli ja Amanda Auerin puhutteluista, jotka syyskuussa 2009 muuttuivat kuulusteluiksi. Tämä ei kuitenkaan muuta niiden sisältöä olennaisesti koska niissä koko ajan testataan heidän kertomustaan murhayön tapahtumista. Murhaajan tuntomerkkejä sivutaan vain muutamalla kysymyksellä. Annelin ensimmäisessä puhuttelussa - murhaa seuraavana päivänä - salataan mikä oli surma-ase. Oikea kysymys olisi tienkin ollut, näitkö kirveen heilahtavan. Samaan aikaan Amandalta halutaan tietoa siitä kun hän näki isänsä pää halkaistuna. Se lukitsee Amandan muistin, eikä sillä ole mitään merkitystä murhaajan löytämisessä

Murha on jäänyt selvittämättä, mutta se johti perheen äidin pitkäaikaiseen vangitsemiseen. Näiden vuosien aikana oikeuslaitos ja media toimivat jo avoimesti osoittaakseen hänen syyllisyytensä. Hovioikeuden yksimielinen päätös kesäkuussa 2011 - vapautti Annelin jo ennen tuomion kirjoittamista. Se yllätti kaikki koska media oli toistamistaan toistanut syyttäjän käsityksiä. Poikkeuksena oli päätoimitaja Mika Lahtonen, joka oli syvällisemmin kuin kolleegat perehtynyt tapaukseen.

Lasten huostaan otto äidin vankilassa olon aikana ratkaistiin normaalin käytännön vastaisesti. Huoltajaksi tulivat äidin lähimmät sukulaiset Ari ja Minna Auer, lapseton pariskunta, jonka suhteet Jukka Lahteen olivat uskonnollisten erimielisyyksien takia kireät. Murhan ja seurausten selvittelystä tulikin näin syntyneen uusperheen sisäinen asia. Nyt oli perheen piiriin tullut toinen mies, joka tilastojen mukaan tappaa toisen miehen, ulkopuloista murhaajaa ei siis välttämättä tarvita

Vapauduttuaan Anneli vaati lapsia huostaansa, mutta ei saanut. Amandan kanssa ei ollut ongelmaa, hän ei enää asunut lasten uudessa kodissa. Kasvattivanhemmat veivät kolme nuorinta lasta pitkälle merimatkalle, josta palattiin perheen pojan videolausunto mukana. Se osoitti, että äiti oli murhaaja. Taas mentiin siihen mahdottomaan ratkaisuun - vaimo murhaa miehensä.

Ari Auer otti käsiinsä murhajutun johdon, vei näin hankkimansa videot syyttäjälle. Tämä oli vielä pohtimassa valitusta korkeimpaan oikeuteen. Kirkas yksimielinen tappio karvasteli hänen mielessään, mutta eväitä ei ollut viedä asiaa eteenpäin korkeimpaan oikeuteen.

Ari Auerin toiminnan ansiosta löytyi jonkinlainen mahdollisuus, vaikka se perustuikin Auerin pojan fantasioihin. Valitusta kannatti nyt yrittää, mutta se ei riittänyt äidin pitämiseen telkien takana. Ari Auer ei saisikaan pieniä lapsia tulot romahtaisivat. Auerin pojan tilanne tuli mahdottomaksi. Hänen olisi pitänyt muuttaa sen ihmisen luokse, jota hän syytti isänsä murhasta.

Tässä tilanteessa keksittiin todistukset lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, samaan tapaan kun lasten huoltajuudesta avioerossa riidellään. Kesken avioeron selvittelyä tapahtuu yht äkkiä käännös kun isä onkinkin käyttänyt hyväksi omia lapsiaan. Keksikö nämä jo tarkoitukseen pyrkivät suoranaiset valheet eno vai poika vai syyttäjä ei ole tärkeää. Tärkeää oli, että syyttäjä otti nämä syytökset aseekseen Annelin pitämiseksi vankilassa. Tästä lähti liikkeelle varsinainen oikeusmurha, jota ei media suostunut käsittelemään. Mopo karkasi käsistä.

Nyt ovat sekä käräjä- että hovioikeus tuominneet Anneli Auerin vankilaan vaikka Ulvilan surman tutkimisessa ei vapauttavan tuomion jälkeen ole edetty minnekään. Väärät tuomiot syntyvät siitä, että samassa oikeudenkäynnissä ei ole käsitelty Auerin perheen surmaa ja riitaa lasten huoltajuudesta. Kiista lapsista on tämän asian keskeinen kysymys, kuuluvatko he Jukka Lahden vaimolle Annelille vai tämän veljelle Arille. Todistajina ovat vastakkain Amanda ja Auerin pienet lapset, pojan johdolla. Hovioikeus on päätynyt siihen, että Amanda valehtelee ja niin tekevät myös muut lapset, mutta että heidän puheessaan on niin paljon perää, että raskaat vankilatuomiot voidaan julistaa. Amandan todistuksen oikeus hylkää kokonaan. Hänen olisi pitänyt tunnustaa itseensä kohdistunut hyväksikäyttö, joka on tapahtunut van hänen veljensä fantasiassa.

Millä tavalla nämä todistajat valehtelevat? Amanda muistaa vain kaksi tapaamisista Jens Kukan kanssa vaikka niitä on ollut enemmän. Eikö tämä ole tavallista epämiellyttävien asioiden unohtamista? Kukkaa muut lapset syyttävät Amandaan sekaantumisesta. Amanda ei myöskään tiedä mitään rastin muotoisista viilloista, joiden arpia löytyy hänen ja toisen tyttären hartioista.  Amanda ei kuitenkaan koskaan ole viillelty eikä arpia voi olla. Tässä on siis hänne valehtelunsa.

