Ulvilan Hätäpuhelu vapaaseen tarkastukseen

Suomi on saanut EIT:stä moitteita kun lehdistö on tuomittu RL 24 luku 8§ perusteella kirjoittamisesta koskien yksityisasioita. Yksityisyyden suoja heittää varjonsa myöskin julkisuuteen tuomioistuimessa. Erityisen hankala on määrätä kuinka oikeudenkäynnin aineistoa voidaan antaa yleisölle, lehdistölle ja tutkijoille. Siitä säädetään lain 2007/320 § 13.

Videotallenteesta tai siihen rinnastettavasta

muusta kuva- ja äänitallenteesta tieto voidaan

kuitenkin antaa vain antamalla tallenne tuomioistuimessa

nähtäväksi, jos tiedon antaminen antaminen

muulla tavoin voisi loukata tallenteessa

esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojaa.

Ennen oikeudenkäyntiä tehdyt kuulustelut videoidaan, mutta niistä ei anneta kopiota vaan litterointi, jossa kuulustelija tulkitsee sanomiset. Ulvilan surman oikeuskäsittelyssä litteroinnit ovat ratkaisevissa kohdissa virheellisiä. Tästä muutama esimerkki:

• Amandaa 9v.,  kuultiin 2006-12-01 Häneltä kysyi poliisi Koskinen: Näitkö sen ulkopuolisen samalla kun isäsi kuoilleena. Litteroinnin mukaan Amanda vastasi epämääräisesti, mutta videolla nähdään, että hän pudistaa päätään ja sanoo EI.
• Annelia ja Amandaa kuultiin yhdessä 2009-10-06. Amanda väittää vastaan äidilleen: miks te sitten rikositte sen ikkunan. Litteroija on kirjoittanut: miks sä sit rikoit sen ikkunan.

Ulvilan surman uusien todistusten videot ovat kokonaan salaisia. 
Niiden litteroinnista erotellaan osa julkiseksi materiaaliksi. Siis todistus on vain osittain julkinen ja vain litteroituna.

Hallituksen perusteissa sanotaan kuitenkin (HE 2006/139 s.49), että äänitallenteista voidaan antaa kopiot.

Säännös(että kopioita ei saa antaa) koskisi ainoastaan videotallenteita ja

niihin rinnastettavia tallenteita. Sen sijaan se

ei koskisi äänitallenteita tai yksittäisiä valokuvia,

vaan niiden osalta voimassa olisi ehdotetun

1 momentin viittaussäännöksen mukaisesti

julkisuuslain 16 §:ssä säädetyt antamistavat.

Julkisuuslaki 16§

Videotallenteesta tai muusta vastaavasta tallenteesta, jolla on viranomaisen kuvaama kuulustelu tai muu tapahtuma, jossa henkilöä kuullaan, saa kuitenkin antaa kopion vain, jos tallenteessa kuultava henkilö siihen suostuu tai jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on ilmeistä, ettei kopion antaminen johda hänen yksityisyyden suojansa loukkaamiseen

Ongelma on ratkaistavissa yksinkertaisesti tekemällä ääninauha niistä osista videotodistuksia, jotka ovat julkisia. Näin voidaan kuulla todistajan lausuma ja häntä johdattelevan kuulustelijan kysmyset.

Hätäpuhelun luovuttaminen kielletään

Ulvilan surman ainoa suoranainen dokumentti tapahtuneesta on uhrin vaimon poliisille soittama Hätäpuhelu, 4 min 18 sek. Sen tärkein todistus on se, mitä Anneli Auer hänen tyttärensä Amanda sanovat puhelimeen. Sitä ei mitenkään voi kuvata kirjallisesti koska näiden kahden henkilön hätä osoittaa mitä murhapaikalla tapahtui. Laitteisto, jolla hätäpuhelu äänitettiin on juuri tätä tarkoitusta varten tehty.

Käräjäoikeus käsitteli kahdesti tämän nauhoituksen luovuttamista kokeneelle tutkivalle journalistille Susanna Reinbothille. Ensin katsottiin, että äänitallennus on rinnastettava videoon ja siksi sitä ei luovuttettu. Sittemmin on käräjäoikeus tarkastellut asiaa yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 32 §:n valmisteluaineiston perusteella ja todennut että äänitallenne ei rinnastu videotallenteeseen. Käräjäoikeus on sitten antanut uuden perustelun sille, että Hätäpuhelua ei ole annettu tutkivan journalistin analysoitavaksi.