Pojan valhelista on paljon pidempi. Ensinnäkin häntä puhuteltiin hyvin johdattelevasti syyskuussa 2009, samalla kun äiti vangittiin. Poikaa eivät johdattelut hätkähdyttäneet. Hän ei kerta kaikkiaan tiennyt murhayön tapahtumista mitään kun hän oli koko ajan huoneessaan - osittain valveilla osittain nukkui. Ikkunan rikkomiset hän kuuli, mutta vertasi niitä lautasten heittelemiseen. Tämän oman kertomuksensa hän kiisti kaksi vuotta myhemmin. Sensijaan poika keksi perättömiä tarinoita siitä kuinka Amanda ja äiti olivat yksissä tuumin tappaneet isän, äänittäneet tämän kärsimykset ja soittaneet nauhan Hätäpuhelun aikana. Nämä eivät mahdu siihen tapahtumien kuvaukseen, jonka hovioikeus on vahvistanut ja siis oikeudellisesti pelkkiä valheita.

Poika on myös kehitellyt mahdottomia tarinoita siitä kuinka Auerin perheessä Amanda, Jen Kukka ja Anneli harrastivat ryhmäseksiä asuntoyhtiön jumppasalissa. Niihin olivat muka osallistuneet sekä Kukan pojat että naapurin lapset. Siis aivan toisen luokan tarkoitushakuista valehtelua kuin Amandan lipsaukset.

Toden puhuminen on myöskin laadullisesti aivan eri luokkaa. Amanda todistaa murhayön tapahtumista tavalla jonka jo Vaasan hovioikues vahvisti todeksi. Hän kiistää hyväksikäytöt, niin itseensä kuin muihin lapsiin kohdistuvan. Hovioikeuden mukaan totta pitäisi olla pojan tarinat pornonäytöksistä taloyhtiön gymmisalissa. Oikeuden mukaan nämä tarinat ovat totta koska poika ei ole koskaan nähnyt pornoa tietokoneella, eikä hän ole voinut keksiä niitä omasta päästä. Pornokohtaukset ovat siis tosia.

Hovioikeus selostaa sen eron, joka on lasten tavoitteissa. Amandasta kirjoitetaan Näin

Amandan kertomus on tukenut lähtökohtaista olettamusta Jens Kukan ja Anneli Auerin syyttömyydestä. Muiden lasten kohdalla kysytään ”…miten todennäköisinä lasten kertomia tapahtumia voidaan pitää … Näiden todistusten tavoitteen on ollut Anneli Auerin syyttäminen niin, että heidän ei tarvitse muuttaa äidin luokse. Heillä on selvä syy valehtelemiseen, mitä Amandalla ei ole. Amandan elämä jatkuu aivan samanlaisena sanoi hän mitä tahansa. Hän todistaa valaehtoisesti mitä on tapahtunut, murhayönä ja sitten perheen elämässä murhan jälkeen. Hovioikeus on kuitenkin löytänyt motiivin Amandan valehtelulle:

Amandan haastatteluihin perustuvan psykologisen lausunnon mukaan Amanda:lla on voinut olla useita syitä olla kertomatta asioista, koska kaikella, mitä hän kertoisi, voisi olla ikäviä seurauksia joko hänelle itselleen tai jollekin hänen läheiselleen.

Mutta eikö muilla lapsilla ole pelkoa siitä, että toden puhuminen aiheuttaa ikäviä seurauksia heidän läheiselleen ja itselleen? Siis Amandan tunnoista päätellään psykologin väitteiden mukaan, vaikka oikeus kuulee Amandaa todistajana. Eivätkö pienet lapset pelkää, että jos he kertovat totuuden vihastuu heidän kasvatti isänsä, joka on tehnyt aloitteen näihin turhiin oikeudenkäynteihin. Jos lapset kertoisivat, että mitään hyväksikäyttöä ei ole tapahtunut ja pojan alkuperäinen kertomus murhaillasta pitää paikkansa - eno joutuisi vuorostaan vankilaan. Iisaksi häntä voitaisiin syyttää Jukka Lahden murhasta.

Tässä on kaksi henkilöä joiden välillä lapset joutuvat nyt tekemään valintansa. Äidin luo vai enon kotiin? Tätä asiaa ei tietenkään pitäisi ratkaista oikeudenkäynneillä, mutta Ari Auerin ansiosta niihin on nyt jouduttu. Näin syntyy ainakin suomen historian räikein okeusmurha

Siis lopuksi

Turun hovioikeus

Lääkärintutkimuksessa Amandalla oli havaittu paljon sellaisia arpia, joita hän ei ollut kyennyt selittämään ja joita hän ei kertomansa mukaan ollut itse havainnut, esimerkiksi vastaavat rastinmuotoiset arvet olkapäissään kuin C:llä, keskimmäisellä tytöllä.

Syyttäjä valitusanomus korkeimmalle oikeudelle:

Tutkimassa on tullut esille myös saatananpalvontaan viittaavia

asioita (viiltelyä, eläinten uhraamista ja muita rituaaleja). Lahden ruumiissa on kuoleman

jälkeen todettu kymmeniä pinnallisia haavoja, jotka eivät hyvin sovi Anneli Auerin esittämään

melko lyhytkestoiseen kamppailutilanteeseen Lahden ja ulkopuolisen tunkeutujan välillä.

Lisäksi Lahden molemmissa olkapäissä on nähtävissä ristiä muistuttava haavakuvio.

Pidämme mahdollisena, että myös henkirikoksessa on ollut kysymys saatananpalvonnasta.

Tätä tukee myös Lahden tuhkan ja veren käyttö edellä mainituissa