Kerrottu hätäkeskuspuhelu sisältää kaikissa tilanteissa arkaluonteisia tietoja henkilön terveydentilasta ja rikoksen uhrista ja kopion antaminen hätäkeskustallenteesta loukkaa käräjäoikeuden arvion mukaan rikoksen uhria ja hänen läheisiään.

Näin siis täyttyy asiakirjojen julkisudesta oikeudessa annetun lain 9§ mom 1 kohta 2 vaatimus, että asiakirja on arkaluontoinen. Mutta käräjäoikeus ei ole ottanut huomioon saman pykälän mom. 3

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut tiedot eivät kuitenkaan rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin…

Hätäpuhelun ei vain liity olennaisesti Jukka Lahden murhaan ja sen rikosoikeudelliseen arviointiin, vaan se on koko käsittelyn perusta. Tästä ovat sekä syyttäjä että syytetty samaa mieltä. Käräjäoikeus tarjoa kopiota syyttäjän esittämästä litteroinnista. Joka on syyttäjän näkemys asiasta. Muitakin litterointeja on tehty, mutta niille ei ole annettu samaa merkitystä. Fakta on kuitenkin se, että äänitys kertoo kahden henkilön hädän hyvin vakuuttavasti. Se mikä taustalta kuuluu joudutaan tulkitsemaan. Tämä hätä ei näy litteroinnissa vaikka se kirjoitettaisiin suurilla punaisilla kirjasimilla.

Tämän lisäksi on otettava huomioon, että äänitystä ei ole kukaan halunnut julkistaa internetissä. Se ei missään tapauksessa ollut Susanna Reinholdh'tin tarkoitus kun hän pyysi kopiota hätäpuhelusta. Se olisi tietenkin litteroitu aivan uudelleen kaikkien niiden teknisten mentelmien avulla, jotka hänen työantajallaan Nelosmedialla on käytettävissä.

Murhajutut ovat julkisia, paitsi Ulvilan murha.

Julkisuutta oikeudenkäynneissä pohdittiin Suomessa aktiivisti vuosina 2000-2007. Tuloksena syntyi laki 2007/370. Ennen eduskunnan hyväksymistä se koki kovan käsittelyn. Aluksi tehtiin yhteistä lakia yleisiä- ja hallinto-oikeuksia varten, sitten ne erotettiin kahdeksi laiksi. Vielä eduskunta käsittelyssäkin tehtiin ratkaiseva muutos kun hallitus piti mahdollisena salata vain ”erityisen arkaluontoiset tiedot” mutta eduskunta katsoi, että riittää, että tiedot ovat vain ”arkaluontoisia”.

Lopullinen laki on hyvin monimutkainen koska jokaiseen tietoon pitää kohdistaa kolme arvosidonnaista harkinnan

1. Arvioidaan onko jokin tieto arkaluontoinen vai ei.
2. Arvioidaan vaikuttaako se olennaisesti rikosoikeudelliseen käsittelyyn.
3. Jos näiden kahden arvion jälkeen tieto on julkinen ja mutt joku osapuoli vaatii sitä salattavaksi on arvioitava aiheuttaisiko sen julkistaminen huomattavaa haittaa hänelle.

Lain merkitystä on siis tarkasteltava sen perusteella kuinka eri tuomioistuimet näitä arvoja painottavat. Oikeusministeriö kiirehti ottamaan selvää kuinka lakia on käytännössä sovelletaan. Jo lain toisen voimassaolovuoden 2009, lopussa annetut tuomiot otettiin tutkimuksen kohteeksi. Kaikkiaan oli tänä aikana anettu 6.000 päätöstä, joista 303 oli käräjäoikeudessa katsottu olevan joltakin osalta salaisia ja hovioikeudessa 153. Rikosjutuista oli noin yksi prosentti sisältänyt jonkinlaista salaamista. Näistä lähes 90 prosenttia oli seksuaalirikoksia. Murhat tai tapot oli käsitelty julkisten tietojen pohjalta, salaamista esiintyi vain muutamassa asiassa.

http://www.optula.om.fi/1330603083093

Tutkimuksen alussa todetaan että laki 2007/370 pyrki takaamaan rikosoikeuden julkisuuden ennenkaikkea yleisölle, lehdistölle, tutkijoille:

Uudistunut laki koskee pääosin oikeudenkäyntien julkisuutta suhteessa niihin henkilöihin, jotka eivät ole asianosaisia. Myös käsillä oleva raportti painottuu tähän niin sanottuun oikeudenkäynnin yleisöjulkisuuteen, jolla on tärkeä merkitys yhteiskunnassa muun muassa lainkäytön kontrolloitavuuden ja hyväksyttävyyden kannalta. Käytännön toivottiin muodostuvan sellaiseksi, että oikeudenkäynneistä salattaisiin vain se osa, jonka salassapito olisi välttämätöntä

Tutkimuksen tulos on, että päätavoitteessa onnistuttiin eriomaisesti, seksuaalirikoksia lukuun ottamatta. Lähes kaikki salailu perustuu seksuaaliasioiden arkaluontoisuuteen. Salailua esiintyy usein niin lapsiin kuin aikuisiinkin kohdistetuissa seksuaalirikoksissa (lasten 50% - aikuisten 35%).

Salailu Ulvilan murhassa

Ulvilan surmassa on käräjäoikeus pohtii juuri nyt kuinka murhajutun uusi todistusaineisto voitaisiin syyttäjän ja kolmen lapsi-todistajan vaatimuksesta salata lähes kokonaan. Perusteluksi on kuitenkin otettu 9§ eikä siis saman lain §10, joka antaa oikeudelle mahdollisuuden salata tietoja asianosaisen pyynnöstä. Ajatuksena on, että se minkä käräjäoikeus haluaa salata olisi salaista suoraan lain perusteella eikä oikeuden tarvitsisi määrätä salaamisen kohteita.

Satakunnan käräjäoikeus harkitsi murhan keskeisen todistuksen, Hätäpuhelun salaamista jo ensimmäisen oikeudenkäynnin aikana v 2010. Se tapahtui toimittaja Susanna Reinbothin pyynnöstä. Käräjäoikeus toteaa, että Hätäpuhelu sisältää uhrin vaikerrusta ja Amandan huudon

joka voisi johtaa näiden henkilöiden yksityisyyden loukkaamiseen.

Näin siis salassa pitäminen olisi mahdollista 9§ mom 2 perusteella. Käräjäoikeus jätti kuitenkin pohtimatta 9§ mom 3 vaikutusta

”…tiedot eivät kuitenkaan rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin.”

Ulvilan surman oikeudenkäynneissä ei ollut mitään muuta todistusta, jota voitaisiin verrata Hätäpuhelun tärkeyteen rikosoikeudellisessa arvioinnissa. Tuomiota ei yksinkertaisesti voitu antaa ilman Hätäpuhelun kuuntelua. Käräjäoikeus on kuitenkin arvioinut, että puhelusta tehty litterointi ei sisällä uhrin valittelua eikä Amandan huutoa, joten se on julkinen. Tämä en tietenkään pidä paikkaansa, ei mikään lukuisista litteroinneista jätä pois näitä kahta merimerkkiä.

Käräjäoikeuden langettava päätös tukeutui juuri siihen, että poliisin Tiina Niemi todisti, että hän ei kuullut nauhalta ulkopuolisen murhaajan paikalla oloa. Hovioikeuden vapauttavassa tuomiosakin Hätäpuhelulle annettiin Aueria syyttävä merkitys. Tämä päättely rakentuu erilaisten äänien ja litterointien tarkasteluun. Niistä nousee loppupäätelmäksi, että Auer ei ollut puhelimessa ajankohtana jolloin surmanisku annettiin. Siihen mitä Auer puuhasi tämän minuutin aikana ei hovioikeus ota kantaa.

Kun Susanna Reinboth ei saanut kuunnella nauhaa, on mediassa on toisteltu poliisin asiantuntijan tekemiä litterointeja, jotka ovat muuttuneet ajan mukana. Pitkään oli yleisöllä käytettävissä vain vain nämä litteroinnit

Tilanne muuttui maaliskuussa 2012 kun KKO;n arkistossa sain kuultavakseni alkuperäisen Hätäpuhelun ja siitä tehdyn lyhennelmän, jossa olivat vain ne kohdat joissa uhrin ääni kuuluu. Saatoin omin korvin kuulla, että murhapaikalla kamppailtiin ilman, että Auer saattoi olla osapuolena. Sen minuutin aikana, jona Lahti lyötiin hengiltä Auer juoksi kaksi kertaa murhaajaa pakoon aina pihalle saakka. Hän ei mitenkään voinut murhaajaa paetessaan lyödä miestään hengiltä.

Pyysin äänitysalan asiantuntijaa, joka ei halua nimeään julkisuteen, erityisesti kuuntelemaan mitä uhrin äänistä voidaan päätellä. Hän lähetti asiasta lausunnon KKO:lle, jossa todettiin, että poliisin tekemästä litteroinnista oli ainakin kaksi kerta jätetty pois, että Lahti kutsui vaimoaan apuun, taistellessaan murhaajan kanssa. Tämä kirje kuitenkin hävitettiin KKO:ssa.

KKO on tehnyt sittemmin päätöksen, joka estää yleisöä kuulemasta hätäpuhelua muualla kuin oikeussalissa. Satakunnan käräjäoikeus on ilmoittanut, että tämä päätös on voimassa nyt kun aletaan uudelleen käsitellä murhaa. Tämä on kuitenkin mahdotonta koska Hätäpuhelua ovat monet kuulleet arkistossa ja vielä useammat ovat kirjoittaneet omia litterointeja. Tärkein näistä on blogisti ZEM työ, joka poikkeaa kokonaan siitä, mitä syyttäjä esittää litteroinnissaan.

http://www.nbl.fi/~nbl3145/ulvilatallenne.htm

Uusien todistusten salaamisesta on turha nyt keskustella kun syyttäjä on ilmoittanut tyytymättömyytensä käräjäoikeuden päätökseen. Auer suostuisi kaikkeen muuhun julkisuuteen paitsi lastensa terveyttä koskeviin lääkärin lausuntoihin. Käräjäoikeus joutuu kuitenkin harkitsemaan myöskin näiden julkistamista, koska niillä ilmeisesti on vaikutusta murhajutun käsittelyssä.

Valitusaika Vaasan hovioikeuteen päättyy 2013-07-15 ja vastavalituksen kaksi viikkoa myöhemmin. Elokuussa hovioikeus voi lähteä pohtimaan todistusten julkisuutta. Ensin sen on ilmoitettava käräjäoikeudelle voidaanko oikeudenkäynti aloittaa julkistamalla ne kohdat, joista on valitettu.

Poltetun maan taktiikka murhajutussa

Satakunnan käräjäoikeus oli aikeissa aloittaa elokuussa 2013 uuden Ulvilan surman selvittämistä viivästyttävän oikeusistunnon. Tämä on kuitenkin lykkääntynyt kun syyttäjä on ilmoittanut valittavansa käräjäoikeuden julkistamispäätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Tässä seurataan poltetun maan taktiikkaa, joka on jo viivyttänyt Ulvilan surman tukimusta neljä vuotta. Tutkimusjohtaja Juha Joutsenlahti on käynyt täyden kierroksen käräjät-hovi-KKO-hovi-käräjät. Eräs asianajajista, Miika Hakasta on sakotettu sekä kärjäoikeudessa että hovissa - rikoksen uhrien nimen julkistamisesta. Aueria on syytetty kahdesti käräjillä ja kahdesti hovissa ja kahdesta asiasta KKO:ssa.

Jälellä on ilmeisesti saman verran. Nyt ensinnäkin Vaasan hovioikeuden julkisuuskäsittely ja siitä valitus KKO:on. Teoriassa käräjäoikeus voisi aloitta murhajutun käsitelyn, ilman että julksuudesta on päätetty, mutta hovioikeus voi sen estää, koska käräjäoikeuden päätökseen tietojen julkisuudesta haetaan salassapitoa hovioikeudessa.

Turun hovioikeudelta tulee vielä kesäkuun 2013 aikana tuomio, josta valitetaan KKO:on riippumatta lopputuloksesta. Joulukuussa 2006 alkanut poliisityö, ei siis ole päässyt vielä edes aloittamaan Jukka Lahden murhaajan etsintä. Kesällä 2012 teki Auer laajan tutkintapyynnön poliisin virheistä. Sitä tutkimusta ei ole edes vielä aloitettu.

Syksyllä 2009 Anneli Auer pidätetettiin epäiltynä miehensä surmasta ja todellisen murhajan etsiminen lopetettiin kokonaan. Neljän vuoden aikana ei kuitenkaan ole tullut julkisuuteen todisteita, jotka vahvistaisi poliisin epäilyjä Auerin syyllisyydestä.  Salaisia tietoja on vaikka millä mitalla, mutta eihän niihin voi näkemättä uskoa. Yksi on nänyt kaiken aineiston, Turun käräjäoikeuden puheenjohtaja. Hän hylkäsi salaiset todistukset lsh-jutussa ja olisi päästänyt Auerin vapaaksi.

Ulvilan surman uusi kierros on tarkoitus aloittaa samoista syytöksistä, joista Anneli Auer on jo kertaalleen tuomittu pitkässä oikeudenkäynnissä, laajan aineiston perusteella. Käräjäoikeudessa eriävän mielipiteen jättänyt tuomari totesi, että todistusaineisto ei oikeastaan anna perustaa sen paremmin syyllisyydelle kuin syyttömyydellekkään.

Samaa aineistoa tukittiin sitten kuukauden ajan Vaasan hovioikeuden istunnossa, joka yksimielisesti yhtyi käräjäoikeuden eriävään mielipiteeseen. Todistusaineiston perusteella ei Anneli Aueria voinut edes pitää vangittuna, vaan hänet vapautettiin jo ennen tuomion julistamista. Tuomiossa tarkastetaan käräjäoikeuden aineisto kriittisesti.

Tähän päättyykin Ulvilan surman käsittely julkisen aineston pohjalta. KKO palautti asian käräjäoikeuteen ja antoi sen tehtäväksi määritellä mikä on se uusi aineisto, jonka perusteella murhaa käsitellään julkisuudessa. Aineistoon liittyy muutamia vähemmän tärkeitä todistajalausuntoja, jotka ovat kaiken aikaa olleet julkisia. Pääasia on kahden Auerin lapsen puhuttelut. Pojasta on oikeudelle jätetty 196 sivua, siitä on 33 julkista, koska "nämä sivut sisältävät nyt käsiteltävänä olevaan murhaan liittyviä havaintoja tapahtumista". Tytöstä 84 sivua, joista 8 sivua liittyy nyt käsiteltävään murhaan.

Käräjäoikeus perustelee salaamista sillä, että nämä olisivat muka 9§ mukaan ”suoraan lain mukaan salassa pidettäviä” Oikeus ei määrittele minkä momentin pohjalta salassa pitoon on ryhdytty. On syytä selvittää kuinka lainsäätäjä on rikosoikeuden juttujen salaamista päätellyt:

”Lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa edellytettään, että oikeudenkäynnin ja oikeudenkäyntiasiakirjan salassapidon kynnys sijoittuu korkeammalle kuin hallinnossa yleensä. Siten tiedon arkaluonteisuus sinällään ei riitä, vaan tietojen salassapito edellyttää, että henkilöä koskevat tiedot ovat enemmän arkaluonteisia kuin tavallisesti vaaditaan. ”

Auerin lasten todistuksia salatessaan käräjäoikeus mainitsee juuri sen syyn, joka on 9 § 2 momentissa. Mutta on uskomatonta, että syyttäjä olisi jättänyt oikeudelle satamäärin Auerin lapsia koskevaa ”arkaluontoista” aineistoa, jolla ei kuitenkaan ole yhteyttä Ulvilan murhan tapahtumiin. Joko nämä, yhteensä 163+86 sivua ovat tavallisia tietoja Auerin lasten yksityisasioista tai sitten ne sisätävät tietoja, joilla on vaikutusta meneillään olevaan oikeudenkäntiin.

Käräjäoikeus voi tehdä päätöksen syyllisyydestä katsomalla itse kaikki lasten videot, jotka se joutuu joka tapauksessa rinnastamaan Amandan kuulusteluihin, jotka on myös videoitu. Syyttäjä ei liitä hänen kuulustelujaan, jotka aloitettiin samaan aikaan kuin muidenkin lasten puhuttelut. Lisäksi Amanda todistaa itse, suljettujen ovien takana, siis vain tuomareille.

Syyttäjä on kuitenkin katsonut tarpeelliseksi liittää neljä psykiatrien lausuntoja, 33 sivua pojan ja 20 sivua tytön kertomuksista. Ne eivät paljasta näiden lasten terveydentilaa, eivätkä ole 9§ mom. 4 tarkoitettuja mielentilatutkimuksia. Luonnollisestikin lausunnot selvittävät murhasta annettujen tietoja todenperäisyyttä. Eikä niitä siis ole pidettävä ilman muuta salaisina kuten käräjäoikeus väittää - ilman viittausta lakiin ja asiankuuluvaan momenttiin.

Lainlaatija katsoi,

”että henkilötutkinta- ja soveltuvuusselvitysasiakirjoista ei sitä vastoin tarvita nimenomaista ja ehdotonta salassapitosäännöstä niiden esiintyessä oikeudenkäyntiasiakirjoina.”

Lopuksi on käräjäoikeus pitää neljää lääkärinlausuntoa suoraan salaisina. Taaskin ilman viittausta asiaomaiseen momenttiin. Koska syytttäjä on jättänyt ne oikeudelle murhaa koskevassa asiassa on niidenkin salaisuus perusteltava.

Näin lain laatija

”Rikosasioissa oikeudenkäyntiasiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisempia kuin muissa asioissa. Tätä tarkoitetaan ehdotetun pykälän 3 momentissa, jonka mukaan 1 momentin 2 kohdassa salassa pidettäviksi säädetyt arkaluonteiset tiedot henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista eivät olisi rikosasioissa salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin.”

Käräoikeudella on oikeus määrätä todistelua salassa pidettäväksi

Oikeudenkäynnistä annetun lain 10 § perusteella voi oikeus päättää todistusten salassa pitämisestä itsenäisesti, perustellen jollakin erityispiirteellä, mutta ensin on harkittava seuraavaa:

Tuomioistuin voisi tehdä oikeudenkäyntiasiakirjan julkistavan ratkaisun joko painavan

yleisen tai yksityisen edun vuoksi. Painava yleinen etu voisi olla kysymyksessä esimerkiksi silloin,

jos käsiteltävällä asialla on yhteiskunnallisesti tai muutoin huomattavia jutun ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia. Joissakin tilanteissa oikeudenkäyntiasiakirjan julkistamista voisi puoltaa myös painava yksityinen etu.

Siis tällä pohjalla voi oikeusistuin tehdä  julkisia salattavaksi määrätyistä tiedoista , Mutta mitkä ovat edellytykset, että oikeus voi edetä suuremman salailun suuntaan? Tästä säädetään saman lain 10§ perusteluissa:

Tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Syyttäjät ja lasten asianajajat ovat vaatineet salassa pitämistä, mutta eivät ole kertoneet mitä haittaa julkisuudesta kullekin asianosaiselle voisi aiheutua. Anneli Auer on selvittänyt miksi salailu olisi hänen kannaltaan vahingollista. Näiden asioiden ratkaisuun voidaan palata kun todistusaineisto on käräjäoikeuden sallimissa rajoissa julkistettu - meneillään olevan valmistelun yhteydessä.

Aluksi tarvitaan kuitenkin se minimimaalinen julkisuus, johon käräjäoikeus on jo suostunut, mutta josta syyttäjä on valittanut. Sen perusteella voidaan päätellä onko uudella oikeudenkäynnillä Ulvilan surmasta sellaista yhteiskunnallista mielenkiintoa, joka estäisi käräjäoikeutta käyttämistä §10 salassapito-oikeuttaan. Siis riippuen siitä minkä reaktion syyttäjän teemojen paljastaminen ja kolmekymmentä sivua lasten lausuntoja herättää,

Nyt on taaas uusi metsäpalo sytytetty. Syyttäjä valittaa salssa pidosta Vaasan hovioikeuteen 2003-07-15 mennessä. Vastavalitus jätetään kaksi viikkoa myöhemmin. Taas kerran ollaan siinä tilanteessa, että oikeuskäsittely, joka saattaisi viedä askeleen lähemmäs ratkaisua pysäytetään